Taputtelua

21.01.2012 16:56

Olen siten tavallistakin tavallisempi, että rakastan viikonloppuaamujen kiireettömyyttä. Silloinkin, kun oikeasti jonnekin tulee vielä hetken päästä kiire, kun aikansa venyttelee.

Tänään luin kaksi lehteä ja muun muassa löysin sanoja asioille, joita olen itsekin yrittänyt sanalliseen muotoon saattaa. Vaan siihen vasta kohta.

Sitä ennen yksi Savon Sanomien Kuuman linjan pätkä. Ko. Kuuma linja on nimettömään mielenpurkamiseen tarkoitettu palsta. Siellä on tänään yksi tällainen: ”Kylläpä taas kaupungin päättäjät olivat säästämässä väärässä paikassa, kun ottivat rahallisen liikuntaedun pois. Pitäisi päinvastoin kannustaa liikkumaan jaksaakseen työelämässä. Että näin säästetään Kuopiossa.” Nimim. Liikuntaa kansalle.

Tällä ilmeisesti tarkoitetaan kaupungin henkilöstöjärjestöjen ja työnantajan välisten neuvotteluiden tulosta, jossa sovittiin monien erilaisten pienen ja isojen henkilöetuisuuksien muuttamista toiseen muotoon. Perustelujen mukaan uusi muoto on tasapuolisemmin henkilöstön saavutettavissa. Uusi malli tukee kyllä edelleen liikkumista, ja suuruusluokassa ihan saman summan kaupunki käyttää, eli mistään säästöstä ei edes ollut kyse. Vaan mikä ettei, jos neuvottelujen lopputulema on kaupungin työntekijöiden mielestä huono, seuraavissa neuvotteluissa tilanteeseen pystyy vaikuttamaan. Tässä on päättäjillä kyllä pienempääkin pienempi rooli.

Olen sivusilmällä seuraillut Helsingin Guggenheim-keskustelua. Jos itse olisin tällä sekunnilla asiasta päättämässä, sanoisin ei. Vaan ensinnäkään en ole, en edes tulevilla sekunneilla, ja toisekseen en ole nähnyt kaikkia asiaan liittyviä faktoja. Ei päätöksiä sillä tapaa tietenkään tehdä. Ja asioilla on aina puolensa ja puolensa.

Olen törmännyt samoihin perusteluihin Guggenheimin kummallakin puolella kuin mitä Kuopiossa on kuultu esimerkiksi jälkikäteen onnistuneeksi todetun Saaristokadun osalta. –Joku virkamies/päättäjä haluaa monumentin itselleen – rahat ei riitä peruspalveluihinkaan ja toisaalta – vetovoima kasvaa. Kuten sanottua, ei harmita, ettei tämä ole Kuopion vääntö.

Ja ai niin, ne sanoiksi puetut ajatukset. Kuopion Kaupunkilehdessä (21.1.2012) oli yleisönosastolla naistentautien- ja synnytysten erikoislääkäri Aila Miettisen kannanotto ”Myytti vanhenevasta naisesta romutettava”. Vaikka kirjoittaja tarkoittaa selvästi minua vanhempia naisia (tietenkin.), niin tämä kolahti.

”Perherasitteen helpottaessa on enempi mahdollisuuksia nautinnolle ja itsestä huolehtimiselle. Työelämässä suoriutuminen parantuu pitkän kokemuksen ansiosta. Iän tuomien kokemusten ja äitiyden vuoksi elämä on seesteisempää, rauhallisempaa ja viisaampaa. Kaikilla elämänaloilla naisen suoriutumiskyky kohoaa.”

Olen saanut tästä vasta aavistuksen, mutta tuolle se alkaa tuntua. Ihmeellistä.

Tänään kampanjoitiin jälleen Kuopion torilla. Entisiä ja nykyisiä virkamiehiämme näkyi teltoilla. Ex-apulaiskaupunginjohtajamme Jukka Pulkkinen liputti Lipposta, nykyinen virkanaisemme Jaana Vasankari löytyi Keskustan joukoista. Hienoa, että aktiivisuutta löytyy.

Meillä oli tarjolla Lippos-soppaa.

Minä hätkähdin kesken vaalijutustelun, kun joku taputti takamustani. Käännyin (varmaan aika nopeasti…) ja taputtelija olikin kummityttöni ihanainen veli – torin ainoa miehenpuoli, joka saikin taputella.

Ties kuin mones kimppakuva