Mitä se Jumalakin ajattelee?

16.10.2010 20:52

Näissä uusissa sivuissa on ihanaa se, että voitte kommentoida juttujani. Se on paljon mukavampaa kuin höpistä ihan itsekseen. Kiitos teille, jotka viimeksi näin teitte. Yksi palaute tuli sähköpostiini henkilöltä, jonka mielipiteitä olen oppinut arvostamaan.

Olemme vaihtaneet ajatuksia matkan varrella monenlaisista asioista, vaan nyt taisimme havahtua molemmat siihen, että hän lukee blogiani ajatellen minua ensisijaisesti eduskuntavaaliehdokkaana. Eikä siinä mitään, sehän minä olen, mutta se ei toki ole ainoa syyni tätä blogia pitää. Olen kirjoitellut jo jonkin vuoden, vaikka sivujen vaihtumisen myötä näette vain hetken.

Jäin itsekin tuota havahtumista miettimään. Kerroin palautteenantajalle, etten kykenisi tästä hetkestä puolta vuotta vetämään roolia ”ehdokas”, vaan kyllä minun on oltava edelleen ihan oma itseni. Ihmiset tekevät arvioitaan täysin siltä pohjalta kuin haluavat, mutta toivottavasti muistaen, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on vain yksi osa meidän ehdokkaiden eloa. Kaikki tekemämme ei liity politiikkaan.

Palaan vielä edelliseen kirjoitukseeni. Kristillisiin. Olen pohtinut, miksi odotan heiltä enemmän kuin muilta. Luultavasti moni teistä tuntee samoin tietäen, mitä tarkoitan. En minä heitä lyödä halua, toisin kuin joku oli ymmärtänyt. Mutta.

Päivi Räsänen, ja nyt jo 10 000 kirkosta eronnutta. Sinällään en usko yhtään, että Jumala tarkkailee kirkkojen tilastoja surren/iloiten jäsenmääristä (eli tuo ei ole kovinkaan merkittävä asia), mutta yksi juttu tässä kaihertaa. Räsänen käyttäytyy kuin hänellä olisi totuus ja Jumala sillä puolella, ja muut sitten väärässä marssimassa kadotukseen tuota pikaa. Tämä asenne tässä vaivaa.

Silloin tällöin kristillisiin kuuluva väki esiintyy jumalallisen tiedon omistajina, mutta mitä politiikkaan tulee, löytävät itsensä saman helmitaulun ääreltä laskemassa ääniä ennakkoon kuin se joukko, jolla ei tuota tietoa ole. Tämä siinä ei kohtaa. En minä heitä tästä moiti. Samaa joukkoa ollaan.

Jumala-kuvastani sanon sen, että olen Jaakko Heinimäen kanssa samoilla linjoilla. Jumala tuskin on yhtään niin pikkumainen kuin mitä usein kuvittelemme.

Ja sitten jälleen kerran palvelualueuudistukseemme. Tänään on Savon Sanomissa Heli Norjan tilanteesta. Siihen en tässä kantaa ota.

Pääluottamusmies Silvonen-Tolvasen korostamaa asiaa tässä on syytä vähän avata. Hän toteaa näin: ”Palvelualueuudistus ei vähennä Kuopion kaupungin palveluksessa olevaa henkilöstöä, heidän tehtävänsä vain järjestellään uudelleen.”

Kyllä meidän tavoitteemme on keventää hallintoa ja organisaatiota. Voi olla, ettei yhtään ihmistä vähene, mutta johto- ja päällikkötasolta henkilöstöresursseja on saatava siirrettyä ”asiakasrajapintaan”. Siis niihin palveluihin, joita kuntalaiset ovat vailla. Organisaatiomme olisi oltava vahvemmin pyramidin mallinen. Levennämme perustusta keventämällä ylempää.

Emme tavoittele irtisanomisia, vaan toivomme voivamme hyödyntää hyvällä henkilöstöjohtamisella ja –suunnittelulla luontaisen vaihtuvuuden. Jos tavoite on kirkkaana mielessä, on sen saavuttaminen todennäköisempää kuin silloin, kun tavoite näyttäisi olevan melkoisesti väärinymmärretty. Tai vain osittain ymmärretty.

Loppuun huomio aamulta, kun kävin vaihdattamassa autooni talvirenkaat. Että se voikin olla vielä näin miesten valtakuntaa. Minulle tulee aina kiusauksia näissä tilanteissa. ”Mikä se sun rekkari olikaan” ”No, se on sellainen valkoinen…”.