Vähän ennen pakkoa

24.06.2012 9:59

Kuten aiemmin kerroin, olin tuossa pari viikkoa sitten reissussa. En kääntänyt Savon Sanomia tulemaan Roomaan, mutta selailin ne nyt juhannuksen aikana. Työkahvipöytäkeskusteluissa olin onneksi jo tärkeimmät kuullut. Siunatut työkaverit, monella tapaa.

Kuopiolaisen kuntapäättäjän näkökulmasta yksi mielenkiintoisimmista uutisista oli Juankosken tilanne. Se liittyi kuntaremonttiuutiseen, joka juuri 2,5 viikkoa sitten oli valtakuntamme suurin uutinen. Niin suuri, että mekin päädyimme tahtomattamme yöaikaan yhdellä piazzalla jälkiruokajuomia nauttiessamme Kuopio-Siilinjärvi-keskusteluun. Keskustelukumppanina oli hotellin aamupalalla tavattu maannaiskaksikko, joista toinen oli näiltä seuduin lähtöisin, ja ilmeisen paljon oli jäänyt harmittamaan.

Juankoski on päätynyt talouden kriisikuntalistalle. Sitten suoraa lainaa SS:sta tämän kuun kuudennelta päivältä. ”Kunta ei selviä ilman rakenteellisia muutoksia.  Meillä on valtuuston yksimielinen päätös siitä, että olemme valmiit aloittamaan liitosneuvottelut esimerkiksi Kuopion suuntaan, sanoo Juankosken kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jouko Lösönen (kesk.) – Minä katson tätä asiaa realistisesti, en poliittisesti, lisää hän.”

Niin moni teistä lukijoista toimii itsekin luottamustoimissa, että ymmärrätte kertomatta, mikä tässä laittaa kirjoittamaan.  Niille, jotka ovat valinneet toisenlaisia vapaa-ajanviettomuotoja, avaan asiaa vähän.

Kuntauudistuksen vastustaminen on oppositiopuolueille pääasiassa politiikkaa, jossa suurempi merkitys on puolueen menestyksellä kuin maamme tulevaisuudella. Politikointi myös kuntatasolla jatkuu juuri niin pitkään kuin siihen on varaa. Kun ollaan tilanteessa, jossa kunta saa kriisikuntastatuksen, myös oppositiopuolueiden luottamushenkilöt ottavat tosiasiat tosiasioina ja jättävät politikoinnin.

Uskoni on, että kuntapalveluiden kohdalta tulevaisuus olisi parempi, jos ratkaisuja ei tehtäisi viimeisessä pakossa. Ei meistä kukaan täällä Pohjois-Savossa rahassa kylve, joten kumppanuus jo ennen pakkoa voisi olla jopa järkevää.

Minunkin on syytä kohta etsiä matkakumppani, joka huolehtii pakkaamisesta. Kehitys huolestuttaa. Ongelmat alkoivat pari vuotta sitten, kun matkasin tuonne Baltiaan. Lentokentällä tuijotin epäuskoisena esikoiseni passia, josta olin jopa voimassaolon tarkistanut kotona. Olisin voinut vannoa, että siinä oli myös minun kuvani. Ei ollut. Sittemmin olen havahtunut reissussa, että kotona on hammasharja, kampa sekä muita naiselle välttämättömiä välineitä.

Rooman-reissuun olimme sopineet ottavamme myös ihan maltilliseen juhlimiseen sopivat vaatteet ja asusteet. Kun sitten kaivoin kenkäpussista juhlimiseen sopivat kuntosalikenkäni, olin taas epäuskoinen. Tällä kehityksellä tulee vielä aika, että unohdan kokonaan lähteä.