Ihmeellinen Savo
08.04.2012 9:31
Savossa asuminen ei ole tosikkojen hommaa, mutta jännää tämä on. Eilen parin tunnin sisällä kuulin tuntemattomilta immeisiltä olevani niin nuori nainen kuin väliinputoaja. Kumpikin hymyilytti.
Veripalvelussa ikäiseni naiset ilmeisesti ovat ”nuoria naisluovuttajia”, tai ainakin siten henkilökunnan edustaja kutsui, kun raudansyömisestä keskustelimme. Tuosta parin tunnin kuluttua menin Kuvakukkoon Halosta katsomaan. Lipputiskillä kysyin lipun hintaa. Oli kuulemma kuusi ja kahdeksan. Kuusi, jos olen opiskelija tai eläkeläinen. Sanoin, ettei nyt taida kumpikaan osua, jolloin lippuja myyvä nuori mies totesi minun olevan väliinputoaja, ja möi kahdeksan euron lipun.
Kuvakukko on muuten ihana. Kaupungin omistama elokuvateatteri, jota kaupallinen hapatus on muuttanut vain vähän.
Kaikki ennallaan
Pääsiäisen iloksi kerron teille vielä savolaisen asiakaspalvelukokemuksen. En peittele yritysten nimiä, koska tämä kirjoitus tuskin ketään konkurssiin johtaa, ja lopulta asiat asettuivat sopiviin uomiinsa. Kuten Savossa yleensä.
Kuopion Energia (monen kunnallispäättäjän intohimojen kohde) vaihdattaa asiakkaidensa sähkömittareita etäluettaviin. Alue, jolla asun, on pilottina. Ulko-ovellamme oli noin kuukausi sitten lappu, jossa kerrottiin mittareiden vaihdosta tietyllä kolmen päivän jaksolla. Kerrottiin, että tuolle aikajaksolle ajoittuu sähkökatkos, joka ei vahingoita sähkölaitteita, mutta tietokone voi olla hyvä sulkea siksi aikaa. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran kulmat vähän nousivat. Suljenko koneen kolmeksi päiväksi, kun tarkempaa tietoa katkosta ei ole?
Sähkökatko tuli, ja kesti jotakin kymmenen minuutin ja puolen tunnin välillä. Digiboximme ei tuon jälkeen enää käynnistynyt. Asentajan auto seisoi vielä ikkunoidemme alla, joten vein lapun, jossa kerroin tapahtuneesta kysyen, mitähän nyt pitäisi tehdä. Oli lauantai.
Alkuviikosta soitin asennuksia alihankintana hoitavaan firmaan, koska ei asentajasta mitään kuulunut. Asiakaspalvelija kertoi, että ottaa asian ylös ja palaa asiaan. Loppuviikosta soittelin uudestaan, kun mitään ei kuulunut. Uusi vastaaja kertoi, että eivät he tätä hoida, vaan nyt pitää soittaa omaan sähköyhtiöön, eli Kuopion Energiaan. Soitin, josta kerrottiin, ettei missään tapauksessa pidä heille soittaa, vaan alihankkijan on itse hoidettava nämä. Seuraavana päivänä soitin sitten taas alihankkijalle, joka kertoi, ettei asia heille kuulu.
Tässä kohtaa loppui näinkin rauhallisen ihmisen kärsivällisyys. Kaivoin netistä yhteystiedot niin alihankkijalle kuin omaan sähköyhtiöön. Laitoin viestiä, etten muista, milloin olen viimeksi saanut näin luokattoman huonoa asiakaspalvelua.
Kuopion Energiahan on sähkönmyynnissään kovassa kilpailussa. Minullekin säännöllisesti soittaa milloin mistäkin sähköyhtiöstä myyjä ehdotellen toimittajan vaihtoa. Olen ystävällisesti kertonut, että niin kauan kun luottamustoimieni kautta olen määrittämässä tuloutustavoitteita paikalliselle yritykselle, tunnen varsin paljon velvollisuudekseni olla myös sen asiakas. Vaan montaa tällaista asiakaspalvelukokemusta ei vahvakaan lojaliteetti kestä.
Tässä kohtaa asiat alkoivat sitten sujua. Sähköpostiini vastattiin, ja pian tästä projektista vastaava ihminen soitti tapaamista ehdotellen. Kerroin, ettei se ole tarpeen – enkä varsinkaan halua luottamustoimieni vaikuttavan asian hoitoon. Yhtään asiakasta ei pitäisi pompotella tällä tapaa, tai vaihtokynnys tilaisuuden kohdalle sattuessa on aika matala. Ja harmittaahan se ajan ja vaivan hukka.
Sain pahaan mieleeni kauniin lasiastian (jota tulen jatkossa tuijottamaan ennen kuin reklamoin mistään). Eihän se nyt digiboxille tallennettuja Kummisetä-elokuviani korvannut, mutta ehjä laite ei kuulemma sähkökatkoista piittaa. No, sitten tullaan siihen savolaisuuteen.
Henkilö, jonka kanssa nyt asioin, kertoi selvästi, ettei yritys oikeasti voi ottaa vastuuta näistä laitteista. Mutta. Täysin irrallaan yrityksestä hänellä on tapana niitä korjailla, ja voi katsoa tätäkin laitetta. Olin sitä mieltä, ettei se nyt ole mitenkään kohtuullista. Me olemme kuitenkin Savossa, ja lopulta vaihdoin korjatun digiboxini itse leipomaani mustikkakukkoon.
En arvannut ihmetellessäni mykkää digiboxia, että lopulta tilanne päättyisi leipomiseeni. Mutta vaikea täällä on eteen tulevia tilanteita arvatakaan. Eihän tämä muuten Savo olisi.
Jaksaa, jaksaa
28.03.2012 22:02
Kirjoitan tätä vain siksi, etten voi mennä nukkumaan ennen kuin pesukone pysähtyy.
Pidän luottamustoimistani, mikä tuskin on suuri paljastus. Olen vaalikampanjoiden muodossa laittanut jopa rahaa siihen, että tulisin valituksi. En lahjontaan, mutta mainontaan. 
Tämä viikko on kyllä yksi vaativimmista, jonka muistan. Maanantaina oli kaupunginhallitus ja – valtuusto ryhmäkokouksineen. Neljä kokousta siis. Tiistaina oli työväenyhdistyksemme johtokunta ja kevätkokous. Kaksi lisää. Tänään oli Kuopio-Karttula-kuntaliitosseurantatyöryhmä ja kuntailta, jossa aiheesta alusti Maarit Feldt-Ranta. (Jos nyt kuvittelette, että minulla on menoja, kerrottakoon, että Maaritilla oli menossa tämän vuoden 92. kuntaesitelmöinti.)
Kokoukset jatkuvat hiukan määrällisesti väheten loppuviikkoa kohti, eikä varsinaisesti haittaa.
En luettele näitä valittaakseni kiireitäni – omien valintojen seurausta tämä on. Eikä tämä pahalle tunnu, vaikka väsyttääkin näin vajaa viikko kelloon puuttumisen jälkeen. Yritän kaikin tavoin antaa teille melko rehellisen kuvan tästä päättäjänä toimimisesta, ja välillä se on tätä.
Että tähän kykenee, piti jo viikonloppuna laatia ruuanlaittostrategia, joka kyllä onkin kiitettävällä tavalla toiminut tähän päivään saakka. Huomenna pitäisi ehtiä jälleen asiaan vähän paneutua.
Siunattu on tuo pesukoneen pikaohjelma, imuroimisikäinen jälkikasvu ja runsas vertaistuki lukemattomissa kokouksissa.
Maanantaina muuten päättyi yhdistyksemme äänestys puoluekokousedustajista. Äänestysprosentti nousi jopa 85,1 %:in, mihin isosti vaikutti nettiäänestämismahdollisuus. Minä en meinannut saada äänestää missään, kun en ollut hoitanut ajallaan jäsenmaksua…Onneksi minulla sentään on selitys. Olen yhden ainoan laskun ottanut vain Netpostin kautta tulevaksi, ja se on puolueen jäsenmaksu säästääkseni (huikean postimaksun verran) yhteisiä varoja. Tuo lasku saa sitten ihan rauhassa ollakin siellä Netpostissa. Onneksi olen yleensä puheenjohtajana läsnä niissä kokouksissa, joissa erottamispäätökset tehdään. =)
Niin, pääsen toukokuiseen puoluekokoukseen Kortteen Nikon, Pulkkisen Jukan ja Kokin Hannun kanssa. Ja noin 500 muun demarin kanssa. Aika kiva. Kerron terveisiä Itä-Suomesta.
PS: Kuuluu elämään muutakin kuin luottamustoimia. Taloomme asennettiin taannoin etäluettavat sähkömittarit. Se antaa mahdollisuuden seurata lähes reaaliaikaisesti oman talouden sähkönkulutusta. Arvatkaa, jäänkö koukkuun tuollaisiin pylväsdiagrammeihin? Onneksi posti on tuonut tänään Kuopion viime vuoden tilinpäätöksen. Siellä niitä vasta pitäisikin olla.
Olennaiset
13.12.2011 22:14
Kiire. Asioilla on tapana kiteytyä kiireessä. Vuosi sitten ek-vaalikampanja oli vahvasti käynnissä joulukorttiaikaan. Kortit ostin ja vähän niitä fiksailin. En vain ehtinyt kirjoitella tai lähettää. Ostin normaalihintaiset postimerkitkin joulumerkkideadlinen mentyä.
Sain lopulta yhden kortin lähetettyä. Ilmeisesti sen tärkeimmän. Poikieni kanssa lähetimme sen veljeni pojalle. Tänä jouluna tilanne on toinen. Vain muutama enää lähettämättä osoitevaikeuksien vuoksi. Kehityksen edistystä.
Viime päivinä on vähän harmittanut, vaikka ei nämä monesti enää harmita. Käsittelimme kh:ssa eilen Kuopion henkilöstöohjelmaa, jossa on asiaa vähintään saman verran kuin missä tahansa keskiverto-ohjelmassa. Jokseenkin ainoa asia, joka siitä julkisuuteen on nostettu, on tavoite vähentää 200 ihmistä kaupungin palveluksesta. Joo, näinhän se aina menee.
Kirjaus ohjelmassa menee näin. ”Henkilöstöpoistuman hyväksikäyttö (200 htv vuosina 2012-2015) toiminnan ja talouden sopeuttamiseksi tapahtuu suunnitellusti ja ohjatusti, tai ostopalvelujen vähentäminen (20 M€ vuosina 2012-2015) toiminnan ja talouden sopeuttamiseksi tapahtuu suunnitellusti ja ohjatusti.” Totta se on, yritämme elää tulojen mukaan.
Sen lisäksi meidän pitää onnistua julkisten palveluiden kehittämisessä siten, että niille on itsestään selvä oikeutus jatkossakin.
Jonka lisäksi meidän on onnistuttava kääntämään tämä epätasa-arvoiseen yhteiskuntaan johtava kehitys.
Mutta hoidetaan ensin tämä euron kriisi ja joulu.
Minä sain tänään tekstiviestin poikaseltani. Hän oli tulossa ulkoa kotiin kaverinsa kanssa. Viesti kuului: ”Laita housut jalkaan…” Olin tuota pikaa lähdössä kauppaan, joten minulla todellakin oli housut jalassa. Tehdessäni lähtöä toinen poikasistani kertoi minun näyttävän sarjakuvahahmolle. Hätäkös tässä.
Eväitä sieltä ja täältä
06.11.2011 11:20
”Joku juuri sanoi, että…” Kun luottamustoimissa ja niiden mukanaan tuomissa oheistoiminnoissa tapahtuu paljon, tulee mielenkiintoista tietoa ja ajatuksia herättäviä ärsykkeitä oikealta ja vasemmalta (tämä ei ole kannanotto Keskustaa vastaan).
Viimeisten parin viikon aikana on tapahtunut paljon. Kerron teille niistä jotakin.
Pisa-tutkimuksen kärkipaikka ei tarkoita taivasosuutta. Jouduin hetken miettimään, kuka tätä vakuutti vastoin kaikkia yleisesti toisteltuja totuuksia. Muistuihan se mieleeni. Palvelualuejohtajamme Vähäkangas kertoi, että peruskoulutuksemme ei oikein kelpaa vientituotteeksi huolimatta hienoista Pisa-tuloksista. Mahdolliset ostajat Euroopassa katselevat kokonaisuutta, ja oppimistulosten lisäksi kiinnittävät huomiota muun muassa koulupudokkuuslukuihin ja tyttöjen ja poikien välisiin oppimiseroihin. Silloin Pisa-tulokset himmenevät, ja oppimme ei ole kiinnostava.
Tuosta tyttöjen ja poikien välisestä epätasa-arvosta muistan käytännön esimerkin omilta yläastevuosilta. Meillä oli kasi- tai ysiluokalla aineenkirjoitus. Se piti kirjoittaa kotona kuvasarjasta. Minä kirjoitin kaksi, toisen itselleni ja toisen poikapuoliselle luokkakaverilleni (josta muuten sittemmin tuli lasteni isä). Olisin voinut aineista kumman tahansa ottaa itselleni. Minä sain omastani arvosanaksi 9, kaveri sai 7. Ei siinä voinut paljoa epäoikeudenmukaisuuteen puuttua, mutta paljon tapahtuma kertoi systeemistä.
Koulujärjestelmämme on ison remontin tarpeessa.
Päällä oleva talouskriisi ei ole euron kriisi. Euron kriisiähän tässä on silmät, suut täynnä median toimesta (vaikka pakkokos sitä on uutisten mukaan päiväänsä aikatauluttaa). Tasan viikko sitten puhemies Heinäluoma vieraili Savossa, ja piti puhetta myös KTY:n iltapäiväkahveilla. Musiikista hänen ei tarvinnut vastata, koska sen hoiti Rauno Tikkanen quartet.
Toveri kertoi, että jos nyt yhtään muistellaan, mistä tämä kriisi on saanut alkunsa, niin vähän on turhaa euron kriisistä pelkästään puhua. Totta. Asiat vaan tahtovat muuttua itsestäänselvyyksiksi, kun niitä riittävän monesti toistetaan.
Kuopio on onnistunut maankäytössään ja asuntopolitiikassa hyvin. Tätä mieltä oli Kuopiossa sitten Heinäluomaa seuraavana päivänä vieraillut ministerimme Krista Kiuru. En väitä vastaan. Ylpeitähän me kaupungistamme olemme. Ennen saaristokaupungin helmiä Rönö oli yksi ”parhaimpia” kaupunginosia. Saari melkein keskellä kaupunkia, jossa vapaarahoitteiset asunnot olivat hinnoissaan. Ovat varmasti vieläkin. Tästä huolimatta saaresta löytyy myös vuokrataloyhtiömme Niiralan Kulma Oy:n asuntoja.
Niin, ja Kristan seurana olimme myös Pelastusopistolla pikavisiitillä. Kuulimme esittelyn CMCFinland -kriisinhallintakeskuksestakin. En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että tämän organisaation kautta esimerkiksi Afganistaniin lähetetään siviilikriisinhallinnan asiantuntijuutta.
Luin kesällä afgaaninaisten asemasta, mistä syystä erityisesti tuo niin sanotusti kolahti. Ja sitten meihin naisiin.
Perjantaina oli OPeJazz. Siellä soitti Big Bad Bears (tietenkin savolaisessa jazzillassa soittaa bluesbändi). Havahduin pohtimaan, miksi musiikkimaailma on isosti miesten käsissä? Täh? Ei kai nyt synnyttäminen voi vaikuttaa sukupuoleni kykyyn musisoida, johtaa, ajaa autoa, hahmottaa asioita noin muutenkin avaruudellisesti, käyttää autoa onnistuneesti huollossa ja niin poispäin.
Ollaan me, kuulkaas, vielä kovin monessa asiassa vanhoissa perinteissä ja tavoissa kiinni. Missä kohtaa se tyttöjen koulussa pärjääminen muuttuu miesten ylivoimaksi kovin monella muulla alueella? Ja tästä varmaan päästään taas siihen ison laivan kääntymisaikatauluun.
Meillä on huomenna kaupunginhallituksessa ”Nilsiän ja Kuopion kaupungin kuntaliitosselvitys”. Hienoa!
Ei luovuteta
28.08.2011 11:20
En tiedä, kuinka sitä parhaiten kuvaisi, mutta Norjan heinäkuiset tapahtumat vaikuttivat ja vaikuttavat mieleen. On kuin sisällä olisi kuoppa, joka pitäisi saada täytettyä, että tilanne palaisi normaaliksi.
Kesällä mediassa vaadittiin poliitikoilta ratkaisuja ongelmiin, joiden seurauksena suuri joukko nuoria ihmisiä menetti henkensä. Poliitikot vastailevat edelleen. Eniten pinnalla on ollut vihapuheisiin puuttuminen. Ja totta se on, kyllä poliitikoilla vastauksia yhteiskunnan kehittämisen suuntaan ja tapaan on oltava. Silloinkin kun sattuu niin ettei uskoisi olevan mahdollistakaan.
Päättäjät valtuutettuina hoitamaan yhteisiä asioita päättävät pelikentän säännöistä ja pitkälti myös toimintaedellytyksistä. Valitettavasti emme taida saada näillä keinoin verkkoja niin tiiviiksi, etteivätkö kesällä tapahtuneen kaltaiset asiat siitä onnistuisi läpi menemään. Vaikkei pitäisi.
Uskon kyllä siihen, että muutos on mahdollinen, muttei tapahdu ylhäältä sanottuna. Eivät Jyrki & Jutta Suomessa tätä asiaa ratkaise. Ei, vaikka niminä olisi Mari & Timo. Muutos joko tapahtuu tai jää tapahtumatta sinun ja minun kulmilla. Facebook-ystäväni eilinen päivitys ja sen synnyttävä keskustelu laittoivat taas pohtimaan. ”XX todisti metrossa itsensä ikäisen, kaksimetrisen suomalaisen kuulapään noin viisivuotiaaseen mustaan pikkupoikaan kohdistamaan haistattelua ja huutelua. Tähän on tultu. Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?”
Yksi vastaus tähän oli: ”Noissa kai olisi tärkeää juuri se, että suurempi osa ihmisistä ottaisi kantaa ja käskisi lopettaa. On nimittäin kokemusta samanlaisesta tilanteesta, jossa oli lauma nahkatukkia yhden nuoren tummaihoisen tytön kimpussa metrossa (verbaalisesti). Voin sanoa ihan rehellisesti, että en uskaltanut väkivallan uhkan takia sanoa yksin mitään”.
Toinen vastaus: ”Minä ja puolikas ratikallista puutuimme vastaavaan tapaukseen muutama viikko sitten. Kuulapää jäi yksin puhisemaan.”
Tuskin tähän kaipaatte minun päätelmiäni.
Olen viikon aikana osallistunut kahteen ennaltaehkäisevään tapahtumaan, joilla alussa mainittua kuoppaa täytetään. Tasan viikko sitten vietettiin Ravintolapäivää, jolloin jokainen halukas voi ”perustaa” kahvilan tai ravintolan, tai minkä tahansa ruokaan liittyvän. Ennaltaehkäisevyys tulee siitä, että entuudestaan tuntemattomat ihmiset päätyvät tekemisiin keskenään hyvissä merkeissä.
Julkulan ravintoloitsija
Eilen vietettiin Linnanpellolla elokuvafestivaalia naapuruston kesken. Minä en tuohon naapurustoon kuulu, mutta ystäväni kutsui mukaan. Ihaillen katselin, kun joukko tavallisia kuopiolaisia oli järjestänyt upean tapahtuman. Ei siihen kaivattu virallista organisaatiota tai avustuksia, vaan ainoastaan naapuruston tahto toimia yhdessä.
Elokuvia oli lapsille ja vanhemmillekin. Jokainen toi tarjottavaa mukanaan, ja sitä oli yllin kyllin. Siellä naapuruston lapset – melkoinen joukko muuten – liikkui sujuvasti, turvallisesti ja iloisesti pihasta toiseen puuhastellen yhteisiä asioita.
En väitä, että näillä tapahtumilla ratkaistaan maahanmuuttoon tai eriarvoistumiseen liittyvät ongelmat. Niihin ratkaisujen etsimisen on oltava – ja onkin – jatkuvaa. Vaan siinä etsiskellessä arkinen elomme jatkuu siellä ja täällä, ja meillä on keinoja osoittaa käytännössä, millaisen yhteiskunnan haluamme. ”Kuulapäät” huolehtivat siitä, että heidän äänensä kuuluu kyllä. Kuulostakoon kuinka sinisilmäiselle tahansa, niin hei, emme mekään luovuta!
Paluu
08.08.2011 21:22
Vähän on ollut hiljaista täällä. Yritin lomailla. Ja pohdin lomailua. En kuitenkaan päässyt selvyyteen, millainen nykyään loman pitäisi olla, että se olisi niin sanotusti hyvä, ja tasapainossa vastuut & vapaudet -listalla. Kerron, jos asian joskus keksin.
Hiljaiseksi saivat Norjan tapahtumatkin. Ihan kuten kotoisten kouluampumistemme aikaankin joutuu pohtimaan, onko minkäänlaisilla toimilla saatavissa varmuutta siitä, ettei jotakin tällaista pääse uudestaan tapahtumaan?
Luovuttamista en kannata, vaan on tehtävä kaikki mahdollinen. Tietenkin. Keskustellen ja tutkien löydettävä yhteinen näkemys siitä, millä uskomme parhaiten voivamme parantaa maailmaa. Nii-in, maailmanparannusta, tuo oiva syy toimia politiikassa.
Omalla kohdalla kesän aikana parasta tekemistä asiaan liittyen on ollut keskusteleminen aiheesta jälkikasvun kanssa. Tilanteisiin on päädytty luontaisesti, kun eri medioita jo seuraavat. Provosoituvatkin välillä eri väitteistä. On katseltu nettipelejä, mille mikäkin vaikuttaa. Puhuttu konkreettisesti suvaitsevaisuudesta. Yleistämisestä. Politiikasta.
Seuraava askelma, jolla asiaan voi yrittää konkreettisesti vaikuttaa, on kotikaupunkimme Kuopio. Hyvinvointia ja hyvää elämää tässä on tavoiteltu ennenkin ihan strategiaan kirjattuna, eikä katsetta niistä saa laskea jatkossakaan.
Toisistamme huolehtiminen (voit huoletta lukea tässä luokkakoot, mielenterveyspalvelut, ynnä muut, joita julkisen sektorin toimesta tarjotaan), kulttuurillakin kasvattaminen ja niihin edellytysten hankkiminen on jo melkoinen savotta. Siinä sivussa on joka tapauksessa hoidettava muutamia kaava-asioita ja virkavalintoja ja bussilipputuesta päättämisiä ja vaikka mitä. Kunhan kaiken tämän keskellä säilyy johtoajatuksena niin oman kuin muiden ihmisarvon ja elämän kunnioitus.
Välittämistä kaupungintalon takana
Meidän kylällä
28.04.2011 21:15
Vaaleista on 1,5 viikkoa, ja rytminvaihdos on tapahtunut. Vähän kuin pyörällä ajaessa vaihtaisi vaihdetta, ja hetken ronksumisen jälkeen se vaan loksahtaa paikoilleen. (Älkää ihmetelkö näitä hienoja teknisiä termejä – lounasseurueeni on tartuttanut tämän tänään. Puheenaiheinamme olivat autonrenkaat ja halkojen pilkkominen apuvälineillä.)
Kampanjointi on viimeisinä viikkoina tosi intensiivinen puristus, joten henkinen siirtymä ajatuksissa arkeen ei käy ihan sinä vaaliyönä. Vaan nyt hiljakseen alkaa kunnallispolitiikka saada vallan ajatusten yhteiskuntapoliittisessa osiossa. Kai teilläkin on sellainen?
Pääsiäisen aikana kävin ystäväni kanssa paikassa, jossa oli tarvetta esitellä itsensä. Vastaus esittelyyni kuului: “Ai niin, sinä olet vaali-ihminen.” Jatkossa esittelen itseni sanoen: “Hei, olen Neeta, ja minulla on vaaliongelma.”
Tänään oli kaupunginhallituksen suunnittelukokouksessa isoja ja tärkeitä asioita. Pohdittiin ikäihmisten palveluiden järjestämistä. Ja niissä on miettimisen lisäksi tekemistäkin. Onneksi listalta löytyi maininta toimenpideohjelmasta. Selvitykset ilman toimenpiteitä ovat…ovat…no, roskaa. Ja hukkaan heitettyä aikaa. Niin kun muuten on sellaisen kokoukseen osallistujan, joka ei ole vaivautunut tutustumaan etukäteen tulleeseen materiaaliin, kysymyksetkin.
On vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tulevat kokousmateriaalin kanssa paikalle esittäen olettamuksia ja kommentteja, jotka tietäisivät turhaksi, jos olisivat vilkaisseet niitä ihan sitä varten lähetettyjä papereita. Vaan meitä on moneksi.
Se toinen tärkeä tänään oli Kuopio-Suonenjoki-kumppanuusselvitys. Kesäkuussa päätämme, mihin suuntaan yhteistyötä kehitämme. Alamme sitä purkamaan, syvennämme yhteistyötä tai aloitamme kuntaliitosvalmistelut. Pian tämän tiedämme.
Torikahvikausikin on alkanut. Viikon sisällä olen niitä muutamat juonut, vaikken Martta-kahvioon ole vielä päässytkään. Seuran yllätyksellisyys on kahvin jälkeen parasta.
Yksi arkeen palauttaja on ollut melkoisen vahva vatsatauti, jota poikani ovat poteneet. Sitä kylpyhuonetta pestessä palaa rivakoin askelin arkiseen menoon.
Kohti normaalia
18.04.2011 22:25
Päiväunet ilman parinkymmenen minuutin aikarajaa tuntuvat paremmalle kuin muistinkaan. Testasin tänään.
Vaalit on nyt käyty, ja tulos saatu. Vastasin eilen melko monta kertaa kysymykseen ”jännittääkö”. Ihmeeksi itsellenikin, ei jännittänyt yhtään. Ei edes kellon ollessa 19.55. Moni teistä varmasti tunnistaa olon, kun on kaiken mahdollisen tehnyt ja senkin jokseenkin täysillä, niin se vaan sitten riittää, tai ei riitä. Realistina on hyvä elää. =)
Lisäksi olen aidosti hyvin tyytyväinen tulokseen. Muistaakseni äänimääräni tarkka nousu on 1801 ääntä, kun viimeksi sain 1031. Tämä tulos riitti varakansanedustajan paikkaan Rajamäen ja Väätäisen jälkeen. Kuopiosta äänimäärä on komea, mutta kyllä ihana tukiryhmäni onkin töitä paiskinut ihan itseään säästämättä.
Viime viikkoina ja varsinkin eilen tuli koskettavia viestejä ihmisiltä. Jokainen annettu ääni on merkittävä ja tärkeä, mutta kyllä nuoren ensimmäinen ääni, entisten työkavereiden äänet, yrittäjänaisen ääni, metallimiehen ääni ja monen, monen muun tuntuu syvällä sisimmässä.
Uskokaa pois, toreilla ja kahveilla ja siellä ja täällä saadut viestinne tulevat osaksi politiikassa toimimistani, joka nyt on paikallista. Paljon voi vaikuttaa täälläkin.
Hyvillä mielin teistä jokaista kiitän! Onhan tämä aina urakka, vaan hetkellisestä väsymyksestä huolimatta hyvälle tuntuu.
Lista
13.04.2011 21:37
Lupasin listata teille asioita, joiden kanssa ihmiset lähestyvät.
Miksi KELAlta saa kuntoutustukea vain 65-vuotiaaksi? Hyvä kysymys. Eikö eliniän noustessa myös näitä asioita pitäisi rukata siinä missä ollaan puuttumassa eläkeikäänkin? Joku logiikka se on oltava päätöksenteossakin!
Eläkeläisten toimeentulo. Yksi mies kertoi hänen ja rouvansa eläkkeiden nousseen 10 € kuussa. Saavat siis noin 240 € vuodessa talouteensa enemmän rahaa käyttöön. Samaan aikaan lämmityslasku nousi 800 € vuodessa. Mies tunsi elämässään nykyhallituksen linjauksen. Oliko se sosiaalisinta politiikkaa ikinä tehnyt hallitus, vai miksi ne itseään kutsuivat taannoin? Ihmiset haluavat oikeudenmukaisempaa politiikkaa.
Terveyspalvelut on saatava paremmin toimiviksi. Totta. Vähemmän hallintoa ja byrokratiaa, enemmän palveluja. Päivänselvää.
Mitä tapahtuu suomalaisille työntekijöille, jos tuodaan ulkomaista työvoimaa, eikä valvota toimivasti työehtoja? Heinäluoman kannanotto kaksista työmarkkinoista (suomalaisten tessien mukaan elävistä ja niitä polkevista) ei aikanaan ollut rasismia, vaan hyvä kysymys. Jos olemme sitä mieltä, että ilman tarveharkintaa Suomeen voi tulla kuka tahansa työtä tekemään ehdoilla millä tahansa, on meillä oltava kirkas ratkaisu myös siihen, millä suomalaisten työttömyysturvamenot katetaan.
Tuloerojen kasvu. Arvatkaa, miksi SDP:n katumainoksissa on yksiselitteisesti ”Oikeudenmukaisuus”?
Moni kyselee myös energiapolitiikasta, sukupuolineutraaliudesta, puolustuksesta, valtion velasta, kuntaliitoksista ynnä muusta, ynnä muusta.
Totuuden nimessä on sanottava myös, että lähipäivät ovat olleet sellaista pyöritystä, että kaikkea kuulemaansa ei kykene jäsentämään selviksi sanoiksi.
Päivät ovat olleet myös terapeuttisia. Ihmiset kertovat käyneensä äänestämässä. Tulevat kättelemään ja onnea toivottamaan. Kyllä se vaan kannustaa kummasti. Luulen, että jokainen ehdokas saa nyt tuota palautetta. Ei se pahalle tunnu. =)
Näin mennään
Piirun päässä kaaoksesta
16.02.2011 23:49
Olen liian monen salasanan ja tunnusluvun loukussa. Piirukin dementian suuntaan, ja suljen itseni tästä yhteiskunnasta. En lue mitään kolmesta sähköpostistani jo siksi, etten pääse työ- tai kotikoneelle. Jos vielä koneiden salasanat muistaisinkin, edessä on sähköpostien tunnukset. Työssäni joudun käyttämään järjestelmässämme useita tunnuksia, joista osa on periytynyt jo edesmenneiltä henkilöiltä. Sitten ne korttien tunnusluvut. Uskokaan pois, olen yrittänyt niitä synkronoida, mut… Ja sitten ne nettipankkitunnukset. Puhelimen pin-koodi. Onneksi sentään saan vielä kahvinkeittimen päälle ilman tunnuksia, mutta jotain tälle on tehtävä ennen kuin käy hassusti. En halua herätä yhtenä aamuna ilman tunnuksiani.
Olin eilen illalla mielenterveysfoorumin kokouksessa. On Asikaisen Risto sinne usein kutsunut, mutta aina on jotakin ollut samaan aikaan. Nyt ei ollut. Tuo avasi pikkaisen lisää yhtä ajatuksen ovea, jota on hiukan raollaan mielessäni ollut.
Jos muistatte sieltä Akavan vaalipaneelista, olin sitä mieltä, että ensin on oltava tahto ja into (esim. kulttuuriin), jonka jälkeen voidaan pohtia rahaa. Olen hiukan miettinyt tätä maan asuttamismielessäkin. Onko valtion toimittava siten, että koko maa voidaan pitää asuttuna, vai onko valtion tuettava niiden ihmisen korvessa asumismahdollisuuksia, jotka siellä omasta tahdostaan ovat? Ja missä määrin tulee tukea? Kyllähän julkisilla toimijoilla on isoja mahdollisuuksia ohjata yhteiskunnan kehitystä, mutta eikö siellä alla ole villoina oltava ihmisten vahva tahto?
Tuo mielenterveysfoorumi on loistava esimerkki tästä. Eri toimijat kaupungissa näkivät tarpeen keskustella mielenterveyteen liittyvistä asioista pitääkseen niitä esillä ja tehdäkseen kehittämisehdotuksia. Nyt jo on syntynyt useampia kuntalaisaloitteita, joissa tuodaan esille selkeitä parannusehdotuksia palveluihimme.
Eilisessä tilaisuudessa oli läsnä ihmisiä kovin eri yhteyksistä ja kokemuspiireistä. Paikalle kutsuttuina asiantuntijapuheenvuorot pitivät Kuopion uusi palvelualuejohtaja Tervahauta ja KYSiltä ylihoitaja Raija Hassinen.
Eilen koolla olleet ihmiset eivät ole aikanaan jääneet odottamaan annettua foorumia käsitelläkseen heille merkittäviä asioita. Foorumi kokoontuu vuorotellen Osuuspankin ja Nordean tiloissa, mistä kiitos paikallisille. Tärkeän asian kanssa ei jääty odottamaan ylhäältä annettuja edellytyksiä. Toimeen panivat. Mielenterveysfoorumi oli yksi taustataho viimesyksyisilläkin mielenterveyspäivillä, joilla puhujana oli mm. tasavallan presidentti Halonen. Niin.
Ehkä minä jonakin päivänä saan tämän ajatuksen oven niin avoimeksi, että osaan sen selkeällä tavalla teille kertoa. Jotakin ohjauksen ja vapaan tahdon suhteesta on.
1 2 Seuraava »
Kyselyt
Lataa ...