Jatkoa eiliseen
22.04.2012 20:34
Vastaus edellisen päivityksen kommentiin:
Näin Savon Savomissa Peeässän uuden edustajiston, jos sitä tarkoitat. Ja tietenkään en ole välinpitämätön yhtienkään vaalien kohdalla. Nytkin jännitän Ranskan presidentinvaalin tulosta. Sieltä tulee yksi mauste Eurooppa-keittoon, jota mekin syömme.
Oikeastaan yritin eilen sanoa, että on luottamustoimissa jääviystilanteisiin käytännöt, jotka päättäjät tuntevat ja joita noudatetaan. Vaan ei liene olemassa sääntöä, jota ei voisi halutessaan kiertää, joten viime kädessä asia on kunkin päättäjän moraalin varassa.
Emme varmaankaan voi demareina päättää, että puolueen jäsenet eivät saisi johonkin lailliseen vaaliin osallistua. Enkä paheksu osuusliikkeen vaaleihin osallistumista yksilötasollakaan. Halusin omalla äänelläni varmistaa, että yhden paikan saisi selkärankaiseksi tuntemani päättäjä. Päättäjän, jolla eivät roolit ja edut mene sekaisin.
Siitä viime kädessä aina on kyse.
Arkielämässäni yritän saada liikkumista mahtumaan kalenteriin. Tavoitteena on seitsemän tuntia viikossa, vaan haastavaa on. Kunhan kaupunki saa tiet puhtaiksi myös täältä meidän kulmiltamme, saan kuntosalin ja kävelyn kaveriksi rullaluistelun. Ja kesää kohti mentäessä kokousten määrä hiukan vähenee. Pitää yrittää olla täyttämättä joka rakoa torikahveilla.
Puoluevaltuusto
11.03.2012 11:15
Ne asiat sitten. Mediassa on tietenkin ollut kymmenistä puheenvuoroista ne pätkät, joissa ihmiset kertoivat tyytymättömyydestään. Otetaan asia kerrallaan.
Vaalipiiriuudistus. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa on tunne, että heitä kohdellaan nyt väkivalloin. P-K avioituu meidän kanssamme, E-S Kymen. Sääli, etten voi vielä linkittää teille tämänpäiväistä Savon Sanomien Liukkosen yliötä. Teen sen, jahka se verkkoon joutuu (eli nyt http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/siirtomaaherrojen-touhua/739871). Jotakin siitä kohta teille lainaan, koska siinä on erittäin hyvä analyysi aiheesta. Minä vedän nyt alla muutaman mutkan suoraksi, vaan tieten.
Uudistus on tarpeen, koska väestön liikkumisen myötä äänikynnys mm. juuri täällä Itä-Suomessa on noussut kohtuuttomaksi. Se on epätasa-arvoinen. Muistatte varmaan toissa vaaleista Tarja Cronbergin, joka ei noin 7800 äänellä päässyt eduskuntaan. Viimeisenä Pohjois-Karjalasta läpi meni meidän edustajamme hiukan vajaalla 4400 äänellä. Samaa ongelmaa on Lapissa ja Satakunnassa.
Asiasta kuitenkin sovittiin hallitusohjelmassa. Tämä oli vihreiden kynnyskysymys. Liukkonen kuvaa asiaa yliössään näin ”Ratkaisu tehtiin kokoomuksen ja vihreiden tahdosta. Molemmat puolueet laskevat, että ne hyötyvät ratkaisusta. Alaston puolue-etu ajoi alueiden oman tahdon ohi.”.
Me juhlimme viime keväänä sitä, kuinpa paljon meidän tavoitteitamme saatiin hallitusohjelmaan. Kipeää tekee nyt se, kun muut realisoivat omia tavoitteitaan. Ilman niitä tätäkään hallitusta ei olisi. Kivaahan se ei ole, mutta vaikeampaa olisi olla olematta sanojensa mittainen.
Puoluevaltuustomme kannanotossa (jotka ovat aina kaiken kirjallisesti tuotetun aineiston bestsellereitä) asiasta sanotaan näin ”SDP on hyväksynyt tehdyn kompromissin vaalipiirijaon uudistamisesta ja sitoutuu sen toteuttamiseen. Puoluevaltuuston on pahoillaan, että Itä-Suomeen ei luotu yhtä yhtenäistä aluepoliittisesti ja kulttuurisesti vahvaa vaalipiiriä nykyisistä Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireistä”. Jatkuu se tuostakin, mutta tässä nyt osa.
Puolustusvoimauudistus tulee koskettamaan myös Pohjois-Karjalaa. Aiheesta on käyty jo melko iso keskustelu puolesta ja vastaan perusteluineen, enkä niihin tässä enää palaa. Kirjoitin siitä aikaisemmin. Ymmärrän minä hyvin sen, että samanaikaiset suuret muutokset eivät tunnu pelkästään hyvälle.
Ammattikorkeakoulu-uudistus. Paikkoja leikataan joka puolelta maata nuorten määrän vähetessä. Kaikki muu olisi vastuutonta. Kuntapäättäjänä olen koko ajan tekemissä sen kanssa, että isommillekin resursseille olisi käyttöä. Jos meillä on koulutuspaikkoja nuoria enemmän, sitä vähemmän meillä on mahdollisuutta vastata kasvavaan tarpeeseen toisaalla.
Keskustalaiset ovat sitä mieltä, että tämä uudistus vesittää nuorisotakuun. Tuskin vesittää – repertuaari takuun luomiseen on paljon, paljon laajempi kuin vain amk-paikat. Siellä puhutaan toisen asteen opiskelupaikoista, työpajoista, harjoittelupaikoista jne.
No, sitten kuntarakenneuudistus. Paljon on siitä vielä sumussa, kun esimerkiksi rahoitus on auki. Puoluesihteerimme on jo pitkän aikaan suositellut puhumaan suoraan politiikassa. Joudun asiaa tässä vähän harkitsemaan. Katsotaan, kuinka saan sanani aseteltua.
Maakuntien joukkoon mahtuu esimerkiksi sellaisia (ei nyt ala kovin lupaavasti minustakaan…), joissa on vahva keskuskunta/-kaupunki tai useampia. Sitten on kehyskuntia, kuten aikanaan oli esimerkiksi Jyväskylän maalaiskunta, joka muuten lukee passissani syntymäpaikan kohdalla. Muistakaa siis, että tätä kirjoittaa alkujaan kehyskuntalainen.
Sitten on isompi joukko erilaisia kuntia. Osan tuloista valtionosuudet muodostavat merkittävän osuuden. Suomalaisissa kunnissa tapahtuu oikeasti myös sitä mainostettua huoltosuhteen heikkenemistä, eli vähemmän on työssäkäyviä veronmaksajia ja enemmän niitä, joiden elosta, toimeentulosta ja hyvinvoinnista verorahoilla huolehditaan.
Samalla väki muuttaa (vieden sen äänioikeutensakin) pieniltä paikkakunnilta, niin että ainakaan entisenlaisiin palveluihin ei ole edes tarvetta, saati varaa.
Kuntauudistus perustuu ydinajatukseltaan siihen, että jokaisesta suomalaisesta voitaisiin pitää säällisesti huolta asuinpaikasta huolimatta. Mitä enemmän muutoksen kanssa jahkataan, sen heikommin me aidosti välitämme näistä reuna-alueiden ihmisistä. Muistettakoon, että Itä-Suomi on tuolta piäkaupunkiseudulta katseltuna reuna-aluetta, mistä syystä meidän on oltava tarkkana.
Kehitystä kyllä tapahtuu koko ajan. Kuopion seudullakin meillä on yhteistyötä ja ajatuksia siitä monen kunnan kanssa. Mutta onko tätä järkevää hoitaa niin, että kolmesta elementistä -keskus/kehys/muut- kaksi liikkuu? Olisiko oikein, että kehyskunta, joka kiistatta hyötyy asemastaan, ottaisi vastuuta myös maakunnasta muutoin? Vai onko se vain muiden + keskuskuntien asia? Ja kuten sanottua, ennen suurempia rytinöitä olisi tarpeen tietää, kuka lopulta tässä maksaa mitäkin.
Kuten valtuustossamme eilen kuultiin, ei tämä päätöksenteko ja vastuunkanto aina pelkkää onnea ja autuutta ole. Siltikään niitä vaikeita ja kipeitä asioita ei voi jättää tekemättä. Lopulta, katsokaas, joku ne tekee kuitenkin.
Kuvasta saatte tehdä haluamanne johtopäätökset.
Helsingin yössä
Politiikan pyykkipäivä
29.01.2012 21:19
Ihmiset sieltä ja täältä ovat kyselleet ja esittäneet näkemyksiään siitä, mikä meidän kampanjassamme meni pieleen. Viimeisin keskustelu sisälsi väitteen, että ehdokkaallamme Lipposella ei ollut sanomaa, ja unohdimme peruskannattajakuntamme, kun keskityimme kampanjoimaan Facebookissa.
Joo, onhan siinä ongelma, jos viesti ei välity äänestäjille saakka, mutta kyllä se viesti olemassa oli. Useampiakin, mutta minulle jäi päällimmäiseksi mieleen Lipposen Kuopion-vierailusta se, että meidän ei tule kääntää selkäämme Euroopalle. Ei sulkeutumiselle ja itseemme käpertymiselle, kyllä suvaitsevalle avautumiselle Euroopan suuntaan.
Emmekä me kampanjoineet vain Facebookissa. Puoluesihteerimme Mikael panosti varmasti sosiaalisen median puoleen, me olimme toreilla ja kauppakeskusten pihoilla. Enkä sano tuota pahalla Mikaelista, kyllä me tiesimme, mitä olimme saamassa, kun häntä puoluesihteeriksi valittiin.
Uskalla täysin rehellisesti sanoa, että Kuopio teki kaiken tehtävissä olevan. Talkoolaisemme olivat torilla silloinkin, kun me töissä käyvät emme paikalle päässeet. Ei heitä vaivannut tuuli, pakkanen tai räntäsade. Kyllä me tavattiin ne peruskannattajamme. He vaan eivät tällä kertaa liittyneet joukkoon.
Totuutta siitä, miksi näin on, ei ole kenelläkään, ja samojen arvailujen ja näkemysten äärellä olette kuin minäkin, joten en ala niitä toistamaan.
Sitä en ymmärrä, että omat hakkaavat nyt toisiaan, kun pyykkiä pestään. Etelänaapurimme kansanedustaja Viitamies haukkuu ihan nimeltä Savon Sanomien haastattelussa (29.1.20129 piirinsä toiminnanjohtajan. Rakentavaa, ja tilannetta parantavaa… Viitamies on blogissaan antanut sapiskaa omille joukoille tekemättömästä – ja väärin tehdystä – vaalityöstä. Hän on saanut siihen palautteen Länsi-Savo-lehdessä (28.1.12). Palautteen mukaan kansanedustaja purjehtii paikalle arvostelemaan muita, eikä itse osallistu konkreettiseen vaalityöhön.
Väitteen todenperäisyyttä en tiedä, kun meidän vaalityömme keskittyi Pohjois-Savoon. Sen tiedän, ettei mikään ole näissä hommissa ärsyttävämpää kuin kaiken tietäjät, jotka eivät itse laita tikkua ristiin. Tietävät kyllä etu- ja jälkikäteen, kuinka asiat pitäisi/olisi pitänyt tehdä, mutta teon aikaan heitä ei edes näe missään. Säästäkää meidät nyt edes tältä, please.
Kävin tänään kuntosalilla. Porttikongissa hyppi, heilui ja riehui kolme noin 12-vuotiasta poikaa. Lähtivät samaan aikaan kanssasi kävelemään. Tällaisen keskustelun kävin heistä yhden kanssa. Mitään muuta ei sanottu.
Poika: ”Kumpi on parempi, Haavisto vai Niinistö?”
Mä:”Mun mielestä Haavisto.”
Poika:”Miks?”
Mä: ”Musta tuntuu, että se ymmärtää vähän paremmin niitäkin, joilla ei ole ihan tosi isot tulot.”
Poika:”Ootsä sossu?”
Mä:”Oon.”
Poika:”Joo, mä oon nähnyt sut jossain.”
Ja sitten he erkanivat toisaalle hyppien, heiluen ja riehuen. Nuorisoko ei muka ole kiinnostunutta politiikasta? =)
Kävin tänään Haavisto-tilaisuudessa kuopiolaisessa kauppakeskuksessa. Vihreiden toivomuksesta käytin julkisen puheenvuoron. Helpompaa se oli kuin kuuden vuoden takainen Halos-mainosten jakaminen torillamme 30 asteen pakkasessa, jota vihreä valtuutettu Eeva Heinonen esimerkiksi harrasti.
Kysyin Haavistolta, voimmeko me työtätekevät luottaa siihen, että valituksi tultuaan hän muistaa arvopuheissaan myös työntekijöiden aseman jättämättä sitä yksinomaan kilpailukyvyn armoille. Lupasi. Ja kehotti kaikkia työntekijöitä järjestäytymään.
Ilmeestä näkee, että oma ehdokkaani on jo poissa pelistä, mutta Pekka onkin sitten heti kakkonen! Onneksi ei tule kolmatta, koska mun rinnukseeni ei mahtuisi enää yhtään merkkiä.
Vastaus
Kysymys
Valinta
28.01.2012 10:30
Taisin tuossa edellisessä jo kertoa, ketä tulen tällä toisella kierroksella äänestämään. Aion käyttää oikeuteni tänään, ja jälleen nuorison seurassa. Muuten äänestäisinkin varsinaisena päivänä.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, etten voi äänestää oman joukkueen ehdokasta. Erilaisista puheista päätellen meitä on monta, ja joillekin se on tuskaisaa.
Yhtä tovereista tuntui ärsyttävän, kun vaalituloksen selvittyä ekalla kierroksella demareita alkoi ilmoittautua Haaviston taakse. Ilmoituksista tuli uutisia. Ärsytys toverilla johtui siitä, että samat demarit eivät kuulemma missään vaiheessa ehtineet ilmoittautua Lipposen taakse.
Minä uskon asian olevan niin, että ilmoittautuminen oli tarpeetonta, koska on enemmänkin itsestään selvää, että oman ehdokkaan takana ollaan. Ei olisi mediassa mennyt läpi Kiurun/Guzeninan/Gustafssonin tiedote, jossa kertovat olevansa Lipposen takana. Uutinen siitä tuli, kun joutuivat vieraista valitsemaan omansa.
Jonkun mielestä suruaika oli tarpeen ennen valintaa. Jaa. Meitä on moneksi. Minä suren, jos läheisilleni tapahtuu ikäviä asioita. Minua saattaa harmittaa (pitkäkestoisestikin esimerkiksi erilaiset puoluekannatukset), jos vaalitulos ei ole toivomani. Koskee myös niitä vaaleja, joissa olen itse ehdolla, mutta ei se kyllä surua synnytä. Ainakaan sellaista surua ei toimiva demokratia minussa saa aikaiseksi, joka estäisi tekemästä valintaa jäljellä olevista ehdokkaista.
Jo kunnallispolitiikka on usein valintoja ei toivottavan ja vähemmän ei toivottavan välillä, joten on sitä tullut harjoiteltua. En minä enää Haavistoani ala tässä perustelemaan, koska Savossa se tulkitaan Niinistön haukkumiseksi, eikä minulla siihenkään ole tarvetta. Niinistön takanakin on hyviä ystäviäni, joten ei Sauli nyt ihan mörkö voi olla. 
Joka tapauksessa en tule jatkossakaan luopumaan vaikutusvallastani edes niissä tilanteissa, jolloin mieluisin vaihtoehto on pelistä poissa.
Demokratian tulevaisuus on joka tapauksessa turvattu. Ystävieni kahdeksanvuotias tytär oli järjestänyt ennakkoäänestyksen kotonaan. Oli ollut ehdokasluettelot, äänestysliput ja – paikat. Ei siis lannistanut tätä nuorta naistakaan vaalitulos, vaikka oli ensimmäisen kierroksen alla valjastanut upouuden potkurinsakin Lippos-mainosten jakoon. Eteenpäin eläväisen mieli!
Juhlapäivä
15.01.2012 11:11
Meidän perheen äänioikeutetut käyttävät oikeutensa tämän kierroksen osalta tänään. Mukaan saamme yhden nuoren neitokaisen, joka saa äänestää ensimmäistä kertaa.
Tässä perheessä jälkikasvu tietää, mitä äänestäminen tarkoittaa ja merkitsee. Muistan, kun jo noin kymmenen vuotta sitten esikoisen kanssa laskimme, milloin hän pääsee ekaa kertaa uurnalle. Laskimme hänen toiveestaan. Näiden vaalien piti olla tuo eka kerta, mutta eduskuntavaalien aikaistaminen teki sen, että poika sai äänestää äitiään ensimmäisissä vaaleissa. Kai se saamisen puolta oli joutumisen sijaan?
Meillä on paljon keskusteltu pressaehdokkaista. Kenellekään tuskin on epäselvää, että äänestän Lipposta. Mainitsemani neitokainen arveli viimeksi, ettei tiedä, ketä äänestää. Oli pieni kiusaus minulla arvaatte varmaan mihin, vaan taistelin vastaan, ja kerroin eri ehdokkaista, ja jatkan sitä tänään. Toki lisään loppuun oman näkemykseni, mutta ehdottomuutta en siitä tee. Kuulostaa sille, että vastoin periaatteitani kirjoittelen itsestäänselvyyksiä, mutta tämä ei ole minulle itsestäänselvyys käytännössä. Taistelun paikka henkistä pienuutta vastaan.
Kun tuolla pakkasessa palelee Lipposta kehuen, olisi toki helppoa käyttää sisätilatilaisuudet hyväksi. Vaan oikean kuvan haluan demokratiasta välittää.
Oman äänestäjän kanssa keskustelu on ollut niin pitkäkestoista, että pelkoa demokratian vääristymisestä ei ole.
Poika: ”Paljonko maksat, että äänestän Lipposta?”
Äiti: ”En mitään tietenkään, mutta pizzalla voidaan äänestyspäivänä käydä.”
Poika: ”Sillä saa korkeintaan äänen Niinistölle.”
Poika: ”Taidan äänestää Soinia.”
Äiti: ”Ethän sä nyt mitenkään voi Soinia äänestää.”
Poika: ”Mähän voin äänestää, ketä haluan.”
Äiti: ”Totta, mutta…”
Loppulause jääköön perheen sisäiseksi salaisuudeksi.
Oikeasti siis ensisijainen tavoitteeni on opettaa nuoret käyttämään äänioikeuttansa, joka pitää sisällään myös täydellisen vapauden valita äänensä kohteen.
Nuo gallupit sitten. Viime keväänä Savon Sanomilla oli luotettavaksi mainostettu gallup muutamaa viikkoa ennen vaaleja (tarkalleen ottaen 27.3.). Minun kohdaltani tuloksen vaaleissa olisi pitänyt näyttää sille, että demareista edelleni menisivät istuvat kansanedustajat Rajamäki ja Väätäinen, minkä lisäksi myös Hahtala, Suhonen, Sokka, Haverinen, Korte, Kiljander ja Hynynen. Vaaleissa olin kolmas. Opettaa asettamaan gallupit arvoonsa. Tehkää tekin niin.
Ilolla Lipposen puolesta Kuopion Petosella
PS-iltasella:
Neitokainen: ”No, kyllä minusta kuulostaa, että se Lipponen on paras vaihtoehto.”
Pojan äiti: ”Niin no, no niin, no. Ainakin minusta.”
Käykö kaikki?
06.01.2012 23:42
Lipponen oli Kuopiossa tänään vaalijuhlimassa. Ei ollut epäselvää, että puhujanpöntössä seisoi valtiomies. Ehdokas on saanut viime päivinä kuraa oikein molemmille nilkoille. Yksi virhe ja vääryys, johon hän median silmissä on syyllistynyt, on ollut kuraan reagointi.
Selväähän se on, ettei poliitikko saa koskaan mediassa viimeistä sanaa. Pitäisikö siis todella kaikkien aina kiltisti niellä kaikki huttu, mitä ikinä joku toimittaja – niin hyvänä kuin huonona päivänä – keksii esittää? On se kumma, ettei Haavisto tunnistanut Medvedeviä kuvasta. Tai että Lipponen ei lähtenyt Hesarin kävelytestiin.
Kyllä siinä sivistystehtävä kärsii, kun alvista nautitaan.
Arvostan Lipposta siitä, että hän ei suostu nieleksijän rooliin. Minusta se on ennemmin suuruutta kuin pienuutta. Lauman mukana meneminen on helpompaa kuin vastavirtaan kauhominen.
Media on vallan vahtikoira, ja tarpeellinen sellaisena. Mikä on media vastuu, ja kuka sitä oikeasti valvoo?
Taannoin kotoisessa maakunnassamme paikallisen aviisin toimittaja kirjoitti eräästä alueemme yrityksestä jutun, jossa nätisti arvioiden 60 % faktoista oli ainakin lähellä oikeaa. Osa pieleen menneistä faktoista oli oikaistu seuraavan päivän lehdessä huomaamattomasti. En tiedä, kuka kantaa vastuun, jos kyseisen yrityksen liiketoiminta kärsii virheellisistä väitteistä, kuten täysin mahdollista on.
Kaikkiko muka oikeasti pitäisi niellä?
Äänestetään Lipposta, saadaan hyvä presidentti.
Numero 5
Kappas kauppahallia
18.12.2011 18:32
Tai siis kauppahallimme lisäosaa kalahallia. Tässä viimeisintä tietoa.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1461658/kho-kuopio-saa-purkaa-kiistellyn-kalahallin
Positiivista on, että nyt työt pääsevät jatkumaan rakentamisen kannalta parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. Kuten jutusta ilmenee, viivästyksestä lisätöineen tulee noin viiden miljoonan euron lisälasku. Viisi miljoonaa euroa on näillä seuduin iso raha.
Ei tämä koko prosessi päätöksenteon osalta ole aivan tyylikkäästi mennyt, mistä huolimatta en ymmärrä valittajien aivoituksia. Mikä saa vahingoittamaan omaa yhteisöä tällä tavalla? Minusta ei demokratian väheksyjää saa millään tapaa, mutta kohtuuden kannattajakin olen. Asia sinällään ei syyttelemällä toiseksi muutu, mutta toivottavasti tästä otetaan edes opiksi.
Maailma ei muutu paremmaksi valittamalla.
Kuntaliitostreffit
30.11.2011 23:46
Olen selvästi enemmän ajatellut ja kokoustanut kuntaliitoksiin liittyviä asioita kuin kirjoittanut niistä tänne. Korjataan tilanne heti.
Reilun viikon aikana meillä (kuopiolaisilla siis) on ollut treffit niin maaninkalaisten kuin nilsiäläisten kanssa. Onnistuneet treffit.
Lähidemokratiapohdinta on ollut edelleen pinnalla. Siinä meidän pitäisi kumppaneiden kanssa keksiä pyörä. Mikä on se väline, jolla kuntien kokojen kasvaessa kuntalaisten ääni saadaan kuulumaan? Kuten taannoin maakuntalehteemme kirjoitin, oikeasti ja ensin kyse on asenteesta, vaan on ne keinotkin löydettävä. http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/l%C3%A4hidemokratia-on-asenne/717858
Tosin viime päivinä olen pohtinut sitä, että jos kuntalaisten saamat palvelut toimivat tavoitellulla tavalla, missä tarve lähidemokratiaan tulee ensimmäisenä esille? Tulisiko siitä enemmänkin tae/vakuutus/turva sille, että kaupunkia kehitetään tasapuolisesti ja kaupunkilaiset ovat tasa-arvoisessa asemassa? Jotakin hyvin arkista lähidemokratian pitää tarkoittaa, se on selvä. Niin itsestään selvää, että sen perään huomataan kysellä vasta sitten, jos asiat eivät toimi halutusti.
Palveluiden osalta on selvää, että samaa ei voida taata Kuopion keskustassa ja esimerkiksi Karttulan perukoilla ihan jo väkimäärästä johtuen, mutta kaupunkilaisille on annettava selkeä tieto ja lupaus siitä, mitä missäkin on tarjolla.
Jos haluaa muuttaa vaikka paljon puhutulle Syvänniemelle (jota en pidä perukkana…), lapsella on nuoreksi kasvettuaan pidempi matka lukioon kuin Puijonlaaksossa asuvalla nuorella. Tasa-arvomaininta lähidemokratian kohdallakaan ei tarkoita, että täsmälleen kaikki sama on tarjolla joka paikassa, mutta samoin yhdessä hyväksytyin periaattein kehitetään kaupungin eri osa-alueita.
No, mutta niistä treffeistä. Mehän tavoittelemme Nilsiän kanssa sitä, että jos liitos selvityksen jälkeen päätetään toteuttaa, se voisi toteutua jo vuoden 2013 alusta. Kuulimme maanantaina esittelyn suunnitellusta aikataulusta aina sinne ensi vuoden toukokuun alkuun, jolloin esitys valtion suuntaan on jätettävä. Esittelijä, kuntaliitosmies Helveen mukaan aikataulussa on yksi varapäivä. Se ei ole paljoa, mutta jos asiat menevät nappiin, turha on sekin päivä.
Tilannetta helpottaa paljon 2000-luvun alussa tehty kuntaliitosselvitys. Arvaan, että tuolloin mukana olleet päättäjät ovat olleet pettyneitä liitoshankkeen kariuduttua, mutta me saamme tuosta nyt helpotusta elämään. Kiitos tuolloin töitä tehneille.
Tämä varapäivä (eli aikataulun tiukkuus) mietityttää, kun puhutaan selvityksestä Maaningan kanssa. Kyllä meillä vielä tavoitteena on vuosi 2013, mutta saattaa vuosi 2015 olla realistisempi. Kun liitospäätökset tehdään, on jokaisella virkamiehellä ja päättäjällä oltava varmuus siitä, että palvelut pelaavat myös taitevaiheessa. Asiaan liittyy varmasti tuhansia huomioitavia asioita, joissa ei voi montaa oho-tilannetta tulla. Siksi asiat on maltettava tehdä huolella.
Jokainen liitos on mainospuhe seuraaviin. Hyvä tai huono.
Eilinen oli hieno päivä Pohjois-Savossa. Meidän Paavo kävi torillamme. Minä ainakin äänestän kokemuksen tuomaa viisautta ja vaikeissa paikoissa todettua päätöksenteko- ja vastuunkantokykyä.
Paavo
Irtisanomisia
02.11.2011 22:05
Olen ollut 15 vuotta rakennemuutoksen äärellä työssäni. Vaatetusala sanoi isossa mittakaavassa hyvästit Suomelle valmistavana teollisuutena jo hyvän aikaa sitten. Ei alalta silti kaikki työpaikat kadonneet ole.
Tänäänkin tehtiin työkavereiden kanssa töitä, ja kuunneltiin työn lomassa radiosta uutisia Itä-Suomen yliopiston ja M-Realin Äänekosken tehtaan yt-neuvotteluista. Pohdittiin, että näissä eletään nyt sitä vaihetta, joka meidän alalla on jo ohi.
Työkaveri kertoi kirkon piirissä työskentelevästä tuttavastaan, joka ei ymmärrä, kuinka joku voi työskennellä sellaisessa epävarmuudessa työn jatkumisesta kuin mitä elo alallamme on ollut. Totesimme, että olemme eläneet tuon ajan läpi, ja olemme edelleen elossa.
Entiset työkaverimme ovat työllistyneet uusille aloille, ja elämä on jatkunut. Tietenkään tietoa töiden loppumisesta ei mitenkään voi positiiviseksi kokemukseksi vääntää, mutta mikä olisi Suomi tänään, jos sellaisia ei olisi koskaan kohdallemme sattunut? Aika iso osa porukkaa voisi vain haaveilla siisteistä sisätöistä.
Muistan pikaistuneeni, kun viimeksi luin lehdestä yliopiston yt-neuvotteluista. Joku ajattelematon (hallintopäällikkö) irtisanoi ihmisiä sähköpostilla. Ei se irtisanominen siitä muuksi muutu, vaikka sen tekisi missä ja miten, mutta joku inhimillisyys on noissakin toimissa oltava. Vaan senkin totesimme tänään, että eipä ole asiaa tarvinnut paljoa yliopistomaailmassa harjoitella. Emme toivoneet, että tarvitsisikaan.
Tämä ei ole kannanotto parempien irtisanomisten puolesta. Niiltä toivon kaikkien joka paikassa välttyvän. Mutta koska niin ei tule kuitenkaan käymään, toivon, että politiikalla (myös työmarkkinasellaisella) saamme luotua toimivan muutosturvan.
Sellaisen, ettei ihmisten tarvitse kokea maailmansa romahtavan silloinkaan, kun ihmiset eivät enää halua maksaa vaatteestaan sitä, että se olisi mahdollista valmistaa kotimaassamme. Sellaisen, että se auttaa ihmistä työllistymään uudelleen, kun entinen työ ei syystä tai toisesta enää elätä. Sellaisen, että silta työstä toiseen olisi kantava, eli että kaikissa oloissa (vaikka sitten lapsiperheiden vanhemmille) opiskelu olisi taloudellisesti mahdollista.
Maanantaina käsittelimme valtuustossa aloitetta valtuutettujen sidonnaisuuksien ilmoittamiseksi. Kaupunki ei ota vastuuta siitä, että meidän tietomme olisivat ajan tasalla ja oikeat, mutta tarjonne jatkossa nettisivun, jonne pääsemme tiedot päivittämään.
Tässä mun toimiani, oli ne sidonnaisuuksia tai ei:
Kuopion kaupunginvaltuutettu
Kuopion kaupunginhallituksen jäsen
Kuopion Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen puheenjohtaja
SDP:n valtuuston jäsen
Kiinteistöosakeyhtiö Puijonkatu 23 hallituksen puheenjohtaja
Pohjois-Savon Osuuspankin edustajiston jäsen
Osuuskunta Tradekan edustajiston varajäsen
Savonia-ammattikorkeakoulun valtuuston jäsen
Työterapisen yhdistyksen hallituksen varajäsen
Tanssiteatteri Minimin hallituksen jäsen
Kuopion Seudun Toimihenkilöt TU ry:n johtokunnan varajäsen
Toivottavasti en unohtanut mitään. Tarkoituksella en ainakaan.
Kaupunginhallituksen jäsenyys tuo mukanaan monia muita osallisuuksia, mutta niitä ei liene syytä tässä luetella. Meistä jokainen edustaa kh:ta lautakunnissa, työryhmissä, yhtiöissä ja liikelaitoksissa. Demokratia on mielenkiintoista.
Me
03.10.2011 21:17
Lupasin ryhmämme toimintaan kouluasiassa palata tuonnempana, ja nyt sen teen, kun asia on julkinen muutoinkin. Valtuustoryhmämme puheenjohtaja Kosusen Jaakko jätti pestinsä samoin kuin minä varapuheenjohtajuuden.
Jaakko: ”Kaikki lähti siitä, kun ryhmä ei pysynytkään kouluverkkoasiassa valtuustossa ryhmäpäätöksen takana. Halusin herätellä ryhmää. Tässä on tulossa vielä isoja asioita päätöksentekoon.” (SS 3.10.11)
Vähintään kerran vuodessa valtuustossa joku valopää keksii moittia meitä ryhmäpäätöskulttuuristamme. Suapi sitä haukkua, vaan viikko sitten ollut valtuuston kokous todisti, että oikeasti se toimii muissakin ryhmissä. Silmänlumeeksi moittivat.
Sille on vakaa tausta, miksi meillä ryhmäpäätöskulttuuri on olemassa. Meitä on tällä hetkellä 14 valtuutettua, ja jos haluamme aidosti edistää tavoitteitamme isoissa, merkittävissä asioissa, on sen taakse hyvä asettaa kaikki pelimerkit, jotka meillä on. Jos jakaantuisimme vaikka talousarviokäsittelyssä 7-7, emme oikeasti vaikuttaisi päätöksentekoon mitenkään. Sosialidemokraattinen linja ei näkyisi missään.
Toki kunnallisvaaleissa ihmiset äänestävät sopiviksi katsomiaan ihmisiä, mutta samalla he antavat tukensa sosialidemokraattiselle linjalle. Tämä osaltaan velvoittaa. Teemme ryhmäpäätöksen kerran tai kaksi vuodessa. Talousarvio on aina sellainen asia, ja nyt esimerkiksi kouluverkosto lähes 100 miljoonan euron investointilinjauksineen oli tämän vuoden ensimmäinen.
Puheenjohtajiston eroaminen on vahva toimi, mutta sen tavoitteena oli palauttaa ryhmämme yhtenäisyys. Yhtenäisyys, joka luodaan keskustelemalla paljon ja lopuksi sitten tarvittaessa äänestäen. Enemmistön linja on se, josta tulee ryhmäpäätöksen kanta.
Huomenna julkistetaan kaupunginjohtajan esitys ensi vuoden talousarvioksi. Ennen valtuuston käsittelyä ryhmät tulevat siitä neuvottelemaan. On hyvin eri asia mennä neuvotteluun yhtenäinen ryhmä tukenaan kuin epävarmana oman ryhmänsä kannasta. Uskon, että nyt uusilla puheenjohtajillamme Birgitillä ja Pekalla on, millä neuvotella.
Toverukset
1 2 Seuraava »
Kyselyt
Lataa ...