Pj:mme Urpilainen kävi Kuopiossa pari viikkoa sitten, mistä teille taisin kertoakin. Tuohon tilaisuuteen tuli yksi ikääntynyt rouva (no, oli kuusi- seitsemänsataa muutakin ihmistä), joka halusi keskustella. Hyvä, sillä siksihän me näitä tilaisuuksia järjestämme ja paikalla olemme.

Tämä rouva on asunut ”testipalvelutalossa” niin silloin kun se on ollut kaupungin palvelutuotannossa (ihan hirveä termi, kun puhutaan ihmisten elämisestä ja asumisesta) ja edelleen yksityisen hoidossa. Palaute jälkimmäisestä ei ollut mairittelevaa.

Minulle hyvän palvelun raja ei mene sen tuottajassa tai yhtiömuodossa, vaan siinä, kuinka ihmisten tarpeisiin voidaan vastata parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevilla resursseilla. Enkä yhtään usko, että tällä palautetta antaneella rouvalla sen enempää. Vaan aito se on ihmisen kokemuskin.

En aio listata kertomiaan epäkohtia yhtä lukuun ottamatta. Rouvan mukaan henkilökunta vaihtuu kuin liikennevalot. Aiemmin samat, tutut ihmiset loivat kodin tuntua ja yhteishenkeä, nyt asukkaiden kokemuksen mukaan henkilökunta hoitaa työnsä ja tehtävänsä sen mukaisesti kuin siitä maksetaan.

Ei olla jälleen helpon yhtälön kanssa tekemissä. Asiaa tullaan kyllä sivuamaan monessa tämän vuoden asiassa. Kuopiossa on valmistelussa palvelu- ja hankintaohjelma, jolla linjataan esimerkiksi yksityistämistä ja ulkoistamista. Tai se ainakin meidän päättäjien tahto on ollut.

Meidän on saatava nykyistä parempi seuranta siitä, mitä päätöksemme käytännössä tarkoittavat vuoden ja kahden päästä niin asiakastyytyväisyydessä kuin taloudessa.

Hassua on se, että kunnissa hankintaosaaminen on vielä melkoisesti lapsen kengissä, vaan täysillä painetaan menemään. Ei paljoa päätä palele.

Ilmiselvää on se, ettemme vähällä tai paljolla rahalla saa henkistä hyvinvointia esimerkiksi ikäihmisillemme, mutta luultavasti kykenemme siihen vaikuttamaan, kun vain tiedostamme asian ja siihen paneudumme.

Neljä vuotta sitten on painettu kuntaliitosesite, jossa kerrotaan lukion jatkavan yhtenä Kuopion lukioista, jos vain oppilaita riittää. Eilisen kokouspöydän ympärillä esitteitä oli kaksin kappalein, eikä niitä varmasti jatkossakaan tule puuttumaan.

Tilanne on hiukkasen hankala siksi, että jos haluamme jatkaa tuon määritelmän mukaisen ajan lukiokoulutusta Karttulassa, on siellä oltava tarkoitukseen tilat. Siis siitäkin huolimatta, ettei vuoden päästä olisi yhtään hakijaa kyseiseen lukioon. Tälle syksylle oppilaita on riittämiin, mutta onpa siellä ollut nollan ja yhden hakijan vuodetkin ihan lähivuosina.

Kissakuusen koulukeskus, joka on osa kuntaliitossopimusta, on saatava alulle, että kuntaliitosrahat saadaan käyttöön sopimuksen mukaisesti. Siinä on parin miljoonan euron ero, tehdäänkö rakennus ilman lukiota vai sen kanssa. Valtuusto tämän jälleen ratkaisee, vaikka siitä kertaalleen jo viime syyskuussa äänestimme kouluverkostopäätöksen yhteydessä. Tuolloin lakkauttamisen puolesta äänesti 43 valtuutettua, 20 sitä vastusti ja yksi ei saanut kantaansa päätettyä äänestäen tyhjää.

Samoilla luvuilla ei seuraavasta äänestyksestä päästä.

Henkilökohtaiseen elämään kuului tänään kesän ekat torikahvit. Ja hammaslääkäri, joka vaati pikaisen lohtukäynnin Punnitse&Säästä-kaupassa. Ollessani kassalla myyjä kertoi ulos osoitellen, että salmiakki-jogurtti-lakritsaa olisi rahtilaatikoissa, jotka olivat tuolloin vielä liikkeen ulkopuolella. Kysyin vain, että oikeastiko. Myyjä sanoi ystävällisesti, että katso noista laatikoista, kyllä sitä siellä on. Kysyin, eikö se hänestä olisi vähän pitkälle menemistä. Moneen minusta on, mutta että konttaisin P&S-kaupan sisään kuljetusta odottavien laatikoiden seassa? Ehkä jonakin päivänä.

Olin viime valtuustokauden kyseisessä kuntayhtymähallituksessa ja nyt olen –valtuustossa. Amkin tarkastuslautakunta teetti selvityksen, jonka myötä on käynyt ilmi lukuisia puutteita matkustamiseen ja edustamiseen liittyvissä kuiteissa. Savon Sanomissa tänään päätoimittaja Tourunen pitää tätä isosti myös viestintäongelmana otsikolla ”Kannattaisi kertoa heti kaikki” http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/kannattaisi-kertoa-heti-kaikki/1194573.

Savoniasta viestittiin viimeiseen asti, että kyseessä on noin 150 €:n arvoinen juttu, ja pääasiassa siis ajojahtia niin Kaupunkilehden kuin Varkauden väen taholta. Minusta näyttää sille, että organisaatio kääntyi suojaamaan itseään, ja yritti laittaa omistajan edustajat – poliittiset päättäjät – päättämään asiasta näkemättä tuota tarkastuslautakunnan raporttia kirjoittamalla sen päälle ”salainen”. Hyvä, ettei hallitus vpj. Asikaisen johdolla siihen suostunut.

Päättäjänä tämä on leväperäisen toiminnan, jonka taustalla saattaa olla menneen maailman ylimielisyyttäkin, ohella yksi ärsyttävimmistä tekijöistä. Sen lisäksi, että olemme ammattikorkeakoulun luottamuselimissä ohjaamassa amkin toimintaa, olemme tietenkin valvomassa niin omistajan – eli kuntiemme – ja sitä kautta kuntalaisten etua ja verovarojen käyttöä. Jokaisen maksun, joka yhteisistä rahoista hoidetaan, on kestettävä tarkastelu.

Asia lähti purkautumaan, kun Kaupunkilehti uutisoi amkin kustantaneen rehtorin syntymäpäiväjuhlat. Tuolloinkin väitettiin, ettei asiassa ole muuta kuin toimittajan halu tehdä kiusaa. Tuon jälkeen kuitenkin on todettu, ettei juhlista ollut asianmukaisia päätöksiä ja Tolppi maksoi sukulaistensa osuuden.

Ammattikorkeakoululla on koko ajan käsissään isoja haasteita aloituspaikkaleikkausten ja vähenevän rahoituksen myötä. Toivottavasti varsinaisen tehtävän hoito ei kärsi, vaikka selvitettävä ne on nämäkin sotkut.

Toiveena on, ettei ikinä enää tarvitse lukea pöytäkirjoista tällaista ”Rehtorin laskuttamien virka- ja virantoimitusmatkojen (matkakustannusten) osuus vuonna 2011 oli 5168,79 €, mikä on varsin kohtuullinen hänen asemansa ja kuntayhtymän matkustamisen kokonaiskustannukset huomioon ottaen. Summa ei sisällä lento-, juna-, ym. lippuja, jotka tilataan suoraan eikä virkamatkoihin liittyviä luottokorttimaksuja.” Ajattelikohan tekstin kirjoittanut virkamies, että tämä jotenkin parantaisi organisaation tilannetta? Jos ei mikään muu tähän saakka, niin tämä viimeistään herättää ihan muutaman kysymyksen.

Käytännöt varmasti tulevat tarkemmiksi. Luulen, että asia on mielessä seuraavalla valtuustolla silloinkin, kun seitsemän vuoden määräaika, joksi Tolppi on virkaansa valittu, kuluu umpeen.

Tuntuisi kuitenkin kohtuulliselle, että valtuutetutkin tavoittelisivat kokonaisuuksien hahmottamista. Tällaisessa organisaatiossa kuin mikä Kuopiokin on, asioilla on vaikutusta toisiinsa ja kovin moninaisia riippuvuussuhteita. On hienoa puolustaa koulujen seiniä ja unohtaa, että samasta paikasta pitäisi rahoitus löytyä lisäseinien käyttökustannuksiin ja iltapäiväkerhoihin. Hienointa olisi saada kaikki, mutta sitä ei ole ollut näkyvissä muutamaan vuoteen.

Kuopiostakin saa tosi vääristyneen kuvan, jos ei muista välillä nostaa katsettaan arkisten murheiden yli. Ihmiset lähestyvät useimmiten epäkohtien kanssa, mutta niistä ei vielä piirry todenmukaista isoa kuvaa.

Eilinen oli hieno päivä. Pj:mme Urpilainen oli satamatorillamme. Niin oli taikuri ja puhuva mopokin. Siellä oli toveruutta tarjolla.

Samaan suuntaan

Illalla menin sitten Kuvakukon yllärielokuvaan. En tiedä, harrastetaanko tätä muualla, mutta idea on se, että ihmiset menevät elokuviin tietämättä, mitä siellä näytetään. Tuntui olevan väellä hyvä mieli sieltä lähtiessä. Joku aiempi näistä elokuvista oli kuulemma ollut inkkarilänkkäri, joka sijoittui Suomen Lappiin. =)

Otetaan järjestyksessä, eli vappu ensin. Kuopiossa on nyt ollut monivuotinen perinne, että kaikki valtuustopuolueet yhdessä järjestävät vappujuhlan torilla. Se on hyvä ja ei ole. Hyvää siinä on se, että jos kuitenkin kaikki siellä olemme, homma hoituu koordinoidusti. Huonoa se, että käytyäni Tuusniemellä vasemmiston (SDP, vas. ja SAK) vappujuhlassa, mieleeni taas kirkastui, että milläs asialla nämä muut oikeastaan vappuna ovat?

Puhuin tuolla Tuusniemellä ja kuuntelin muiden puheet. Tuusniemen vasemmistoliiton kunnallisjärjestön pj. oli (ja on luultavasti edelleen) nuorehko mies, jonka nimeä en valitettavasti muista. Sen muistan, mitä vieruskaverit hänestä kertoivat.

Tämä mies asuu viitisenkymmentä metriä Kuopion puolella. Puheessaan hän maalasi eteemme kurjuuden, joka Tuusniemeä ja tuusniemeläisiä odottaa, jos Kuopioon päin katsovatkaan. Olin hetkeä aiemmin kehunut yhteistyötämme, joka tiivistyy seuraavan vuoden alusta, ja ymmärtääkseni myös Tuusniemen tähtäimessä on kuntaliitos. Yhteistyö on sujunut erinomaisen hyvin, joten vaikea on ymmärtää, mistä tarve pelotteluun syntyi. Tarpeesta kirjoittaa vappupuhe?

Kuopioon ehdin vasta omaan vappujuhlaamme Sektoriin, eli jäi toripuheet kuulematta. Siellä Talvivaara oli saanut ison roolin, mikä on ymmärrettävää täällä Pohjois-Savossa. Meillä oli Sektorissa tupa täynnä. Juantehtaan soittajat huolehtivat musiikista. On se kuulkaas komeaa, kun vappuna vedetään työväenlauluja torvimusiikin tahtiin. Jälleen on ihmeteltävä, että millä nuo vassareita lukuun ottamatta muut puolueet saavat tunnelman vappuunsa? Meillä se tulee jo pelkistä perinteistä, joita toki päivitetyillä puheilla maustetaan.

Vapun hienoin hetki oli tämä.

Tosj'Toveri Matti Karttunen

KTY:n johtokunta päätti antaa Tosj’Toveri-tunnustuspalkinnon Matti Karttuselle. Matin sisin on ihan sosialidemokratiaa. Matti on aikanaan ollut Kuopion kaupunginvaltuutettu 28 vuotta, yksi edeltäjistäni KTY:n puheenjohtajana, ja edelleenkin hän toimii Savonia-kirjallisuusraadissa (tämä meidän ihana savolainen erikoisuus – poliittisin perustein valittava kirjallisuusraati). Luottamustoimiluettelo olisi pitkä.

Vappua juhlittiin tiistaina, keskiviikkona Kuopion valtuusto päätti osaltaan Nilsiä-liitoksesta. Melkein olimme yksimielisiä. Vasemmistoliiton Komulaisen Heidi olisi halunnut lisäselvityksiä ja kansanäänestystä Kuopioon. Asiaa on selvitetty kahteen otteeseen, mutta koskaanhan tulevasta ei voi tietää. Noin muuten valtuustomme muistutti taas aivan sirkusta.

Kaija Räsänen (ps.) esitti, että torille tulevasta kalahallin korvaavasta rakennuksesta on järjestettävä kansanäänestys. Koska kansanäänestys maksaisi noin 150 000 €, Kaija esitti kansankyselyä. Siinä laadittaisi lomake, jossa olisi neljä kohtaa. Kauppahallin kylkeen pitäisi rakentaa 1. siihen suunniteltu lasipaviljonki, 2. entistä jäljittelevä kalahalli, 3. pelkkä oviaukko, josta lähtisi liukuportaat, 4. kuntalaisen haluama vaihtoehto.

Nythän tämä hanke on jo melkoisesti myöhässä, ja myöhästymän kustannukset noin 5 M€. No, koska käsittelimme tässä kohtaa valtuustoaloitetta, sitä voisi esittää vain palautettavaksi valmisteluun. Jos Kaija olisi esittänyt oman kansanäänestysaloitteensa hyväksymistä, olisimme äänestäneet siitä. Kansanäänestysesitys on siis ainoa asia jatkossa, josta valtuustoaloitteiden yhteydessä voidaan äänestää. Mutta nyt esitys oli kansankysely. Tai oli siihen saakka, kun selvisi, ettei siitä voi äänestää.

Olimme lopulta tilanteessa, että Kaija teki vastaesityksen omaan valtuustoaloitteeseensa, ja muutti sitä useasti kokouksen aikana. Tiedän, tämä kuulostaa kovin sekavalle, mutta juuri siksi totuudenmukaiselle. Loppui kokous kuitenkin jo puoli kymmeneltä.

Vaan hei, huomenna sunnuntaina klo 15 Kuopion satamatorilla on KTY:n väen lisäksi J.Urpilainen. Nähdään siellä!

Me puuhataan tänne Suomen parasta kävelykeskustaa. Tehdään paljon porua aiheuttaneen kalahallin tilalle lasinen pyöreä paviljonki. Yhden luottamushenkilön näkemys muotoon oli, että ehkäisemmepä näin nurkkiin kuseskelun. Anteeksi tämä karkea kieli, vaan lainaus on suora.

Näillä näkymin saamme torin alle lisää parkkitilaa, aiempaa viihtyisemmän torin istutuksineen, lämmitetyt kävelykadut, kauppakäytävän ja ympärivuotisen kahvilan torille.

Tämä on aiheuttanut melkoista hässäkkää kaupunkimme liikenteessä, vaan isoimmitta ongelmitta on selvitty. Siitä huolimatta, että kuopiolaisia autoilijoita ei tunneta herrasmiesmäisyydestä. Vaikka muuttuneet liikennejärjestelyt esitellään meille etukäteen kokouksissa, olen muutaman kerran yllättänyt itsenikin ajamalla yksisuuntaista – joka on sitä ensimmäistä päivää – väärään suuntaa.

Vaan hieno tästä tulee. Kuopion tori oli jo lapsena kokemus. Veljeni eksyi siellä kerran, kun pieniä olimme ja retkellä täällä Jyväskylästä. Löytyi kyllä jotenkin mukaan.

Enää ei entinen kj:mme Häkämieskään kuvailisi venäläiseksi lentokentäksi, jahka valmista saamme. Tulkaa tänä kesänä keskeneräistä katsomaan ja seuraavana valmista ihailemaan.

Täältä lisätietoa, olkaapa hyvät.

http://www.kuopio.fi/web/kavelykeskusta

Ja hei, mikä tärkeintä! Jouluvalot – menneen vuoden suurin puuteongelma – on jo hankittu.

Oikeastaan yritin eilen sanoa, että on luottamustoimissa jääviystilanteisiin käytännöt, jotka päättäjät tuntevat ja joita noudatetaan. Vaan ei liene olemassa sääntöä, jota ei voisi halutessaan kiertää, joten viime kädessä asia on kunkin päättäjän moraalin varassa.

Emme varmaankaan voi demareina päättää, että puolueen jäsenet eivät saisi johonkin lailliseen vaaliin osallistua. Enkä paheksu osuusliikkeen vaaleihin osallistumista yksilötasollakaan. Halusin omalla äänelläni varmistaa, että yhden paikan saisi selkärankaiseksi tuntemani päättäjä. Päättäjän, jolla eivät roolit ja edut mene sekaisin.

Siitä viime kädessä aina on kyse.

Arkielämässäni yritän saada liikkumista mahtumaan kalenteriin. Tavoitteena on seitsemän tuntia viikossa, vaan haastavaa on. Kunhan kaupunki saa tiet puhtaiksi myös täältä meidän kulmiltamme, saan kuntosalin ja kävelyn kaveriksi rullaluistelun. Ja kesää kohti mentäessä kokousten määrä hiukan vähenee. Pitää yrittää olla täyttämättä joka rakoa torikahveilla.

Asia ei ole yksinkertainen. Ajatellaanpa vaikka nyt mainittua esimerkkiä. Kyllä päättäjät osaavat nykyään itsensä jäävätä päätöksentekotilanteissa, jolloin muodollisesti eivät siihen osallistu, mutta ei kai kukaan usko, että meille joku asia tulee ensimmäistä kertaa eteen kokoustilanteessa, jossa mahdollisesti äänestäen päätetään kyllä tai ei.

Kuten varuskuntapäätöksessä niin kyllä kunnissakin poliittista ohjausta harrastetaan, ja sehän tämän yhteisten asioiden hoitamisen tarkoitus onkin. Mitä korkeammalla päätöksentekohierarkiassa olet, sitä aikaisemmin ja isomman joukon puolesta otat kantaa jo valmisteluvaiheessa.

On asioita, joihin liittyy esimerkiksi liikesalaisuuksia, jolloin koko porukalla käsittely olisi demokraattista, mutta kaataisi hankkeen niille sijoilleen. Vaikka me päättäjät edustammekin kuntalaisia, niin päättäjien joukossa esimerkin kaupunginhallituksen puheenjohtajisto edustaa usein valtuuston enemmistöä (tällä hetkellä Kuopiossa 65 valtuutettua, joista kok. 16 valtuutettua, sdp. 14 valtuutettua ja vihr.  9 valtuutettua).

Toki tämä koskee vain esityslista-asioiden määrällä mitattuna kovin pientä osaa päätöksistä. Yhtälö monimutkaistuu, jos asemassaan korkealle päässyt luottamushenkilö ei ymmärrä, milloin asioiden kanssa on maltettava salassapidon suhteen. Se vääristää päätöksentekoa. Kyseessä on sama ilmiö kuin jos työpaikalla on hankala henkilö, jota väistellessään organisaatio muotoutuu johonkin muuhun kuin toiminnan kannalta optimaaliseen muotoon.

Päätöksentekoarjessa törmää tilanteisiin, jolloin korruptiota on mietittävä. Kun taho, jolla on hanketoiveita kaupungin suuntaan, kutsuu tilaisuuteen, jossa puheen lisäksi nautitaan ruokaa, juomaa ja elämyksiä, niin ainakin minun pitää hetkeksi pysähtyä asian ääreen. Käännyin viimeksi pohdintani kanssa politiikassa valovuoden kokeneemman ystäväni puoleen. Sain vastauksen.

”Jos ei luota itseensä niin paljon, ettei anna näiden vaikuttaa päätöksentekoonsa, on väärissä hommissa. Onhan ihmisiä voitava tavata. ”

Kotona minulla on yksi korruptiovalvoja. Toinen poikasistani maksoi kesätyöstänsä ensimmäiset veronsa, 14 €. Minähän ne tietenkin maksoin, kun jälkiverona tulivat. Vaan niinä harvoina kertoina, kun kaupunginhallituksemme on käynyt joko KuPSin tai KalPan pelissä, kuulen huomautuksen hänen verorahojensa käytöstä.

Aiheesta keskustelimme kuluvalla viikollakin, kun poika oli sivusta seurannut tilannetta, jossa kouluruokaa moittinutta nuorta oli ojennettu sen ilmaisuuteen vedoten. Ei se kuulemma ilmaista ole, vaan hänen verorahoillaan maksettua. Moneen se maksamani 14 € riittää.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/vaarilla-raiteilla/1186136

Vaikka kuuluu sitä tännekin jotakin.  Allekirjoitimme toissa maanantaina Kuopion tilinpäätöksen viime vuodelta. Siitä vaan sillain ihan rohkeasti. En ole aiheesta teille vielä mitään kertonutkaan, vaan onhan siitä julkisuudessa ollut.

Meillä menee kohtuullisesti. Vielä syömme enemmän kuin tienaamme, vaan toistaiseksi onni on ollut myötä, ja erilaiset satunnaiset omaisuuden myynnistä saadut voitot ovat riittäneet pitämään meidät plussalla.

Talouden tasapaino ei ole tärkeää talouden tasapainoin vuoksi, vaan siksi, että kestävästi voimme järjestää palvelumme ja vastata kasvaviinkin haasteisiin. Tänään vähän tökkäsi Hesarissa ollut ”laitetaan ikäihmiset kuvaamaan arkeaan, kun noin muuten pidämme heitä vain kulueränä”.

Ei pidetä, mutta pakko meidän on varautua siihen, että ikäihmisiä on pian enemmän kuin koskaan aiemmin Suomessa. Miten asiasta pitäisi puhua, ettei annettaisi sitä vaikutelmaa, että joku on vain kuluerä? Mikä meidän puheessamme menee pieleen parhaillaan?

Luin pääsiäisen aikaan kirjan, joka on ollut jo vuosia mielessäni. Vuonna 2006 on julkaistu ”Mitä maksaa ihmishenki? Keskustelukirjeitä elämän arvosta” (Kirjapaja, 2006). Kirja koostuu Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen kirjeistä toisilleen. Muistan, kun kirja aikanaan julkaistiin, ja siitä asti olen kirjakaupoissa sivulleni vilkuillut. Viimeksi kirjastossa käydessäni muistin vilkuilla siellä.

Tutkija Myllykangas tunnetaan etenkin täällä Savossa räväkkänä kannanottajana. Kirjeissään hän yrittää saada Räsäsen ymmärtämään, ettei se ole ihmisarvonvastaista, vaikka terveydenhuollossakin mietitään priorisointia.

Myllykangas pitää sitä välttämättömänä. ”Jos sijoitamme valtavasti resursseja pitkittääksemme jonkun potilaan elinaikaa yhdellä viikolla, meillä on käytettävissä vähemmän resursseja äitiyshuoltoon ja muuhun lääkintään, koulutukseen, tutkimukseen, tiestön kunnossapitoon ja poliisitoimeen.”

Niin ikääntymisen mukanaan tuomista yhteiskunnallisista muutoksista kuin vaikka terveydenhuoltoon kohdistuvista paineista on voitava puhua, vaikka vaikeaa se on. Kuntarakenne menee samaan koriin.

Muutos ei pysähdy, vaikkei meillä olisi kykyä tarttua niihin. Valinta on päättäjillä – puuhastelemmeko seurausten kanssa, vai yritämmekö saada tilanteen hallintaan?

Veripalvelussa ikäiseni naiset ilmeisesti ovat ”nuoria naisluovuttajia”, tai ainakin siten henkilökunnan edustaja kutsui, kun raudansyömisestä keskustelimme. Tuosta parin tunnin kuluttua menin Kuvakukkoon Halosta katsomaan. Lipputiskillä kysyin lipun hintaa. Oli kuulemma kuusi ja kahdeksan. Kuusi, jos olen opiskelija tai eläkeläinen. Sanoin, ettei nyt taida kumpikaan osua, jolloin lippuja myyvä nuori mies totesi minun olevan väliinputoaja, ja möi kahdeksan euron lipun.

Kuvakukko on muuten ihana. Kaupungin omistama elokuvateatteri, jota kaupallinen hapatus on muuttanut vain vähän.

Kaikki ennallaan

Pääsiäisen iloksi kerron teille vielä savolaisen asiakaspalvelukokemuksen. En peittele yritysten nimiä, koska tämä kirjoitus tuskin ketään konkurssiin johtaa, ja lopulta asiat asettuivat sopiviin uomiinsa. Kuten Savossa yleensä.

Kuopion Energia (monen kunnallispäättäjän intohimojen kohde) vaihdattaa asiakkaidensa sähkömittareita etäluettaviin. Alue, jolla asun, on pilottina. Ulko-ovellamme oli noin kuukausi sitten lappu, jossa kerrottiin mittareiden vaihdosta tietyllä kolmen päivän jaksolla. Kerrottiin, että tuolle aikajaksolle ajoittuu sähkökatkos, joka ei vahingoita sähkölaitteita, mutta tietokone voi olla hyvä sulkea siksi aikaa. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran kulmat vähän nousivat. Suljenko koneen kolmeksi päiväksi, kun tarkempaa tietoa katkosta ei ole?

Sähkökatko tuli, ja kesti jotakin kymmenen minuutin ja puolen tunnin välillä. Digiboximme ei tuon jälkeen enää käynnistynyt. Asentajan auto seisoi vielä ikkunoidemme alla, joten vein lapun, jossa kerroin tapahtuneesta kysyen, mitähän nyt pitäisi tehdä. Oli lauantai.

Alkuviikosta soitin asennuksia alihankintana hoitavaan firmaan, koska ei asentajasta mitään kuulunut. Asiakaspalvelija kertoi, että ottaa asian ylös ja palaa asiaan. Loppuviikosta soittelin uudestaan, kun mitään ei kuulunut. Uusi vastaaja kertoi, että eivät he tätä hoida, vaan nyt pitää soittaa omaan sähköyhtiöön, eli Kuopion Energiaan. Soitin, josta kerrottiin, ettei missään tapauksessa pidä heille soittaa, vaan alihankkijan on itse hoidettava nämä. Seuraavana päivänä soitin sitten taas alihankkijalle, joka kertoi, ettei asia heille kuulu.

Tässä kohtaa loppui näinkin rauhallisen ihmisen kärsivällisyys. Kaivoin netistä yhteystiedot niin alihankkijalle kuin omaan sähköyhtiöön. Laitoin viestiä, etten muista, milloin olen viimeksi saanut näin luokattoman huonoa asiakaspalvelua.

Kuopion Energiahan on sähkönmyynnissään kovassa kilpailussa. Minullekin säännöllisesti soittaa milloin mistäkin sähköyhtiöstä myyjä ehdotellen toimittajan vaihtoa. Olen ystävällisesti kertonut, että niin kauan kun luottamustoimieni kautta olen määrittämässä tuloutustavoitteita paikalliselle yritykselle, tunnen varsin paljon velvollisuudekseni olla myös sen asiakas. Vaan montaa tällaista asiakaspalvelukokemusta ei vahvakaan lojaliteetti kestä.

Tässä kohtaa asiat alkoivat sitten sujua. Sähköpostiini vastattiin, ja pian tästä projektista vastaava ihminen soitti tapaamista ehdotellen. Kerroin, ettei se ole tarpeen – enkä varsinkaan halua luottamustoimieni vaikuttavan asian hoitoon. Yhtään asiakasta ei pitäisi pompotella tällä tapaa, tai vaihtokynnys tilaisuuden kohdalle sattuessa on aika matala.  Ja harmittaahan se ajan ja vaivan hukka.

Sain pahaan mieleeni kauniin lasiastian (jota tulen jatkossa tuijottamaan ennen kuin reklamoin mistään). Eihän se nyt digiboxille tallennettuja Kummisetä-elokuviani korvannut, mutta ehjä laite ei kuulemma sähkökatkoista piittaa. No, sitten tullaan siihen savolaisuuteen.

Henkilö, jonka kanssa nyt asioin, kertoi selvästi, ettei yritys oikeasti voi ottaa vastuuta näistä laitteista. Mutta. Täysin irrallaan yrityksestä hänellä on tapana niitä korjailla, ja voi katsoa tätäkin laitetta. Olin sitä mieltä, ettei se nyt ole mitenkään kohtuullista. Me olemme kuitenkin Savossa, ja lopulta vaihdoin korjatun digiboxini itse leipomaani mustikkakukkoon.

En arvannut ihmetellessäni mykkää digiboxia, että lopulta tilanne päättyisi leipomiseeni. Mutta vaikea täällä on eteen tulevia tilanteita arvatakaan. Eihän tämä muuten Savo olisi.