Kasvattaja peiton alla
03.12.2010 16:41
Vauhti hiljenee väkisin kuumeen noustessa. Vajaat kaksi viikkoa sitten alkanut flunssa ei pidä levottomasta ajasta. Olin viime viikon lopulla jo melko hyvin kunnossa, mutta tauti palasi. Lauantaiset hetket hyisellä Siilinjärven torilla eivät saattaneet viedä tilannetta parempaan suuntaan.
Normaalisti olisin vielä töissä, mutta nyt istun kotona päiväunilta heränneenä. Jouduin vähän pohdiskelemaan jälleen. Illalla kuumeen mitattuani olin sitä mieltä, etten mene tänään töihin. Aamulla kuume oli kuitenkin poissa, muut flunssan oireet jäljellä, joten ajattelin mennä töihin tekemään ne asiat, joilla on suora vaikutus muiden töiden etenemiseen. Tottahan se on, että menin kipeänä töihin.
Tiedän ja tunnen omat voimani, ja hengissä tässä ollaan. Jäin kuitenkin miettimään, välittyykö lapsilleni (siis nuorilleni) kovin terve kuva työelämästä tällä tavoin? Välitänkö heille toiminnallani sen kuvan, että ihminen terveytensä kanssa on toissijainen töiden rinnalla?
Sanottakoon, että työnantajaani ei voi syyttää. Siellä luotetaan aikuisten ihmisten osaavan itse päätellä tilanteensa & toimintansa. Kysymys ei ole siitä, että jonkin pelon tai vaateen vuoksi menisin puolikuntoisena töihin. Asia on täysin pääni sisällä. No, olin viime viikolla pari päivää sairaslomalla samaisen taudin vuoksi, joten eivätköhän nuo aarteet saa myös sellaista viestiä, että kipeänä ollaan kotona. Merkillisen korkea se kotiin jäämisen kynnys kuitenkin on.
Työelämää saatetaan kohta pohtia meillä enemmänkin. Toinen pojista opiskelee metallialaa. Hän sai Metalliliitolta kirjeen (vaikkei vielä ole jäsenkään), joka taisi koukuttaa kerralla. Jossakin osataan tuotteen myyminen. Tuote on tässä tapauksessa ay-koulu, jonka sisältönä on palkkaus, työaika, ylityöt, työttömyysturva jne. Meidän perheessä arvostettua tietoutta, ei siinä mitään. Vaan se varsinainen houkutin tässä oli koulun päätösjakso, joka on opintomatka Viroon tuolla toukokuussa. Onneksi olkoon, Metalliliitto! Olen minä tätä tietoutta palasina tarjoillut täällä kotonakin – keskittyen vielä asennepuoleen – vaan vastuu taitaa hiljalleen siirtyä tässäkin asiassa.
Toinen pojuistani kysyä tokaisi yhtenä iltana, että miksen ole kasvattanut hänestä suvaitsevampaa. Itse asiaa enemmän tässä oli kyseessä murkkuoireilu, eli suoran palautteen antaminen vanhemmalle. Poika tietää suvaitsevaisuuden/suvaitsemattomuuden minun herkäksi kohdakseni. Vastasin hänelle, että parasta kasvatusta on esimerkin näyttäminen, ja sitä on varmuudella ollut. Hän kuitenkin tekee itse valintansa saamaltaan pohjalta. Jos murkkuoireilu lievenee tätä vauhtia ja näkyy lähinnä tällä tavalla, hätäkös tässä.
Taidan kömpiä peiton alle.
Populistien puuhamaa
30.11.2010 22:43
Nonni, nyt on koko maa populistien käsissä. Sain tuossa syksyllä palautetta demareiden populismista, kun joukkueemme esitti osavastuuta myös pankeille Kreikan kriisirahoittamisessa. Nyt Irlannin – ja pian varmasti Portugalin, jos heitä itseään uskomme – kohdalla hallituspuolueet ovat esittäneet samoja vaateita. Viikonloppuna kokoontunut Keskustan puoluevaltuuskunta (muistaakseni heillä tuon niminen, meillä puoluevaltuusto) teki jopa tuollaisen päätöksen. Ollaanko me kaikki nyt sitten populisteja?
Olin illalla OAJ:n tilaisuudessa, joka oikeasti oli tarkoitettu valtuustoryhmien puheenjohtajille. Vaan olen Jaakko Kuorosotalaisen varapuheenjohtaja, ja näin ollen minulla oli aidosti ilo osallistua kyseiseen tilaisuuteen. Kuulimme opettajien ja järjestötoimijoiden näkemyksen tulevan vuoden budjetista, ja keskustelimme ajankohtaisista lainsäädäntöasioista. Koulukuulumisistakin.
Välillä keskustelu lipsahti perimmäisiin. Pohdimme vanhemmuutta, lasten ja nuorten henkistä maailmaa, kasvattamista, auktoriteettia ja montaa muuta. Täytyy sanoa, että aika, jolloin emme ole tahtomattamme napit vastakkain talouden vuoksi, on selvästi hedelmällisempää kuin olla vahvasti vastakkain. Kuopion taloudessa on edelleen haasteensa, vaan josko osaisimme ratkaista ne siten, etteivät ne olisi pääosassa. Tai ettei kuntalaisille välity kuva, kuin se olisi ainoa huolehdittavamme.
Mielenterveyspäivillä joku viisas (jonka olen tainnut mainita täällä aiemminkin) kehotti pohtimaan aina kahden sukupolven päähän. Siten on ratkaisut tehtävä. Ei me toki voida päivittäisiä jättää hoitamatta, mutta varmasti koulutukseen liittyvät kysymykset ovat juuri niitä, joissa kaukokatseisuus on tarpeen. Kiitos, OAJ:n väki, rakentavasta tilaisuudesta.
Luin tänään Facebookissa peruskouluaikaisen luokkakaverini päivityksen, joka kuului näin: ”Esikoinen löi käteeni joululahjatoivelistan. Ekana rahaa, tokana vaatteita, kolmantena Bodyshopin rasvoja ja nelkkinä hajuvettä. Listan lopussa luki vielä: ”Jos näytät tän listan mummoille, hakkaan sut, koska niille on omat listat. Hyvää joulua!”
Taitavat rakkaat ikätoverini hiljalleen päästä maistamaan murkkujen vanhempana oloa. Täytyy sanoa, että ääneen nauroin tämän lukiessani.
Kiitos, ystävät, tuestanne Pohjois-Savon Osuuspankin edustajiston vaalissa. Kuopion OP:n edustajistossa olo on ollut mielenkiintoinen ja miellyttävä luottamustoimi. Asiat ovat aina hyvin valmisteltuja ja perusteltuja. Sellaista päätöksenteon tulee olla.
Mutku minä haluan
28.11.2010 11:09
Menemisten lisääntyminen näkyy blogimerkintöjen harvenemisena. Ihan ilman valittamista näin se vaan on, ja luvatut velvoitteet on hoidettava ensin. Sitten palataan tänne.
Eilen pidimme demaripiirin syyskokousta Maaningalla, ja sitä ennen tapasimme ihmisiä Siilinjärven torilla ja Maaningan raitilla. Niin innokkaitakin kuulijoita löytyy, että TOSI kylmästä huolimatta emme olleet vain omalla porukalla. Vähän merkillistä minusta.
Siilinjärvelle väkeämme tapaamaan oli tullut mies, jolla oli lehtileikekin mukana. Hän kyseli meiltä, kuinka on mahdollista, että niin vähän melua syntyy siitä, että edellisen hallituksen jäljiltä valtion talous oli hyvässä kunnossa, ja nyt jää pahasti kuralle. Sitä voi jokainen miettiä tykönään.
Edellisessä kirjoitelmassani kerroin läheisestä suhteestamme ohjelmiin. Niin, saatamme olla valtionhoitajaporukkaa, mutta ainakin hyvää sellaista. Jos katsotaan lukujen valossa. Sille osaamiselle saattaisi olla jälleen käyttöä, kun jotenkin tästä valtiontalouden alijäämäsuosta on ylös rämmittävä.
Kunnissa on pelkona, että valtio tulee maksattamaan laskunsa kunnilla. Kuopiokin tavoittelee ensi vuodelle reilun seitsemän miljoonan euron ylijäämää saadakseen puskuria tilanteeseen, jossa jonkun on pakko alkaa korjaamaan nykymenon saldoa.
Tämän vuoden ennuste Kuopiossa näyttää reilun yhdeksän miljoonan euron plussaa. Olemme kuulleet jo kritiikkiä, jonka mukaan veronnostomme vuosi sitten oli tarpeeton. Ei se ollut, valitettavasti.
Tuolloin ennusteet näyttivät todella synkille, ja jos emme olisi tilannetta korjanneet, sopeuttamistoimet ennusteita vastaan olisivat jo käynnissä ja toteutumassa. Minusta on parempi saada vähän rahaa kassanpohjalle vaikka sitten varmuuden vuoksi kuin tehdä muutoksia palveluihin taloudellisesta pakosta. Palveluja voi kehittää järkevimmistäkin lähtökohdista.
En tainnut teille paljon vielä virkavalinnoistammekaan kertoa. Kuten on nähty, jollekin ei käynyt sitten ollenkaan tapahtumajohtajan viran perustaminen, mutta vaihtoehtoakaan ei ollut esittää. Asioiden vastustaminen on aina helppoa, ja siihen näyttää osa porukasta toistuvasti lankeavan, se kun näyttää niin makealle äänestäjiin päin.
Jos emme päätöksenteossa elä olemassa olevien tosiasioiden mukaan – mm. laki ja todeksi osoittautunut käytäntö – meitä siinä kyllä korvausten kanssa koulutetaan. Jos tekisimme ratkaisuja, joista tiedämme jo etukäteen päätyvämme oikeuteen ja ne häviävämme, olisi se lyhytnäköistä ja vastuutonta. Vai mitä?
Perjantai-iltana oli KTY:n pikkujoulut. Meitä oli tuollaiset reilut 70 henkeä paikalla, ja pukki toi lahjat lapsille ja minulle. Kerron teille taustan.
Olen huomannut tässä yhteisessä toimimisessa, että milloin mistäkin syystä mielensä pahoittavat ihmiset pitävät oikeutenaan ilmaista tunteensa varsin vapaasti. Olen niin monessa paikassa vastuussa asioista, että olen välillä kanava näille, eikä siinä mitään, kuuluu homman luonteeseen. Olen ajatellut, että mitä pidempään kykenen suhtautumaan niihin a. tyynesti ja rakentavasti tai b. vesiselkäistä hanhea leikkien, saattaa tässä vaikka oma ihmisyys kehittyä. Välillä turhautumaa on kuitenkin purettava luotettavien ihanien kanssa.
Sain KTY:n toiminnanjohtajalta Pirjolta sähköpostin, jossa oli mainitun juhlamme ohjelma. Siinä oli kohta, jossa joulupukki jakaa lahjat lapsille. Vastasin viestiin kysyen, miksi lahjat on vain lapsille, ja mielestäni vähintäänkin minulle puheenjohtajana kuuluisi sellainen myös.
Pirjo, yhtenä niistä tovereista, joiden kanssa toiminen on parasta politiikassa, järjesti sitten minulle lahjan. =) Tämän jälkeen jaksaa taas kuunnella monta ei niin rakentavaa palautetta. Osaisipa sitä itsekin olla useammin rakentavalla kuin kitisevällä puolella. Harjoittelumahdollisuuksista ei ole pulaa, mikä plussana todettakoon.
Alueensa paras
23.11.2010 22:58
Kirjoitin viimeksi puoluevaltuustomatkalta edellisen illan koulukeskustelusta. Sittemmin on taas tapahtunut vaikka mitä. Puoluevaltuustoa pari päivää, välissä helsinkiläisiä etanoita, sitten Nuorten Kotkien ihana juhla ja kuumetta. Kuumeen myötä sairauslomaa, ja väliin jääneitä kokouksia.
Aloitetaan puoluevaltuustosta. Se oli pääosin kovin hyvähenkinen ja täynnä asiaa. Tuolla porukalla tehdään syvällisiäkin ohjelmia mistä tahansa yhteiskunnallisesta aiheesta vaikka kahvitauon aikana. En ole varma, onko se pelkästään vahvuus ollessaan noin vahva ominaisuus?
Tuolla käsittelyssä olleet asiakirjat olivat Uuden työn manifesti ja Vanhuspoliittinen ohjelma. Täyttä ruisleipää molemmat. Uutena juttuna kokoukseemme liittyi se, että ihmiset saivat netissä kommentoida esim. kannanottoluonnosta ja kokouksen puheenvuoroja. En voinut olla ihmettelemättä Savon Sanomien juttua valtuustosta, kun lauantai-iltana sitä pääsin lukemaan.
Siihen yleisön kommenteista oli poimittu vain negatiivisia, vaikka joukossa oli niin rakentaviakin, että otimme niistä joitakin kannanottoomme. Entinen työkaverimme kuvasi sanoen ”on kuin oksennus” nähdessään jotain ei niin miellyttävää. Tuo tuli mieleeni Savon Sanomia lukiessani. Eikä muuten paljoa paremmaksi muuttunut, kun kommentoivat Ihalaisen ehdokkuutta otsikolla ”Ihalainen uhrautui”. Ihanko oikeasti joku #%¤& on sitä mieltä, ettei Ihalaisella olisi uhrautumatta mitään antamista tämän yhteiskunnan kehittämiseen? Luultavasti alan päästä kiinni tunteeseen, jonka vuoksi äitini vuosikymmeniä sitten lopetti Keskisuomalaisen tilaamisen kotiimme.
Helsinkiin päästyäni päädyin aluepolitiikkakeskusteluun ystäväni kanssa. Keskustelu oli lyhyt, mutta selvä asiasisällöltään. Molemmin päin. Lyhyesti sanottuna Helsinki osallistuu verotuloillaan myös muun maan elinvoimaisena pitämiseen. Täältä katsottuna se on siten kuin olla pitää. Yhdessä olemme panostaneet pääkaupunkiseudun elinvoimaan, joten on sitä tuloakin hyvä tasata.
Hypätään tästä Pohjois-Savoon. Kuopio on Savon Helsinki. Alueensa veturi siinä missä Hki on koko maan. Vieläkin yritän etsiskellä niitä työkaluja, joilla yhteistyö syvenisi, emmekä kaikki tekisi samoja juttuja omin voimin, kun yhdessä pääsisimme vähemmällä. Tässä saattaa olla pieni tasapaino-ongelma, kun jotenkin pitäisi pystyä määrittämään tilanne, jossa kaikki antavat yhteiseen hyvään reilun oman osuutensa. Kuopiosta maakuntaan päin ei toimi kitsaan isoveljen asenne, eikä maakunnasta Kuopioon päin rusinankeräilijöiden asenne.
Meillä on hiukan tasapainoiltavaa täällä omien rajojemme sisälläkin. Kylämme ovat jotakin ainutlaatuisen hienoa. En nyt mene niihin tämän enempää, vaan kun on hyvin aikaa (toivottavasti jo ennen huhtivaaleja) palaan tähän yhdessä kaupungin budjetin kanssa. Sitä olen lupaillut jo tovin, ja uskon vielä voivani lupaukseni pitää ennen valtuuston joulukuista käsittelyä.
Etanoista sanottakoon, että helsinkiläiset etanat eivät pärjänneet Kummisedän veljilleen. On toki mahdollista, että niitä saa pääkaupungissakin useammasta paikasta… Siitä huolimatta jokainen syy olla ylpeä kotiseudustaan on hyvä syy.
Loppuun kerron teille perhekeskustelusta. Kuopukseni aloitti keskustelun toissailtana: ”Onko meillä vielä vahinkovakuutus voimassa?” Ah, mikä lupaava aloitus. Keskustelusta tuli hedelmällinen.
Ei kerrota kenellekään
19.11.2010 13:36
Olin illalla Etelä-Kuopion kylät ry:n järjestämässä koulukeskustelutilaisuudessa Kurkimäessä. Hyvää asiaa, osin herättävää, osin ihmetyttävää.
Kuopiossa on jälleen käynnissä kouluverkkoselvitys, jonka avulla yritetään saada koulupalvelut mahdollisimman toimiviksi ja hyviksi. Selvitystä ei viranhaltija vielä esitellyt, koska keskeneräistä ei haluta tuoda keskusteluihin. Syyksi kertoi sen, että keskustelujen halutaan aikanaan kohdistuvan valmiiseen kokonaisuuteen, eikä palaseen kerrallaan.
Ymmärrän tämän, ja en ymmärrä. Kaupunkitasoinen kouluverkko on enemmän kuin oma lähikoulu. Verkossa joka pala vaikuttaa moneen muuhunkin, ja sen puoleen ymmärrän tämän ”esitellään kokonaisuus” -ajatuksen.
Siinä on vaan sitten se tosi iso mutta, että jos joku esittää siihen muutoksia – mihin aidon kuulemisen yhteydessä on oltava mahdollisuus – ne voidaan sivuuttaa vetoamalla kokonaisuuteen. Toivottavasti kuntalaisille ei tulla tarjoamaan valmista kokonaisuutta hengessä ”ottakaa tai jättäkää” ja muistakaa samalla, paljonko heitätte rahaa hukkaan, jos jätätte. Konsultilla teetetty selvitys menisi näin ollen hukkaan.
Vähän tuli tunnelmaa, että halutaan päästä helpommalla kuntalaisten reaktioiden suhteen. Kukapa osoittaa mieltään kouluverkon puolesta? Oman koulun puolesta sen tekee moni.
Tilaisuudessa oli AVI -hässäkästä (ent. lääninhallitus) Kari Lehtola. Hyvää hänen esityksessään oli se, että koko koulumaailmaa arvioitaessa AINA tulee olla tarkastelun lähtökohtana lasten näkökulma. On ihmeellistä ja hävettävää, ettei sitä esittelyssä päättäjille ole juurikaan korostettu. Emmepä ole kyllä vaatineetkaan.
Lehtola oli oikeassa, että puhutaan rahasta, aluepolitiikasta, rakennusten kunnosta ja vaikka mistä, mutta vain sivulauseessa lasten oloista. Kyllä ne asiat siellä taustalla ovat, mutta niiden pitäisi olla ensimmäisiä ääneen sanottavia. Teen osaltani parannusta.
Teen siitäkin huolimatta, että Lehtola romutti uskottavuutensa puhujana melkein ensimmäisissä lauseissa väittäen kouluja koskevan päätöksenteon kulkevan nykyisin kvartaaleissa. Höpölöpö, sanon minä. Vaikka joku sitä haluaisi, ei se olisi edes mahdollista.
Kirjoitin jo aiemmin siitä, että jos ihminen menettää uskottavuutensa puhuessaan, kaikki sen jälkeen kerrottu kuunnellaan epäillen. Valitettavasti niin kävi Lehtolan kanssa illalla.
Meidän oma virkamiehemme loi merkillistä asetelmaa virkamiesten ja päättäjien väliin. Hän ”huolimatta siitä, että paikalla on poliitikkoja” kertoi käsittelevänsä esim. liikuntasalien vuokrahuojennushakemuksia ja usein jopa hyväksyvänsä ne. Hän useampaan otteeseen loi henkeä, että kyllähän virkamiehet voisivat tuoda kuun Kurkimäen kylänraitille, mutta kun poliitikot eivät tykkäisi. Aiempi puhuja, siilinjärveläinen valtuutettu, kertoi mitä kuopiolaisten päättäjien pitää tehdä RAHOILLAAN.
Kerroin tilaisuudessa, ettei nämä näin mene. Kaupunginvaltuutetut ovat kuntalaisten valitsemia edustajia muun muassa juuri virkamiehiin päin. Me emme päätöksissämme käsittele omia rahojamme, vaan kuntalaisten rahoja. Teemme päätöksiä niiden jakamisesta, mutta silloinkaan lähtökohta ei ole maksimaalisen vahingon aiheuttaminen. Eikä edes piittaamattomuus.
En ymmärrä, miksi virkamies haluaa julkisessa tilaisuudessa ruokkia asetelmaa, jonka mukaan poliitikot ovat jotain ikävää, eivätkä todella tavoittele kaupungin parasta. Halusi hän sitä tai ei, meillä on kaupunkilaisten valtuutus yhteisten asioiden hoitoon ja päätöksiin.
Miksi ihmeessä minua tai Voutilaisen Keijoa (kesk. valtuutettu) pitäisi varoa kertoessaan hyväksyvänsä täysin hyväksytyllä tavalla maksuhuojennuksia seurojen vuokrakuluihin? En keksi yhtään syytä, miksi me sitä vastustaisimme, jos virkamies virkavastuullaan arvioi varojemme siihen riittävän.
Vaan kuten aluksi kerroin, tilaisuus oli hyvä. Kuntalaisilla on oikeus päästä kertomaan mielipiteensä omien rahojensa jakamisesta ja jopa esittää vaateita niiden suhteen. Kaikki muu on vääristynyttä vallankäyttöä, jossa en halua olla mukana edes viranhaltijan sinne suuntaan hätyyttelemänä.
Voihan olla, että ko. viranhaltijalla on omanlaisensa huumori, jota en eilen kyennyt ymmärtämään. Vai onko päättäjien saattaminen kovin merkilliseen valoon jo normaalimpaa kuin sen tekemättä jättäminen?
Mene ja tiedä. Minä menen nyt puoluevaltuuston ja aion tietääkin. Hyvää alkavaa viikonloppua!
Kuva
17.11.2010 23:06
Kirkollisvaalien tulosten selvittyä oli aamutelevisioon kutsuttu pohjalainen kirkonmies, joka oli kuvannut homoutta mm. sanalla iljettävä. Kerron tämän esimerkkinä siitä, että yksi vahvoja mielipiteitä omaa ryhmänsä edustaja piirtää kuvaa koko ryhmästä. En nähnyt kyseistä tv -lähetystä, mutta kahvipöydässä asia puhututti. Ihmetystä aiheuttaen.
Juolahtipa siitä mieleeni, että miksei perussuomalaisista ole äänessä juurikaan kukaan muu kuin Timo? Minusta äänestäjillä olisi oikeus kuulla myös niitä toisia ääniä ja saada kuva kokonaisesta puolueesta, eikä vain sen johtajasta. Päästä näkemään koko kauppa, eikä vain näyteikkunaa. Miksei medialla ole samaa mielenkiintoa nostaa esiin niitä toisia päätöksentekijöitä, kuten nyt kirkon kohdalla tehdään?
Kaupungin vuosipäivän juhla päättyi äsken. Meillä taitaa mennä jo ihan kohtuullisesti. Ainakin löysin ikkunasyvennyksestä Siilinjärven, Leppävirran ja Nilsiän johtomiehiä pohtimassa, kuinka jakaisivat Kuopion tulevat ylijäämät. Kertoivat tuon minun kerrottuani lupautuneeni Kanasten kantturoille lomittajaksi. Taisimme löytää heti yhteisen sävelen.
Isä
14.11.2010 23:02
Isänpäivä on illassa. Oma päiväni meni pääosin sosialidemokraattisen naispiirin hallituksessa Iisalmessa. Ehdin kuitenkin muistella keväällä edesmennyttä isääni.
Hän eli viime vuodet vahvasti dementoituneena. Käydessäni eräänä juhannuksena hänen luonaan hän halusi tietää, olenko hiihtänyt. Jouduin myöntämään, etten ollut. Hän kuulemma oli juuri osallistunut hiihtokilpailuun voittaen sekä ykkös- että kakkossijat. Voi sitä mielen avaruutta tuossa vaiheessa.
Yksi yhteiskuntamme räikeimmistä epäkohdista tällä hetkellä on isien asema erotilanteissa. Sitä voisi kutsua myös lapsen oikeudeksi kumpaankin vanhempaansa. Tämän blogin kantaäidissä kirjoitin paljonkin Miesten vuoro-elokuvasta. Siinä tulee hyvin esille ongelman ydin. Olen edelleenkin kovin vaikuttunut syyskuussa näkemästäni elokuvasta. Suosittelen.
Jos äiti syystä tai toisesta haluaa erottaa lapsen/lapset isästään, yhteiskuntamme tukee sitä merkillisen herkästi. Totuutena pidetään äidin parempaa vanhemmuutta. Syyt siihen ovat varmasti syvällä, mutta oikein se ei ole. Sen on sitä tasa-arvoa vastaan, johon minä uskon. Vaikka sitten oma sukupuoleni joutuisi myöntämään ajoittaisen pienuutensa, ja nöyrtymään todellisen lapsen edun edessä.
Pylly Myllyyn ja pian
13.11.2010 23:57
Meillä oli illalla ja vähän yölläkin Kuopion kunnallispoliittisen kirjallisuuspiirin kokoontuminen. Ensimmäistä kertaa sitten perustamisen hyväksyimme uuden jäsenen. Sen kunniaksi uusi jäsen Mikko kutsui meidät Myllyyn. Humps, keskeltä unenpuutteesta johtuvaa väsymystä tipahdin toiseen maailmaan.
Mylly on luovien toimialojen keskus Kuopion satamassa, SOK:n entisissä tiloissa. Esillä on taidetta, mutta myös taiteilijoiden työtilat. Tilan toisella puolella seinät käytävälle ovat lasia. Se oli kiehtovaa. Ei vain seinät ja näyttely, vaan elämä ja tunnelma.
Saimme Myllyn esittelyn, jonka jälkeen istuimme alkuiltaa Myllyssä punaisessa valossa Juuso Happosen soitellessa kitaraa. Se oli suloista. Päätimme lukea seuraavaksi Tatu Kokon ”Kosketuksen”. Saimme kyseiset kirjatkin uudelta jäseneltämme omistuskirjoituksin. Vielä kun tietäisi, missä kirja nyt on? Uskon, että löydämme toisemme vielä. Näissäkin tunnelmissa mentiin kynttilänvalossa.
http://www.youtube.com/watch?v=bYQLB-fnZT8&feature=related
Loppuilta oli perinteisempää kirjallisuuspiiriä. Kiitos, ystävät hyvät taas! Ihania ootte.
Tänään vein 50 vuotta täyttävälle Kuopion Eläkkeensaajien yhdistykselle onnittelut työväenyhdistykseltämme. Sieltä kiiruhdin Savo-Karjalan Toimihenkilöunionin pikkujouluihin. Aina on hyvä olla omiensa keskellä.
Ruokaillessamme keskustelimme teatterista. Ihmiset kertoivat, missä päin Suomea olivat käyneet teatterissa. Tampere oli monen käynnin – menneen ja tulevan – kohde.
Jotkut aktiivisesti Kuopion menoa seuraavat kuntalaisemme kritisoivat puhetta kaupungin vetovoimasta. Siellä kuitenkin pyörii se sama yksinkertainen pyörä kuin elinkeinopolitiikassa. Mitä paremmin Kuopion vetää puoleensa, sitä enemmän saamme tänne väkeä, jotka tuovat meille työtä ja toimeentuloa, josta maksamme veroa, joilla rahoitetaan palvelut.
Satsaus kulttuurikeskus Myllyyn – ja kulttuuriin yleensäkin – tuo hyvää vanhustenhuoltoon. Siihen minä uskon. Ja kerron vielä päätteeksi, että kunnallispolitiikka tuo monta kivaa elämään.
Valittajat
11.11.2010 19:58
Kun tulee paha mieli, niin sitten on paha mieli.
Olipa tänään juttu lehdessä, eli Savon Sanomissa. Yläsavolainen opinto-ohjaaja oli viime kesänä tehnyt tutkintapyynnön 15-vuotiaasta oppilaastaan. Kunnianloukkauksena piti oppilaan väitettä, ettei tämä ollut saanut riittävästi oppilaanohjausta. Toinen tutkintapyyntö – joka tässä on sinällään sivuseikka- koski nuoren vanhempia, jotka olivat äänittäneet hänen puhelunsa. Seuraava tutkintapyyntö koski epäiltyä rehtorin ja toisen vanhemman välistä salaliittoa.
Asiat ovat tainneet mennä solmuun jossakin kohtaa. Tutkintaa ei aloitettu. Hetki sitten puhuttiin siitä, että vanhemmat lähestyvät koulua asianajajien välityksellä. Nyt on taidettu ottaa vielä siitä askel eteenpäin.
No, eilen kaupunkimme ilmaisjakelulehdissä erään naapurikunnan valtuutettu ilmaisi pahaa mieltään. Ymmärtäisin sen, että kansalaisjärjestötoimijoita harmittaa, kun kaupunginjohtajallamme ei ole aikaa tavata heitä ennen vuoden vaihdetta. Silloin on varmaan aiheellista käydä syyt läpi, kuten nyt onkin tehty. Vaan kun sama kirjoittaja kertoo samana päivänä pahoittaneensa mielensä siitä, ettei saanut kouluvierailunsa yhteydessä ruokailla siellä, vaikka ”raahasin hyväntahtoisesti kouluunne myös digitaalisen harmonikkani”, alkaa pohtia syitä taustalla.
Ensin pahaa mieltä aiheutti kaupunginjohtaja, sitten huonotapainen rehtori. Jos minä pahoittaisin mieleni vähän väliä muiden käytöksen vuoksi – kun en saa toivomiani asioita – toivoisin ymmärtäväni hakeutua peilin ääreen.
On toki valittajillakin oikeus mielipiteeseensä, myös julkiseen, mutta kannanotoista katoaa terä, jos leimautuu kaikenvalittajaksi. Olisin selkeästi pidempään pohtinut pohjoissavolaisten oikeutta Parosen kalenteriin, ellei ajatukseni olisi siirtynyt seuraavan harmituksen kohteeseen, eli ruokailun kieltäneeseen rehtoriin.
Minä istun junassa Loimaan asemalla, ja jos olisi taipumusta pahaan mieleen, luultavasti löytäisin nyt helposti syyn siihen.
Alueellista palvelua
10.11.2010 22:40
En vielä voi pitää lupaustani Kuopion ensivuoden budjetin esittelystä teille. Toivottavasti jo pian. Olen mennyt ja tullut alkuviikon, ja tahti vain kiihtyy loppuviikkoa kohti. Työmatka esti valtuustoinfoon osallistumisen.
Eilen kävin Kuopion rautatieasemalla ostamassa lippuja. Halli, jossa liput myydään, oli typötyhjä lukuun ottamatta salin keskellä seisovaa jonotusnumeroautomaattia. No, määre ”halli” voi olla hiukan liioittelua, koska ei se tila nyt niin iso ole. Koska tiskin takana istui virkailija – huoneen ainoa elävä olento lisäkseni – kävelin lappuautomaatin ohi sanoen, että tuota ei taida tarvita nyt ottaa. Vastaus yllätti: ”Tarvitsee, jos haluat palvelua.”
Olin hetken hämmentynyt ja kääntymässä lappua hakemaan (siitä 1,5 metrin päästä), jolloin virkailija toppuutteli perin happamin ilmein: ”Ei sun sitä nyt enää tarvitse mennä hakemaan.” Siinä hetki mutistiin jotakin puolin ja toisin – virkailija Helsingistä ja laskennoista – ja minä ymmärrykseni varmistaakseni kysyin: ”Okei, eli tässä on meneillään joku kävijätilastointi, mikä perustuu jonotusnumeroihin?” Nyt olimme samaa mieltä ensimmäistä kertaa käyntini aikana. Jätin tiskille lapun, johon olin raapustellut toiveitani, ja menin hakemaan jonotusnumeron laittaakseni sen tiskillä olevaan pakasterasiaan.
Ei minulla ole pahaa sanottavaa virkailijasta, vaikka voisi olla, jos olisin herkkähipiäinen palvelun suhteen. Ymmärrän turhautuman, joka syntyy tarkkailun kohteena olemisesta ja huolesta työn loppumisesta. Olin tekemisessä myös aluepolitiikan kanssa.
Kuulin taannoin Kuopion Yrittäjien juhlaseminaarissa puhujamatkalla olleen Paavo Lipposen suusta aluepolitiikkaviisauden. Fimean – eli lääkelaitoksen – perustamisen Kuopioon väitettiin olleen ikävää aluepolitiikkaa, kun Helsingistä käsin katsellaan. Lipposen viisas kysymys kuului: ”Miksei esimerkiksi musiikkitalo tai kansallisooppera ole aluepolitiikkaa?” Kysymys on minusta hyvä. Ja viisas.
Huomenna pääsen testaamaan VR:n palveluja noin muutoin. Saatanpa matkalla ehtiä sanasen kirjoitellakin.
Liitän tähän tämänpäiväisen Viikkosavo -kolumnini. Laitettuani sen toimitukseen sain vastineeksi kysymyksen: ”Laitatko uuden kuvan, vai mennäänkö vanhalla?”
« Edellinen 1 … 14 15 16 17 18 Seuraava »
Kyselyt
Lataa ...