Palautetta, taas

29.08.2011 21:42

Taisin taannoin jo kertoa, että olen mukana kaupunginhallituksen asettamassa ryhmässä, joka haastatteli pelastusjohtajaksi hakeneita. Osa haastatelluista testattiin, ja tänään kuulimme testien tulokset. Jahka raportit saavuttavat testatut, saavat he itsestään palautetta ja analyysia. Näin tästä yöllä jopa unta. Siis jo ennakkoon. Asia ilmiselvästi työstyy valveillaolon ulkopuolellakin.

Minäkin taisin saada tänään palautetta. Olin jäävi yhdessä kokousasiassa, joten poistuin sen käsittelyn ajaksi eteiseen. Minut pyysi takaisin palvelualuejohtaja Pirhonen, joka kuiskasi voivansa kutsua minut sisään äänin 8-2. Pitäisin tulosta huonona, mutta pari asiaa aiemmin jäävinä ollut Kananen pääsi kuulemma takaisin äänin 7-3. Että ei se nyt niin huonosti mennyt. ;)

Sain edellisestä blogikirjoituksestanikin palautetta. Nyt jo entinen Facebook-kaverini nimimerkillä ”persu” suositteli lopettamaan Norjan tapauksella ratsastamisen sanoen kuulemma suomalaisen tavoin, että minun tulisi hankkia elämä. Niin. Jatkossa olisi voinut olla hiven tolkkuakin, mutta päätin säästää blogini lukijat maahanmuuttajien epäselviltä bisneksiltä, pizzanpyörittäjiltä ja rötöstelijöiltä. Sanottakoon, etten ko. henkilöä ole koskaan persuihin yhdistänyt, vaan tuollaisen nimimerkin hän oli itselleen valinnut.

Viime viikolla sain palautetta kaupungin toiminnasta. Eräs yrittäjä laittoi sähköpostia tuskastuneena. Hän oli tekemisissä yhden organisaation osamme kanssa muutaman tuhannen euron hankintaa koskien. Että päätös tuosta muutamasta tuhannesta voidaan tehdä, sitä varten kuulemma perustetaan työryhmä, joka sitten tekee varsinaisen hankintapäätöksen.

Tiedän kaupungilla säädetyn tarkkaan, kuka saa minkäkin kokoisista hankinnoista päättää, mutta yllä olevassa ei taida olla siitä kyse. Kun asian kauniisti ilmaisee, voisi kai todeta, että jokaisessa organisaatiossa pitäisi jatkuvasti tarkastella, kuinka asian voisi tehdä toisin.

Niin, eli paremmin. Erilaisissa ”taustahommissa” tavoitteena voisi olla työn tekeminen muun muassa lyhyemmällä aikaa, kun taas esimerkiksi vanhustenhuollossa hyvä tavoite olisi, kuinka saisi työajasta suuremman osan vietettyä ikäihmisen seurassa. Muutaman mutkan tässä nyt oion, koska on muuta mietittävää (se oman elämän hankkiminen esimerkiksi).

Pohdinnan alla on johtajuuden ja demokratian yhteensovittaminen. Tapasin eilen ystäväni, joka on minua vanhempi, viisaampi ja keskustalaisempi. Kyselin häneltä, kuinka poliitikko voi toimia toisin kuin kansa on vaaleissa ohjannut, jos huomaa valitun tien johtavan mahdottomaan paikkaan. Vastaus oli, että siinä johtajuus mitataan. Palaan tähän, kun asiaa olen vähän sulatellut.

Palaute

23.01.2011 11:26

Kaikki saavat palautetta jostakin. Menneellä viikolla jollakin yleisönosastolla yksi isä ihmetteli, kuinka ikäihmiset suhtautuvat hänen nuoreen poikaansa, joka asuu jo yksin. Arveli, ettei sillä kohtelulla, jota poika saa osakseen, kasva kunnioitus ikäihmisiä kohtaan. Meillä suomalaisilla on muuten hauska tapa antaa palautetta ja lähettää terveisiä. Palaute annetaan lehtien palstoilla ja terveiset naapureitakin läheisimmille kerrotaan radiossa. Vieläkö sitä tehdään? Kuuntelen vain vähän terveisohjelmia.

Me asuimme aiemmin rivitalossa. Muistan erään sunnuntaiaamun, kun olimme aamupalalla. Meillä oli keittiön seinät vastakkain naapurin kanssa. Siihen alkoi kuulua hakkaamista. Olin usein ajatellut, että heillä on oltava ko. seinä täynnä jos jonkinmoista kuvaa, kun sitä vähän väliä hakataan. En muista, mikä tuona aamuna hälytti, mutta vasta (kymmeniä hakkaamiskertoja kuunneltuani) ymmärsin, että sillä halutaan viestiä meille jotakin.

Lähdin hetken kuluttua viemään roskat, ja naapurin rouva sattui olemaan ulkona. Sanoin hänelle, että olen jo pitkään ihmetellyt, että on teillä oltava seinä täynnä tauluja, mutta hakkaaminen taitaa liittyä meihin jollakin tapaa? Hän vastasi sanoen: ”Ilmeisesti siirrätte tuolia siten, että se meille kuulostaa kuin hammaslääkäri poraisi. Isäntää ärsyttää ihan hirveästi. Niihin tuolien jalkoihin saa sellaisia huopia”. Vastasin hänelle, ettemme valitettavasti ole huomanneet koko asiaa, kun meille se ei kuulu mitenkään, mutta hankimme toki. Kerroin myös, että sen sijaan, että antavat meidän kuukausitolkulla tehdä elämänsä sietämättömäksi, tulisivat ihmeessä ovelle sanomaan, jos joku vaivaa. Palaute (tehotonkin) oli helpompi antaa seinää hakkaamalla kuin puhumalla asiasta kasvotusten.

Tänään on se päivä, jolloin vien taas kaikkea kierrätyskelpoista niille kuuluviin paikkoihin. Silmiini osui viimeisimmän Viikkosavon tekstaripalstalla palaute minulle. Sen voisi kuvitella olevan kalahallivalittaja Björkiltä. Menee näin. ”Vastine Neeta Röppösen (mistä huolimatta uskon tämän olevan minulle) kolumniin. 1. ”Hiljaisuus” ei ole luottamushenkilölle sopiva tapa vastata laittomuuksistanne aiheesta valittaville”. 2. Pöytäkirjojen tulee oikeusvaltiossa vastata kokouksen kulkua. 3. Periaatteilla ON oltavakin merkitystä, raha ei ole kaikki. 4. Demokratian vähättely ei sovi luottamushenkilölle. Luulis (on sana, jota E.B usein käyttää) ainakin demarin ymmärtävä.”

Toivon, etten tämän kirjoitukseni jälkeen löydä itseäni tilanteesta, jossa lätkimme Erkin kanssa toisiamme jatkuvasti kuin lapset lapioineen hiekkalaatikolla. Laitan teille tähän luettavaksenne ko. pätkän viimeisimmästä kolumnistani, joka oli toissa Viikkosavossa, eli 12.1.2011.

”Kuilu pöytäkirjaelämän ja kaupunkilaisten arjen välillä pitäisi muuallakin saada täytettyä ennen torimonttua.

Olen kunnioittanut kalahallista valittaneiden oikeutta valituksiinsa hiljaisuudella. Kun nyt asiaa käsitellään sillä tasolla, että pöytäkirjasta puuttuva sana ”tai” aiheuttaa toimenpiteitä yhden valittajan taholta, voi vain ihmetellä.

Näyttää sille, että vastuullisella kaupunkilaisten rahojen käytöllä on vähän merkitystä, kun periaatteista väännetään. Oli virhe kenen tahansa ja missä tahansa, kolmisen miljoonaa hukkaeuroa on juuri kolmisen miljoonaa liikaa.

Olemme aikanaan paljon pienempien summien puutteessa vähentäneet perhetyöntekijöitä ja kouluavustajia. Oikeasti siis ottaneet isoja riskejä siellä, missä apua eniten tarvitaan. Nyt tuo ei paina missään. Kolme miljoonaa löytyy pakon edessä. Jos sen jälkeen haluamme kunnioittaa demokratiaa ja rakentaa toria valtuuston enemmistön linjauksien mukaan, ei taida kolme miljoonaa lisäeuroa riittää. ”

Ja sitten mun vuoroni Erkille, vaikka ihan on oletus, että tekstari häneltä on, kun enhän minäkään häntä nimeltä mainitse.

1. Virallisissa päätöksentekoprosesseissa valituksiin ja valittajille olemme kaupunginhallituksessa vastanneet kuten kuuluukin. Olen ollut asiasta melko hiljoikseni tässä blogissani ja kolumneissa. Kiitos mahdollisuudesta selventää asiaa.

2. Pöytäkirjojen on todellakin vastattava kokouksen kulkua, mutta toivottavasti emme usein ole tilanteessa, joissa perättömien korruptiosyytösten vuoksi puheenvuoroja tarvitsee nauhalta kirjoitella pöytäkirjoihin. Olen vakuuttunut, että kaupungin lakimiehillä kuin myös muilla virkamiehillä on tähdellisempääkin tekemistä kuin kuunnella nauhoilta valtuuston kokouksia, ja setviä vielä jälkikäteen, oliko kuultu sana ”ja” vai ”tai”.

3. Periaatteilla on merkitystä, mutta onko sen pakko aina johtaa valituksiin? Mikä on se intressi, jossa joku vaanii saalistavan hämähäkin tavoin odottaen jokaista mahdollisuutta päästä sivaltamaan valituksella, maksoi mitä maksoi? Kun maksaa meidän yhteisistä varoista. Aina. Oli virhe kenen tahansa.

4. Valitusoikeus kuuluu demokratiaan ilman pienintäkään kysymystä. Tämäkin alkuvaiheessa kolmen miljoonan rumba on otettava opetuksena hallintomenettelyjen oikeellisuudesta. Siltikin suren niiden avuntarpeessa olevien kuntalaisten puolesta, joiden elämää ja oloja helpottaisimme huomattavasti laittamalla vaikka 10 % tuosta rahasta palveluihin. Kolmesta miljoonasta taida uskaltaa edes haaveilla, varsinkaan kun se käytetään nyt kalahallin ilmaan tukemiseen, että saadaan nämä hallintomenettelyt selviksi. Jep jep.

Saan palautetta kotimme uusimmalta tulokkaaltakin. Ensimmäisten saunassa vietettyjen päivien jälkeen se uskaltaa tulla jo melko läheltä katselemaan puuhiamme. Öisin jalkani on kelpuutettu makuualustaksi ilmeisesti lämpöarvonsa vuoksi. Tätä luottamusta rakennetaan hitaasti, vaan palautekin on konstailematonta.

Vielä hiukan epäluuloinen tulokas.

Mutku minä haluan

28.11.2010 11:09

Menemisten lisääntyminen näkyy blogimerkintöjen harvenemisena. Ihan ilman valittamista näin se vaan on, ja luvatut velvoitteet on hoidettava ensin. Sitten palataan tänne.

Eilen pidimme demaripiirin syyskokousta Maaningalla, ja sitä ennen tapasimme ihmisiä Siilinjärven torilla ja Maaningan raitilla. Niin innokkaitakin kuulijoita löytyy, että TOSI kylmästä huolimatta emme olleet vain omalla porukalla. Vähän merkillistä minusta.

Siilinjärvelle väkeämme tapaamaan oli tullut mies, jolla oli lehtileikekin mukana. Hän kyseli meiltä, kuinka on mahdollista, että niin vähän melua syntyy siitä, että edellisen hallituksen jäljiltä valtion talous oli hyvässä kunnossa, ja nyt jää pahasti kuralle. Sitä voi jokainen miettiä tykönään.

Edellisessä kirjoitelmassani kerroin läheisestä suhteestamme ohjelmiin. Niin, saatamme olla valtionhoitajaporukkaa, mutta ainakin hyvää sellaista. Jos katsotaan lukujen valossa. Sille osaamiselle saattaisi olla jälleen käyttöä, kun jotenkin tästä valtiontalouden alijäämäsuosta on ylös rämmittävä.

Kunnissa on pelkona, että valtio tulee maksattamaan laskunsa kunnilla. Kuopiokin tavoittelee ensi vuodelle reilun seitsemän miljoonan euron ylijäämää saadakseen puskuria tilanteeseen, jossa jonkun on pakko alkaa korjaamaan nykymenon saldoa.

Tämän vuoden ennuste Kuopiossa näyttää reilun yhdeksän miljoonan euron plussaa. Olemme kuulleet jo kritiikkiä, jonka mukaan veronnostomme vuosi sitten oli tarpeeton. Ei se ollut, valitettavasti.

Tuolloin ennusteet näyttivät todella synkille, ja jos emme olisi tilannetta korjanneet, sopeuttamistoimet ennusteita vastaan olisivat jo käynnissä ja toteutumassa. Minusta on parempi saada vähän rahaa kassanpohjalle vaikka sitten varmuuden vuoksi kuin tehdä muutoksia palveluihin taloudellisesta pakosta. Palveluja voi kehittää järkevimmistäkin lähtökohdista.

En tainnut teille paljon vielä virkavalinnoistammekaan kertoa. Kuten on nähty, jollekin ei käynyt sitten ollenkaan tapahtumajohtajan viran perustaminen, mutta vaihtoehtoakaan ei ollut esittää. Asioiden vastustaminen on aina helppoa, ja siihen näyttää osa porukasta toistuvasti lankeavan, se kun näyttää niin makealle äänestäjiin päin.

Jos emme päätöksenteossa elä olemassa olevien tosiasioiden mukaan – mm. laki ja todeksi osoittautunut käytäntö – meitä siinä kyllä korvausten kanssa koulutetaan. Jos tekisimme ratkaisuja, joista tiedämme jo etukäteen päätyvämme oikeuteen ja ne häviävämme, olisi se lyhytnäköistä ja vastuutonta. Vai mitä?

Perjantai-iltana oli KTY:n pikkujoulut. Meitä oli tuollaiset reilut 70 henkeä paikalla, ja pukki toi lahjat lapsille ja minulle. Kerron teille taustan.

Olen huomannut tässä yhteisessä toimimisessa, että milloin mistäkin syystä mielensä pahoittavat ihmiset pitävät oikeutenaan ilmaista tunteensa varsin vapaasti. Olen niin monessa paikassa vastuussa asioista, että olen välillä kanava näille, eikä siinä mitään, kuuluu homman luonteeseen. Olen ajatellut, että mitä pidempään kykenen suhtautumaan niihin a. tyynesti ja rakentavasti tai b. vesiselkäistä hanhea leikkien, saattaa tässä vaikka oma ihmisyys kehittyä. Välillä turhautumaa on kuitenkin purettava luotettavien ihanien kanssa.

Sain KTY:n toiminnanjohtajalta Pirjolta sähköpostin, jossa oli mainitun juhlamme ohjelma. Siinä oli kohta, jossa joulupukki jakaa lahjat lapsille. Vastasin viestiin kysyen, miksi lahjat on vain lapsille, ja mielestäni vähintäänkin minulle puheenjohtajana kuuluisi sellainen myös.

Pirjo, yhtenä niistä tovereista, joiden kanssa toiminen on parasta politiikassa, järjesti sitten minulle lahjan. =) Tämän jälkeen jaksaa taas kuunnella monta ei niin rakentavaa palautetta. Osaisipa sitä itsekin olla useammin rakentavalla kuin kitisevällä puolella. Harjoittelumahdollisuuksista ei ole pulaa, mikä plussana todettakoon.