Torit, turut ja Kuopiot

28.03.2011 22:34

Mun ajankäyttöni on melko yksitoikkoista nykyisin. Elo keskittyy vaaleihin, vaikka töitäkin on vielä tehty. Ensi viikolla annetaan ensimmäiset äänet, ja vajaan kolmen viikon kuluttua tulos on tiedossa.

Viikonloppuna kampanjoimme Terve aikuinen- messuilla, torilla ja vähän maakunnassakin. Näihin liittyy aina liikuttavia hetkiä. Viime lauantaillekin useampia.

Torilla luokseni tuli 60-vuotias mies. Hänellä oli kourassaan (kyllä, ainoa oikea sana tähän kohtaan) pieni lehtileike. Lehtileikkeessä kerrottiin puolalaisesta hitsarista, joka työskentelee Pohjois-Savossa. Mies kertoi joutuneensa työttömyysputkeen metallimiehen hommista 57-vuotiaana. Oman käsityksensä mukaan siksi, että oli liian vanha. Ja nyt saa lehdestä lukea, että muualta tuodaan väkeä niitä töitä tekemään. Soinin sanoma osuu kuulkaas otolliseen maaperään. Ei se rasismia ole, että näistä puhutaan.

Messuilla olin ojentamassa vaaliesitettä erästä tuntematonta pariskuntaa kohden. Nainen heistä kertoi olevansa serkkuni. =) Muistatteko, kun aikanaan kerroin, että minulla on 46 serkkua (jos nyt taas ihan oikein muistan ko. luvun)? Kyseinen Sari, isäni veljen tytär, on kotoisin tuolta pohjoisemmasta, vaan tänne lähiseuduille hänkin on asettunut. Edellisestä tapaamisestamme on yli 20 vuotta. Vaan olipa hienoa tavata.

Mikael, Kata ja ehdokas numero 44

Ah niin, tapahtuihan siellä muutakin mukavaa. Sain kirjalahjakortin. Ihan noin vaan. Uskon vielä tulevan senkin ajan, että ehdin lukea muutakin kuin esityslistoja.

Kissamme sijaishuoltaja löytöeläinsuojan ja meidän välillä toivoi, että kerron täällä välillä kissan kuulumisia. Hyvää kuuluu. Kehräystäkin jo. Lempipaikat alkavat olla selvillä, ja saunan seinistäkin jotakin vielä jäljellä.

Kai tää elo ihan kohdillaan on

Ihan lyhyesti

14.02.2011 23:13

Ystävänpäivä on illassa, ja oikeasti pitäisi olla jo matkalla sänkyyn. En ole.

Päivä oli mukava ja täynnä kaikkea. Ystäviäkin. Arvatkaas, mille tuntui saada Suonenjoen naisilta kauniit punaiset villasukat kiitokseksi käynnistä?

Illan päätteeksi oli Kuopion valtuustolle info käyttötaloussuunnitelmista. Uskallan vahvasti arvella, että saamme kaiken käytettävissä olevan rahan käytettyä kuluvana vuonna kuopiolaisten palveluihin. Muutama hajanainen huomio esittelyistä.

Ensimmäinen ja tärkein on se, että lasten mielenterveyspalveluihin resursoidaan selvästi. Hypätään ostopalveluista omaan toimintaan. Vaikuttaa sille, että saadaan samalla rahalla enemmän. Pääasia on, että lapsille saadaan apu aikanaan, eikä vasta sitten, kun ollaan pakon edessä.

Surukseni huomasin kansalaisopiston maksujen nousevan. Eihän se lukuna paljon ole, 2 %, vaan kun aiemminkin on jo kuulunut, ettei kaikilla ole kursseihin varaa. =(

Parina kuulimme myös sen, että kirjaston aineistomäärärahoista on ollut pakko ottaa, mutta vastaavasti yritetään aloittaa tarjontaa esimerkiksi sähkökirjan osalta. Tuossa kohtaa jäin pohtimaan, kuinka eri sävy onkaan sanoilla ”sähkökirja” ja ”sähkötuoli”.

Olisi pitänyt nukkua hiukan pidempään viime yönä, jolloin olisi teillekin järkevämpää kerrottavaa. Palaan tähän nukuttuani, työskenneltyäni ja kokoustettuani.

Kissamme Miska sai tänään ystävänpäivälahjaksi vessaharjan. Se ei vielä ihan kosketusetäisyydelle päästä, mutta näyttää pitävän harjaamisesta. =)

Minä ja viiteryhmäni

13.02.2011 12:00

Olimme eilen Pielavedellä politiikkaa puhumassa. Läsnä oli vain meidän porukkamme ehdokkaita – yhteensä viisi. Paikalliset ystävät olivat kiinnostuneita monenlaisista asioista, joista yhtenä lapsilisät.

Minä olen suoraan ja rehellisesti sitä mieltä, että niiden ”maksetaan kaikille” aika on ohi. Joukkueeni päälinja on eri perustuen lapsikannustavuuteen, lasten tasa-arvoon ja tulorajojen määrittämisen hankaluuteen, jos olen oikein ymmärtänyt.

Totta se on, että Suomikin lapsensa tarvitsee, mutta aikanaan varmuudella köyhänä – minä opiskelijana ja lasteni isä sivarina – lapsilisä ei ollut peruste toivoa lapsia perheeseen. Olisiko se sitä Ollilan Jormalle, tai hänen vähän vähemmän ansaitseville kavereilleen? En usko.

Jos yhteiskunta haluaa viestiä olevansa lapsiystävällinen, mahdollisuuksia on runsaasti. Neuvolat, päivähoito, koulutus, mahdollisuus harrastaa, vanhempien jaksamisen tukeminen, lastensuojelun toimivuus, lasten mielipiteen huomioiminen päätöksenteossa ja vaikka mitä.

Lasten tasa-arvo sitten. Jokaisella lapsella on oikeus lapsilisään. Höpölöpöä minusta, jos suoraan sanon. Sanoisinpa, että monessa keskituloisessakaan perheessä lapset ei näe vilaustakaan erityisesti näistä euroista, koska ne menevät elämiseen. Oma pojuni laittoi taannoin työpäiväni aikana tekstiviestin, joka kuului näin: ”Keskustellaan illalla siitä että minä voisin ottaa mun lapsilisät itselleni 16–17 v.” Kyllä me keskusteltiin. Monessa perheessä lapsilisät laitetaan sivuun, ja lapsi saa täysi-ikäistyttyään (heh, tuota sanaa Word ei tunnista. Ehdottaa sijalle mm. ”täysi-ikäispyttyään” ja ”täysi-ikäismyttyään”) ne käyttöönsä. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta palaan näihin omiin perusteisiini tuonnempana.

Yksi peruste nykytilan säilyttämiselle kuuluisi olevan, että tulorajan määrittäminen olisi turhan hankalaa. Miten huomioitaisi vaikka kehitysvammaisesta lapsesta aiheutuvat erityiskulut, opintolainat jne.? No, mielestäni ihan samalla tavalla kuin pienituloisten tuloja voidaan laskea senttien tarkkuudella vaikkapa toimeentulotukea hakiessa. Ei niiden suurten tulojen laskeminen nyt niin paljon hankalampaa voi olla. Määritetään säännöt ja toteutetaan niitä. Verotuksen vuoksi tehdään jo aika kattava laskelma, jota voisi tässä hyödyntää. Tulisi huomioitua vähintäänkin tulot ja sellaiset velat, jotka halutaan huomioida.

Nykymuotoiselle lapsilisälle on varmasti ollut hyvät perusteet, muttei niistä yksikään ole sellainen, jota ei voisi ottaa uuteen tarkasteluun maailman muuttuessa. Hyvätuloisen elintasoon ei noin sadan euron lapsilisän poistamisella olisi merkitystä, pienituloisessa perheessä se saattaisi antaa mahdollisuuden vaikka lapsen harrastamiseen. Tai uusiin vaatteisiin.

Tätäkin minulle tarkoittaa oikeudenmukaisuus.

Meillä elämämme muuttui, kuten olen aiemminkin kertonut. Turha kuvitella istuvansa enää sohvalla paljain varpain turvassa. Kissa terävine kynsineen haluaa leikkiä. Luulenpa, että olohuoneemme villamatto tulee elinkaarensa päätöspisteeseen ennen kissaa, kun ei luultavasti opi pitämään puoliaan jatkuvia hyökkäyksiä vastaan. Saunan nurkassa ensimmäiset uuden kodin päivänsä kököttänyt Miska näyttää nyt tälle. Terveisiä sijaishuoltaja-Ellalle.

Miska ja matto

Turvapaikka sängyn alla

Oman elämänsä vaikuttamispaikka

25.01.2011 22:38

Eilisenkaltainen maanantai ottaa kyllä heti viikon aluksi luulot pois. Lyhyt kertomus siitä. Tätä ei ole tarkoitettu valitukseksi, koska tämän osan eteen on tehty töitä. Kertomus vain.

Aamulla töihin, siitä luottamustoimiin liittyen todistamaan oikeuteen, josta suoraan kaupunginhallitukseen. Hallituksesta valtuustoryhmien puheenjohtajien palaveriin Jaakon varana, josta pari minuuttia myöhässä kohottamaan kuohuviinit Karttula-liitoksen kunniaksi. Siitä suoraan omaan valtuustoryhmäämme, josta valtuustoon. Kotona noin puol ysi illalla. Pikkaisen tuntuu eilinen vielä tänään.

Eilen ei ollut mahdollisuutta tätä kirjoitella, vaikka mieli teki. Jo lauantaina valtuustokaveri Mikko kommentoi ”Koko kakku” -kirjoitustani. Hyvin kommentoi.

Aiheenahan oli mm. se, kuinka täällä reagoidaan uusiin avauksiin, ja tässä sellaisena pidettiin huvipuistoa.

Mikko kertoi, kuinka asia oikeasti on. Ei Matkailupalvelu ole mitään huvipuistoselvitystä tilannut. Lukekaas hänen kommenttinsa tuolta vähän alempaa. Minusta tämä toimii hyvänä esimerkkinä sen suhteen, kuinka medialla on mahdollisuus ohjata – ja siinä ohessa myös vääristää – julkista keskustelua. Kuopiolaiset, minä muiden mukana, päätyivät pyörittelemään ajatusta huvipuistosta Savon Sanomien uutisoinnin perusteella.

Ymmärrän minä sen, ettei ketään kiinnostaisi lehdestä lukea, jos SS päättäisi joka kerta esitellä kaiken kokousten esityslistoilta löytyvän. On vain hyvä, että ”raakamateriaaliin”, asiakirjoihimme, valitaan kiinnostava näkökulma ja esitellään sitä. Ihmisten on helpompi ottaa kantaa ”huvipuisto vai ei” -asiaan kuin Pohjois-Savon vetovoimaan. Siitä huolimatta voimakas, yksittäinen asia laajasta kokonaisuudesta saattaa viedä koko keskustelun hakoteille, kuten nyt kävi.

Tämän vuoksi ehdotin eilen parille toimittajalle, että poliitikot ja toimittajat voisivat vaihtaa hommia joksikin aikaa, kun ainakin teoriassa tiedämme erinomaisen hyvin, kuinka juuri sen toisen porukan pitäisi pestinsä hoitaa.

Alkanut viikko on saanut listaamaan mielessä asioita, joita tuskin tekisin ilman näitä yhteisiä touhuja.

En saattaisi jakaa kylillä erinäisiä juttuja, joissa on nimeni ja kuvani. Voi olla, etten vielä saisi postia Eläkkeensaajien keskusliitosta. En tietäisi, että Kuopion on annettava lausunto Aluehallintovirastoon, kun puroa pienemmän uoman paikkaa halutaan siirtää uuden kaupunginosan rakentumisen myötä. En istuisi tätä määrää kokouksissa. Jatkan tätä listaa, jahka…

Tulokkaamme – kissan siis – lähtönopeus on joka päivä vähemmän räjähtävä. Vieläkin piilot houkuttavat, kun joku kohti kävelee, vaan laiskemmaksi käy lähtö. Aamulla edunvalvonta ruokakupin vieressä voitti pelon. Seuraillaan.

Ja hei, nähdään huomenna Tammimarkkinoilla.