Vaikeaa ja hankalaa

15.04.2012 20:18

Halusin jakaa kanssanne tämän. Olkaa hyvät. Olen samaa mieltä.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/vaarilla-raiteilla/1186136

Vaikka kuuluu sitä tännekin jotakin.  Allekirjoitimme toissa maanantaina Kuopion tilinpäätöksen viime vuodelta. Siitä vaan sillain ihan rohkeasti. En ole aiheesta teille vielä mitään kertonutkaan, vaan onhan siitä julkisuudessa ollut.

Meillä menee kohtuullisesti. Vielä syömme enemmän kuin tienaamme, vaan toistaiseksi onni on ollut myötä, ja erilaiset satunnaiset omaisuuden myynnistä saadut voitot ovat riittäneet pitämään meidät plussalla.

Talouden tasapaino ei ole tärkeää talouden tasapainoin vuoksi, vaan siksi, että kestävästi voimme järjestää palvelumme ja vastata kasvaviinkin haasteisiin. Tänään vähän tökkäsi Hesarissa ollut ”laitetaan ikäihmiset kuvaamaan arkeaan, kun noin muuten pidämme heitä vain kulueränä”.

Ei pidetä, mutta pakko meidän on varautua siihen, että ikäihmisiä on pian enemmän kuin koskaan aiemmin Suomessa. Miten asiasta pitäisi puhua, ettei annettaisi sitä vaikutelmaa, että joku on vain kuluerä? Mikä meidän puheessamme menee pieleen parhaillaan?

Luin pääsiäisen aikaan kirjan, joka on ollut jo vuosia mielessäni. Vuonna 2006 on julkaistu ”Mitä maksaa ihmishenki? Keskustelukirjeitä elämän arvosta” (Kirjapaja, 2006). Kirja koostuu Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen kirjeistä toisilleen. Muistan, kun kirja aikanaan julkaistiin, ja siitä asti olen kirjakaupoissa sivulleni vilkuillut. Viimeksi kirjastossa käydessäni muistin vilkuilla siellä.

Tutkija Myllykangas tunnetaan etenkin täällä Savossa räväkkänä kannanottajana. Kirjeissään hän yrittää saada Räsäsen ymmärtämään, ettei se ole ihmisarvonvastaista, vaikka terveydenhuollossakin mietitään priorisointia.

Myllykangas pitää sitä välttämättömänä. ”Jos sijoitamme valtavasti resursseja pitkittääksemme jonkun potilaan elinaikaa yhdellä viikolla, meillä on käytettävissä vähemmän resursseja äitiyshuoltoon ja muuhun lääkintään, koulutukseen, tutkimukseen, tiestön kunnossapitoon ja poliisitoimeen.”

Niin ikääntymisen mukanaan tuomista yhteiskunnallisista muutoksista kuin vaikka terveydenhuoltoon kohdistuvista paineista on voitava puhua, vaikka vaikeaa se on. Kuntarakenne menee samaan koriin.

Muutos ei pysähdy, vaikkei meillä olisi kykyä tarttua niihin. Valinta on päättäjillä – puuhastelemmeko seurausten kanssa, vai yritämmekö saada tilanteen hallintaan?

Aamut on mun

10.10.2010 17:13

Kello ei ole tätä kirjoittaessani vielä yhdeksää sunnuntaiaamuna. Rakastan heräämistä ilman kelloa. Sillä ei ole väliä, vaikka se olisi seitsemältä, kuten tänään. Kunhan siihen ei pakota mikään.

Päätin illalla kirjan, josta en erityisesti pitänyt. Se oli Roman Schatzin ”€”. En oikein löytänyt siitä henkeä. Se oli kuin aloittelevan postimerkkikeräilijän kansio. Varmaan paikoin hienoja ja arvokkaita merkkejä, mutta ne hukkuvat muihin irrallisiin merkkeihin, joita on siellä täällä. Vähän kuin tilkkutäkki, johon on laitettu palat, jotka käsiin osuvat ilman näkemystä kauniista kokonaisuudesta.

Mutta ei tämä elämää pilaa, koska taas seuraavan valinnan voin tehdä kuinka haluan. Hyllyssänikin on monta aloittamatonta, sekä sellaisia, jotka mielellään lukee uudestaan vaikka usein (siihen kyllä tarvitsisi vähemmän kokouksia). Jos haluan päästä huonon kirjan harmituksesta, otan Sinuhen esiin. Me ollaan kaverit ennestään. (En tarkoita Wallinheimoa, vaikka meiltä jostakin merkillisestä syystä löytyy hänen mailansa.)

Jäin tuota valinta-asiaa miettimään muutenkin sen verran, että päivitin asiasta pari lausetta facebookiin. Valinnanvapaus on mahtava asia. Siitäkin huolimatta, että Prismassa asioidessani törmään aika-ajoin tuttuihin, jotka tuskailevat esim. salaatinkastiketta valitessaan, mihin pulloon tarttuisi siitä viiden metrin seinällisen valikoimasta. Noissa tilanteissa meistä jokaisesta löytyy menneiden vuosien itäeurooppalainen pienen huokauksen verran. Kuinka helppoa valinta olisikaan, jos hyllyssä olisi vierekkäin makkara, leipä (ruisleipä!) ja voi. Itä-Eurooppa fantasiassani ei taida olla salaatinkastiketta. No, tiedämme, mistä sitten valittaisimme.

Tämä vapaus valita kaikista maailman kirjoista se, mikä eniten kiinnostaa, poikkeaa kovin kunnallispolitiikan valinnoista. Joku kuvailisi, että valintamme ovat usein päätöksiä ruton ja koleran välillä. Jos haluamme lastenvaunut haltijoineen maksutta bussiin, luovumme yhdestä nuorisolipusta.

Toki tavoittelemme sitä, että saisimme tilanteen käännettyä nyt jo aiemmin mainitun uudistuksemme yhteydessä niin, että valintaa tehtäisi sen pohjalta, mikä hyödyttää kuntalaisia eniten, eikä sen, mikä heitä vahingoittaa vähiten.

Vaan nyt tallennan tämän ja jatkan sitten iltatunnelmissa.

Eli kellon ollessa viisi. Jatkan tuosta, mihin päätin. Kuopiossa edellisellä valtuustokaudella tartuttiin konkreettisesti kiinni tavoitteeseen, jonka mukaan ennemmin ehkäisisimme ongelmia ennakolta kuin olemme jatkuvasti asioita korjaamassa. Olen varma, että tästä puhutaan jokaisen kunnan ja kaupungin päätöksenteossa. Me olemme jo vaiheessa, että yritämme muuttaa puheet käytännöksi. Juttu ei ole pieni eikä helppo, ja vastustajiakin on riittämiin, mutta olisi hulluutta luopua hankkeesta tässä kohtaa.  Tämä tästä tällä erää.

Olen päättänyt ottaa seuraavaksi kirjaksi ”Maailmanhistorian huonoimmat päätökset”. Kyseessä ei ole lahjakirja, vaan itse hankittu. =)