Samaan aikaan takapihoilla

31.03.2012 9:09

En ole hetkeen teille lastensuojelusta kirjoitellut. Se ei johdu siitä, etteikö asia mielessäni olisi. Monista syistä se on sitä jälleen ollut.

Kirjoittelin aikanaan, että ihmiset eivät usko, mitä sivistysvaltion takapihoilla tapahtuu. Siellä tapahtuu kauheita, joita vielä väitetään lapsen eduksi.

Tuo on nykyisin jo niin iso vuori, että alhaalta ylös tähyillessä välillä tuntuu toivottomalle. Tiedän kyseessä olevan ääriesimerkkejä, mutta yhteiskunnan ”pelastamat” lapset joutuvat pahoinpidellyiksi paikoissa, jonne olemme heidät turvaan sijoittaneet. Näitä esimerkkejä kuuluu liikaa, että kyseessä olisi pelkkä satunnainen poikkeus muuten loistavaksi kuviteltuun toimintaan.

Katselin eilen kauhulla netistä, kun perhekoti, jonka pyörittäjät sentään on saatu oikeuteen asti mahdollisista pahoinpitelyistä, mainostaa nettisivuillaan vapaita paikkoja lapsille. Siihen uskon, ettei se kunta, jonka lapsia tuolla arvellaan pahoinpidellyn, enää sinne uusia sijoituksia tee, mutta entäs kaikki maamme muut kunnat? Muuta en keksi kuin varmistaa, että ko. toimijan alueen AVI-virasto on asiasta tietoinen.

Joku päättäjäkollega käytti menneen viikon kokouksissa pienen puheenvuoron sanoen, että lastensuojelussa on taustalla aina päihdeongelmia. Ei ole. Tiedän monta tapausta, joissa esimerkiksi yksinhuoltajaäidin voimien loppuminen on johtanut huostaanottoon. Jopa äidin omasta toiveesta.

Ongelmat ovat alkaneet, kun äidit ovat päässeet jaloilleen esimerkiksi masennuksen jälkeen, ja ovat aloittaneet taistelun saadakseen lapsensa takaisin. Onneksi tiedän heistä yhdenkin, joka vuosien taistelun jälkeen saikin lapsensa takaisin, ja nykyisin kertoo kokemuksistaan opiskelijoille, jotka tulevat töissään lastensuojeluun törmäämään.

Onneksi on niitä, jotka jaksavat lähteä vuorelle kiipeämään, vaikka ylittämättömälle se näyttääkin. Näissä asioissa sinisilmäisyydestä maksavat lapset, jotka elämästä selvitäkseen tarvitsisivat muutakin kuin meidän ”standardilapsenedun”, jonka nimissä heitä saatetaan kohdella jopa lähtökohtiaan pahemmin.

Kummiutta

14.02.2012 23:01

Sain syksyllä kummityttären ja tänään kummipäiväkodin. Tykkään molemmista. Jälkimmäisen kummiksi pääsin, kun Kuopion Lastentarhanopettajat tarjosi valtuutetuille mahdollisuutta hommaan alkaa.

Olin tutustumassa Kaislastenlahden päiväkotiin tuolla Länsirannalla. Tuntiin mahtui paljon asiaa. Yksi melkein irronnut hammas nuorelta mieheltä, pikku-Ainon itse tekemä ystävänpäiväkortti, jonka hän tosin halusi vierailun aikana takaisinkin, puhetta päivähoidosta ja lastensuojelusta, ihanat aamukahvit ja pohdintaa, mikä minusta tulee isona. Lapset olivat tehneet ystäväkirjan, jonka sain täyttää. Lempisäät ja – numero oli helppoja, ja ymmärsinhän minä lopulta, että nelikymppisestä naisesta tulee isona mummo.

 

Ystäviä

 

En ole ennen Kuopiossa kuullut tällaisesta kummipäiväkotitoiminnasta, vaan kiva on nähdä, millaiseksi yhteistyö muodostuu. Kaupungin arkisten toimintojen tunteminen antaa oikeita eväitä päätöksentekoon.

Noin muuten mun korvani soivat parhaillaan. 83-vuotias rouva soitti, kun tänään jaetusta Kuopio-lehdestä löytyi päättäjien puhelinnumeroita. Rouva oli pahoillaan (lievästi sanottuna) kalahallin purkamisesta ja lasipaviljongin rakentamisesta. Jo pelkkä paviljonki-sanan käyttö oli hänen mielestään…no, jätän suoran lainan toistamatta.

Vanhan Puijon tornin purkaminen yhdistettynä kalahallin purkamiseen sai rouvan epäilemään, että seuraavaksi menee Tuomiokirkko ja kaupungintalo. Keskustelua rouva ei kaivannut, vaan kuuntelijaa. Uskokaa tai älkää, tuntuu hyvälle, kun kuntalaiset ovat yhteydessä kertoen, ettei nämä yhteiset asiat ole heille yhdentekeviä.

Kyläkoulun synnytys

01.10.2011 9:04

Kuopiossa maanantainen valtuusto on jo vanha uutinen, vaan Syvänniemellä tuskin on juhliminen vielä loppunut. Meillä oli päätettävä ihan jonkin kokoinen kouluverkostosuunnitelma, joka investointeina tulee olemaan tuolla 100 M€:n tietämissä.

Käytännössä puhuimme kolme tuntia Karttulan alueesta (ja olimme siinä vaiheessa käsitelleet vasta ensimmäisen asia-asian listaltamme). Olen aiheesta kirjoittanut jo aiemmin, mutta vielä mahdollisimman lyhyt kertaus.

Selvityksessä linjattiin, että Karttulan Syvännimeltä lakkaa Kemppaanmäen koulu, ja lapset aikanaan kulkevat Karttulan keskustaan Kissakuusen koulukeskukseen. Tämä päätös oli niin sanotusti sinetöity kuntaliitosta tehdessä sillä, että karttulalaiset priorisoivat kuntaliitosrahasta 2,9 M€ Kissakuuseen.

Aikanaan väännön on täytynyt olla kovaa Karttulassa, koska ovat tähän päätyneet. Olisivat voineet linjata, että rakennetaan tuon avustuksen turvin Syvänniemelle uusi koulu, jahka Kemppaanmäestä aika jättää. Lähivuosina jättää.

Nyt äänin 32-32 päätimme, että Kissakuusen lisäksi investoimme Syvänniemeen koulun 1-6 luokkalaisille, joita tulevina vuosina nykyisen kasvuennusteen mukaan on 3-10 oppilasta ikäluokassaan.

Tekisi mieleni taas kirjoittaa tähän Keskustan muutosesityksen yhteydestä heidän eduskuntavaalimenestykseensä, mutta antaa olla. ;) Olisivat aiheesta yhtä närkästyneitä kuin Kiviniemi väitteistä, joiden mukaan kuntarakenteen järkeistämisen vastustamisella olisi joku yhteys Keskustan valtapolitiikkaan.

Tällä päätöksellä on positiivisia ja negatiivisia puolia.

Neg. 1, Emme kunnioittaneet Karttulassa aikanaan linjattua asiaa, mutta koska karttulaiset eivät itse sitä tehneet, tämän takia tuskin kannattaa yöuniaan menettää. Päätöksenteossa on eduksi, jos tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni ja sanotaan, mitä tarkoitetaan, mutta jatkuu se elämä näköjään, vaikka enemmistö olisi toistakin mieltä.  

Neg. 2 Kuopionkin talous on tiukka. Valitettavasti meillä ei ole peliä, jossa voimme vain tehdä uusia avauksia ja lisätä menojamme, vaan jostakin toiminta myös supistuu. Teimme päätöksen, jossa tiloihin käytettävät kustannukset tulevat olemaan suuremmat kuin oli esityksessä.

Vastaavasti ihan näinä viikkoina meillä on pohdittavana ryhmäkokojen suurentaminen ja muun muassa iltapäiväkerhojen kohtalo. Syvänniemi-päätös ei tietenkään tulevana vuonna kasvata ensimmäistäkään opetusryhmää, mutta valtuuston enemmistön henkinen elämä – haluamme tämän ja tämän ymmärtämättä, että jostakin tulemme sen seurauksena luopumaan, halusimme tai emme – sitä tekee koko ajan.

Meillä ei siis ole olemassakaan päätöstä, että panostammeko koulurakennuksiin vai emme, vaan päätökset tehdään valiten asioiden välillä. Panostaessamme koulurakennuksiin otamme käyttökustannukset muista menoista kuten opetuksesta.

Pos. 1 Syvänniemen lapsille tulee hyvä ja uusi lähikoulu. Yhdelläkään tervejärkisellä ihmisellä ei voi olla mitään sitä vastaan, että lapset käyvät koulua mahdollisimman hyvissä olosuhteissa. Tällä on varmasti positiivinen vaikutus myös kylän elämään. Syvänniemeläisten tulisi nyt tehdä ”kurkimäkiset”, ja toiminnallaan selättää oikeasti aika vaatimattomat kasvuennusteet.

Pos. 2 Kuntaliitospeikolla pelottelun voisi toivoa loppuvan. Noin viidensadan hengen kylä sai äänensä kuuluviin ja tahtonsa perille uudessa isossa kunnassa, vaikka se ei aikanaan onnistunut omassa noin 3000 ihmisen kunnassa.

Valtuutettujen käytös tuo sitten oman mausteensa tähän soppaan. Osa meistä taipui painostuksen alla. Viheriä Hetti Rytsy äänesti toisella tapaa hallituksessa ja sitten taas valtuustossa. Faktat eivät tuossa välissä muuttuneet.

Kristillisten Cederberg kertoi perehtyneensä asiaan järjellä ja sydämellä. En ole aiemmin kuullut, että yksikään valtuutettu ottaisi lähituntumaa koulukuljetuksiin, ja kävisi ajamassa koulukyytireittejä samalla aikaa kellottaen. Tätä perusteellisemmin asiaan voisi perehtyä vain jäämällä töistä pois osallistuakseen kouluilla opetukseen. Björn ansaitsee kaiken kunnioituksen asiaan perehtymisestä. Hän oli sillä puolella kolmeakymmentäkahta, joka ei olisi rakentanut uutta koulua Syvänniemelle.

Meidän ryhmämme toimintaan palaan tuonnempana. Jaoimme äänemme 10-4.

Viime viikonvaihde oli täynnä elämää muutoinkin. Sunnuntain odottelin yhden nuoren miehen kanssa hänen pikkusiskoaan syntyväksi. Kyläilimme yhdessä Kaartisilla, ja sain (otin) siellä syliini valkoisen kissan. Kun sitten olimme Puijon tornissa kaakaolla & kahvilla kaverini kanssa, huomasin mustassa paidassani valkoisia kissankarvoja. Kaverini halusi tietää, synnytänkö yöllä kissan. Nyt jo tiedämme varmuudella, etten synnyttänyt. Hänen äitinsä synnytti tyttövauvan, josta vielä lämpimät onnittelut koko perheelle.  

Kurkkimista Puijolla vauvauutisia odotellessa

Pala kouluverkkoa

21.08.2011 18:26

On hiukan hankala kirjoittaa aiheesta, jota tietää tulkittavan vahvasti ennalta päätetyistä kannoista käsin täysin riippumatta siitä, mitä kirjoitan. Olo on kuin löisi pallon liikkeelle vain nähdäkseen seuraavan lyövän vastapalloon. Vaan yritän silti. En arvosta raukkamaisuutta päätöksenteossa noin yleensäkään, joten yritän olla sortumatta siihen itsekään.

Syyskuussa Kuopion valtuusto päättää laajasta kokonaisuudesta päiväkoti- ja kouluverkostoamme koskien. Tässä ollaan perusasioiden äärellä, kun toisiinsa kytkeytyvät kuntalaisten peruspalvelut ja mittavuudessaan erittäin haastavat investoinnit.

Mainitsemani tarkastelu sisältää monta keskusteluttavaa yksityiskohtaa, kuten taidelukion (ja jo pelkkä siitä käytettävä termi puhututtaa), mutta tällä hetkellä kiivainta elämä on Karttulan Syvänniemellä sijaitsevan Kemppaanmäen koulun kohdalla. Sitä siis kommentoin minäkin, koska yhteydenottoja sen tiimoilta tulee puolesta ja vastaan.

Kouluverkkoesityksessä Kemppaanmäen koulu lakkautetaan ja lapset (tällä hetkellä 64+eskat) kuljetetaan Pihkainmäkeen ja Kissakuuseen. Nykyinen koulu on senkuntoinen, ettei siinä missään tapauksessa pitkään voi enää koulua käydä.

Syvännemen väki toivoo uutta koulua vaaralliseksi luokitellun tien toiselle puolelle.

KUNTALIITOS

Kuopio ja Karttula liittyivät toisiinsa tämän vuoden alusta. Liitosta valmisteltiin huolella ja siten, että kummaltakin puolelta mukana oli niin päättäjiä kuin virkamiehiäkin. Nähdäkseni kouluista on sovittu, että Kissakuusen koulukeskus kunnostetaan käyttäen siihen kuntaliitosavustusta 2,9, M€.

”Liitosavustustyöryhmä esittää, että liitosavustus on tarkoituksenmukaisinta kohdistaa keskusta-alueen palvelurakennemuutoksen toteutukseen keskittämällä kirkonkylän päivähoito- ja koulutilat nykyisen yläkoulun ja lukion yhteyteen koulukeskukselle tiloja osittain korjaamalla ja tarvittavia uudisosioita rakentamalla. Karttulan kunnanvaltuusto on kokouksessaan 15.2.2010 hyväksynyt esityksen liitosavustuksen kohdentamisesta.” Ja ”Hankesuunnittelun lähtökohdaksi muodostui Kissakuusen koulun kiinteistön muodostuva Karttulan koulukeskus, joka tarjoaa päivähoito- ja koulupalveluja kirkonkylän alueen lisäksi myös Syvänniemen alueen lapsille ja nuorille.” (Karttulan koulukeskuksen hankesuunnitelma, 27.10.2010)

Kuntaliitoksen yhteydessä on sovittu myös Syvänniemen kylän kehittämissuunnitelman tekemisestä. Ko. suunnitelma on saatu päätökseen, ja viime keväänä työryhmä jätti raporttinsa kaupunginjohtajalle. Siinä esitetään päiväkodin ja alaluokkien (1-2) rakentamista Syvänniemen taajamaan.

Kuntaliitosvaikutusten arvioinnin loppuraportissa vuodelta 2007 todetaan, että Syvänniemen koulun siirtämiselle tulisi painetta, lopettamista ei tuolloin mainita.

Tämä tarkoittaa nyt ainakin sitä, että kuntaliitossopimuksen pohjalta tehdyt jatkotoimet ohjaavat yhtä ja samaa asiaa eri suuntiin. Toisesta on osaltaan olemassa jo valtuustojen päätökset, toisesta kehittämistyöryhmän esitys.
KOULUKESKUKSEN HANKESUUNNITELMA

Investoinnit&käyttökustannukset

Kouluverkon kuntoon laittamiseen ja päivittämiseen investoitaneen lähes 100 M€. Tämän palan osalta vaihtoehdot olisivat seuraavat:

Kissakuusi kuntoon ja Kemppaanmäen lakkautus = n. 11,1, M€

Kutistetaan Kissakuusta ja tehdään Syvänniemelle uusi koulu pikkuisille (eskat&päiväkoti mukana) = 10,7+2,76= 13,46 M€

Eroa siis reilut 2 miljoonaa rakennuskustannuksina, minkä lisäksi jälkimmäinen vaihtoehto toisi korkeammat vuosittaiset käyttökustannukset.

Kissakuusen vuotuiset käyttökustannukset 1 578 863 €/vuosi

Syvänniemelle yllä mainitun version käyttökustannukset 275 120 €/vuosi

Kuljetukset

Kuljetusten piirissä on tällä hetkellä 73 oppilaasta (sis. eskat) 69, ja kustannukset ovat 49 150 €.

Jos toteutetaan tuo vaihtoehto, jossa Syvänniemelle tulisi tilat päivähoito+eskari+1-2-luokat, on kuljetusten piirissä edelleen 54 lasta, ja kustannukset 48 050 €.

Jos koulu lakkautuu kokonaan ja kaikki oppilaat kuljetetaan Kissakuuseen, kustannukset olisivat 60 550 €.

Kuljetuskustannuksista tuskin saadaan perustetta, ollaanpa koulu lakkauttamassa tai uutta rakentamassa.

VÄESTÖENNUSTEET

Syvänniemen alueella asuu tarkastelunäkökulmasta riippuen noin viitisensataa tai 640 henkilöä. Ensimmäinen on Kuopion talous- ja strategiayksikön luku, jälkimmäinen ”uuden tilastollisen aluerajauksen mukainen” (Syvännniemen kehittäminen – tarveselvitys, 2011). Kaupungin ennusteen mukaan väestömäärä nousee noin kymmenessä vuodessa 500:sta 550:en. 50 väestömäärän lisäys näyttää olevan käytössä myös uudessa rajauksessa, eli päätyisimme lukuun 690.

KUNTALAISPALAUTTEET

ovat sitten suoria lainoja, mutta nimiä en laita kumpaakaan, koska toinen on kieltänyt.

”Ymmärrän hyvin tunnekuohuja, mutta Kemppaanmäen koulu on ollut jo vuosia sopimaton nykyisten vaatimusten mukaiseen opetukseen. Esimerkiksi sisäliikuntaa ei ole voinut harrastaa lainkaan (pieniä piirileikkejä pienemmille lukuun ottamatta) ja ahtauden vuoksi oppilaat ovat istuneet sananmukaisesti naama kiinni liitutaulussa. Puhumattakaan palo- ja työturvallisuudesta. Lapset kuljetetaan tänäkin päivänä linja-autolla Kemppaanmäen kouluun. Jos kuljetettaisiin Karttulaan, ei matka-aika todennäköisesti pitene, vain suunta muuttuu.
Kylän tunnekuohuilussa on unohtunut realiteetti, että meitä täällä asuu vain muutaman kerrostalollisen verran. Tätä taustaa vasten tulisi myös vaatimukset esittää. Kyllähän oma kyläkoulu olisi kiva asia minunkin mielestäni, mutta järki tulee olla kerjätessäkin.
Toivonkin sinun ja tovereidesi lähestyvän asiaan LASTEN, opetuksen tason ja opetuspuitteiden näkökulmasta sekä lasten parhaaksi.”

Ja toinen:

”Onko Kuopio tosiaan unohtamassa lupauksensa, jotka se antoi kuntaliitoksen aikaan, että Karttulan lukio säilyy ja Syvänniemeä kehitetään. Miten luulet tämän kehityksen tapahtuvan jos kylällä ei ole koulua. Eikö Kuopion strategia, jossa puhutaan palvelujen säilymisestä syrjäkylillä, ja kehittämissuunnitelmat paina missään?”

JOHTOPÄÄTÖKSET

Päättäjillä ei ole koskaan kivaa, kun koulujen lakkauttamisista puhutaan.

Ensimmäisenä on huomioitava lasten oikeus laadukkaaseen opetukseen ja turvalliseen kouluun.

Meillä vaan ei ole käsissä vaihtoehto ”koulu Syvänniemelle tai ei koulua Syvänniemelle pienten ja kylän parhaaksi”. Jos päädymme sinne koulun rakentamaan sen lisäksi, mitä sitovasti on sovittu kuntaliitossopimuksessa sovittu, joudumme miettimään – halusimme tai emme -, mistä otamme rahat nouseviin käyttötalousmenoihin. Ne ovat siellä samassa pussissa kuin esimerkiksi kouluavustajien palkkarahat, joita ei ymmärtääkseni yli tulvien ole tälläkään hetkellä.

Meidän on pohdittava sekin, missä määrin Syvänniemen elinvoima on riippuvainen lähikoulusta, ja mitä päätös aiheuttaa Karttulan keskustalle, jonne on sitovasti päätetty investoida.

Josko sitä tästä pääsisimme taas keskustelua jatkamaan?

Ihan lyhyesti

14.02.2011 23:13

Ystävänpäivä on illassa, ja oikeasti pitäisi olla jo matkalla sänkyyn. En ole.

Päivä oli mukava ja täynnä kaikkea. Ystäviäkin. Arvatkaas, mille tuntui saada Suonenjoen naisilta kauniit punaiset villasukat kiitokseksi käynnistä?

Illan päätteeksi oli Kuopion valtuustolle info käyttötaloussuunnitelmista. Uskallan vahvasti arvella, että saamme kaiken käytettävissä olevan rahan käytettyä kuluvana vuonna kuopiolaisten palveluihin. Muutama hajanainen huomio esittelyistä.

Ensimmäinen ja tärkein on se, että lasten mielenterveyspalveluihin resursoidaan selvästi. Hypätään ostopalveluista omaan toimintaan. Vaikuttaa sille, että saadaan samalla rahalla enemmän. Pääasia on, että lapsille saadaan apu aikanaan, eikä vasta sitten, kun ollaan pakon edessä.

Surukseni huomasin kansalaisopiston maksujen nousevan. Eihän se lukuna paljon ole, 2 %, vaan kun aiemminkin on jo kuulunut, ettei kaikilla ole kursseihin varaa. =(

Parina kuulimme myös sen, että kirjaston aineistomäärärahoista on ollut pakko ottaa, mutta vastaavasti yritetään aloittaa tarjontaa esimerkiksi sähkökirjan osalta. Tuossa kohtaa jäin pohtimaan, kuinka eri sävy onkaan sanoilla ”sähkökirja” ja ”sähkötuoli”.

Olisi pitänyt nukkua hiukan pidempään viime yönä, jolloin olisi teillekin järkevämpää kerrottavaa. Palaan tähän nukuttuani, työskenneltyäni ja kokoustettuani.

Kissamme Miska sai tänään ystävänpäivälahjaksi vessaharjan. Se ei vielä ihan kosketusetäisyydelle päästä, mutta näyttää pitävän harjaamisesta. =)

Minä ja viiteryhmäni

13.02.2011 12:00

Olimme eilen Pielavedellä politiikkaa puhumassa. Läsnä oli vain meidän porukkamme ehdokkaita – yhteensä viisi. Paikalliset ystävät olivat kiinnostuneita monenlaisista asioista, joista yhtenä lapsilisät.

Minä olen suoraan ja rehellisesti sitä mieltä, että niiden ”maksetaan kaikille” aika on ohi. Joukkueeni päälinja on eri perustuen lapsikannustavuuteen, lasten tasa-arvoon ja tulorajojen määrittämisen hankaluuteen, jos olen oikein ymmärtänyt.

Totta se on, että Suomikin lapsensa tarvitsee, mutta aikanaan varmuudella köyhänä – minä opiskelijana ja lasteni isä sivarina – lapsilisä ei ollut peruste toivoa lapsia perheeseen. Olisiko se sitä Ollilan Jormalle, tai hänen vähän vähemmän ansaitseville kavereilleen? En usko.

Jos yhteiskunta haluaa viestiä olevansa lapsiystävällinen, mahdollisuuksia on runsaasti. Neuvolat, päivähoito, koulutus, mahdollisuus harrastaa, vanhempien jaksamisen tukeminen, lastensuojelun toimivuus, lasten mielipiteen huomioiminen päätöksenteossa ja vaikka mitä.

Lasten tasa-arvo sitten. Jokaisella lapsella on oikeus lapsilisään. Höpölöpöä minusta, jos suoraan sanon. Sanoisinpa, että monessa keskituloisessakaan perheessä lapset ei näe vilaustakaan erityisesti näistä euroista, koska ne menevät elämiseen. Oma pojuni laittoi taannoin työpäiväni aikana tekstiviestin, joka kuului näin: ”Keskustellaan illalla siitä että minä voisin ottaa mun lapsilisät itselleni 16–17 v.” Kyllä me keskusteltiin. Monessa perheessä lapsilisät laitetaan sivuun, ja lapsi saa täysi-ikäistyttyään (heh, tuota sanaa Word ei tunnista. Ehdottaa sijalle mm. ”täysi-ikäispyttyään” ja ”täysi-ikäismyttyään”) ne käyttöönsä. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta palaan näihin omiin perusteisiini tuonnempana.

Yksi peruste nykytilan säilyttämiselle kuuluisi olevan, että tulorajan määrittäminen olisi turhan hankalaa. Miten huomioitaisi vaikka kehitysvammaisesta lapsesta aiheutuvat erityiskulut, opintolainat jne.? No, mielestäni ihan samalla tavalla kuin pienituloisten tuloja voidaan laskea senttien tarkkuudella vaikkapa toimeentulotukea hakiessa. Ei niiden suurten tulojen laskeminen nyt niin paljon hankalampaa voi olla. Määritetään säännöt ja toteutetaan niitä. Verotuksen vuoksi tehdään jo aika kattava laskelma, jota voisi tässä hyödyntää. Tulisi huomioitua vähintäänkin tulot ja sellaiset velat, jotka halutaan huomioida.

Nykymuotoiselle lapsilisälle on varmasti ollut hyvät perusteet, muttei niistä yksikään ole sellainen, jota ei voisi ottaa uuteen tarkasteluun maailman muuttuessa. Hyvätuloisen elintasoon ei noin sadan euron lapsilisän poistamisella olisi merkitystä, pienituloisessa perheessä se saattaisi antaa mahdollisuuden vaikka lapsen harrastamiseen. Tai uusiin vaatteisiin.

Tätäkin minulle tarkoittaa oikeudenmukaisuus.

Meillä elämämme muuttui, kuten olen aiemminkin kertonut. Turha kuvitella istuvansa enää sohvalla paljain varpain turvassa. Kissa terävine kynsineen haluaa leikkiä. Luulenpa, että olohuoneemme villamatto tulee elinkaarensa päätöspisteeseen ennen kissaa, kun ei luultavasti opi pitämään puoliaan jatkuvia hyökkäyksiä vastaan. Saunan nurkassa ensimmäiset uuden kodin päivänsä kököttänyt Miska näyttää nyt tälle. Terveisiä sijaishuoltaja-Ellalle.

Miska ja matto

Turvapaikka sängyn alla

Miestappioita

13.12.2010 23:09

Valtuustomme päättyi äsken kestettyään neljä ja puoli tuntia. Pääosaa asialistalla esitti ensi vuoden budjetti. Valtuutetut osaavat rakentaa melko näkymättömiä aasinsiltoja haluamiensa aiheiden ja lista-asioiden välille. Vaan mikä ettei.

Monessa puheenvuorossa toistui huoli lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista sekä lastensuojelusta. Koko valtuusto on siitä yhtä mieltä, että eivät meidän palvelumme etenkään mielenterveyden osalta kunnossa ole. Omat palvelut ovat selvityksen alla ja odottavat uutta toimintamallia. Niitä ei siis juurikaan ole ennen kuin ostopalveluina asioiden edettyä jo melkein liian pitkälle. Siksi tuntuu vähän ironiselle lukea seuraavaa talousarviokirjastamme: ”Kuntaliitoksen jälkeen Karttulan lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut tuotetaan kuopiolaisella tavalla.” Toivottavasti ei nykytavalla, vaan sillä hienolla, uudella mallilla, joka ehkä jo pian päättäjillekin esitellään?

Alatoristakin puhuttiin. Parissa puheenvuorossa ihmeteltiin lainopillisen valmistelumme tasoa, ja parissa oltiin varmoja, että hallinto-oikeuden vasta tekemä päätös on vain välivaihe oikeuden toteutuessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Varmaa on vain se, että monttu meillä on torilla ja suunniteltua pidempään. Johtui tämä nyt sitten ihan mistä vain, niin ei kaikki kunnossa ole. Oikeus meille kertonee, kuka oli väärässä. Päätetään sitten, mistä päästä lähdetään hommaa korjaamaan. Sitä ennen asiat on arvailua.

Valtuustossa on tämän valtuustokauden alusta käytetty puheenvuoroja, joihin ei minun ymmärrykseni riitä. Tänään erään puolueen ryhmäpuheenvuorossa kuului kritiikkiä 80 000 eurosta, jonka valtuusto taannoin päätti antaa mäkihypyn maailmancupin tukemiseen (siis aikaisti tuen ensi vuodelta tälle vuodelle): ”Sijoitettiin 80 000 €, ja tappiota tuli 3000-4000 ihmistä”. Saako näihin suurentamalla jonkun yhteisen nimittäjän?

Populistien puuhamaa

30.11.2010 22:43

Nonni, nyt on koko maa populistien käsissä. Sain tuossa syksyllä palautetta demareiden populismista, kun joukkueemme esitti osavastuuta myös pankeille Kreikan kriisirahoittamisessa. Nyt Irlannin – ja pian varmasti Portugalin, jos heitä itseään uskomme – kohdalla hallituspuolueet ovat esittäneet samoja vaateita. Viikonloppuna kokoontunut Keskustan puoluevaltuuskunta (muistaakseni heillä tuon niminen, meillä puoluevaltuusto) teki jopa tuollaisen päätöksen. Ollaanko me kaikki nyt sitten populisteja?

Olin illalla OAJ:n tilaisuudessa, joka oikeasti oli tarkoitettu valtuustoryhmien puheenjohtajille. Vaan olen Jaakko Kuorosotalaisen varapuheenjohtaja, ja näin ollen minulla oli aidosti ilo osallistua kyseiseen tilaisuuteen. Kuulimme opettajien ja järjestötoimijoiden näkemyksen tulevan vuoden budjetista, ja keskustelimme ajankohtaisista lainsäädäntöasioista. Koulukuulumisistakin.

Välillä keskustelu lipsahti perimmäisiin. Pohdimme vanhemmuutta, lasten ja nuorten henkistä maailmaa, kasvattamista, auktoriteettia ja montaa muuta. Täytyy sanoa, että aika, jolloin emme ole tahtomattamme napit vastakkain talouden vuoksi, on selvästi hedelmällisempää kuin olla vahvasti vastakkain. Kuopion taloudessa on edelleen haasteensa, vaan josko osaisimme ratkaista ne siten, etteivät ne olisi pääosassa. Tai ettei kuntalaisille välity kuva, kuin se olisi ainoa huolehdittavamme.

Mielenterveyspäivillä joku viisas (jonka olen tainnut mainita täällä aiemminkin) kehotti pohtimaan aina kahden sukupolven päähän. Siten on ratkaisut tehtävä. Ei me toki voida päivittäisiä jättää hoitamatta, mutta varmasti koulutukseen liittyvät kysymykset ovat juuri niitä, joissa kaukokatseisuus on tarpeen. Kiitos, OAJ:n väki, rakentavasta tilaisuudesta.

Luin tänään Facebookissa peruskouluaikaisen luokkakaverini päivityksen, joka kuului näin: ”Esikoinen löi käteeni joululahjatoivelistan. Ekana rahaa, tokana vaatteita, kolmantena Bodyshopin rasvoja ja nelkkinä hajuvettä. Listan lopussa luki vielä: ”Jos näytät tän listan mummoille, hakkaan sut, koska niille on omat listat. Hyvää joulua!”

Taitavat rakkaat ikätoverini hiljalleen päästä maistamaan murkkujen vanhempana oloa. Täytyy sanoa, että ääneen nauroin tämän lukiessani.

Kiitos, ystävät, tuestanne Pohjois-Savon Osuuspankin edustajiston vaalissa. Kuopion OP:n edustajistossa olo on ollut mielenkiintoinen ja miellyttävä luottamustoimi. Asiat ovat aina hyvin valmisteltuja ja perusteltuja. Sellaista päätöksenteon tulee olla.

Raskautta

27.10.2010 22:22

Ei oikein eilen riittänyt voimat kirjoitella maanantain valtuustosta. Aamun kokemukset vaativat veronsa. Ja liekö siitä nyt niin merkillistä kirjoitettavaa olisikaan, mutta yksi juttu kummastutti. Toki kaikki eivät mielipidettään ilmaisseet, mutta siitä huolimatta olen varma, että meistä jokainen (siis 59:stä valtuutetusta) haluaisi lasten mielenterveyspalveluiden olevan nykyistä paremmalla tolalla. Miksi ne eivät sitten ole?

Tiedän, että viimeisin selvitys niiden uudesta järjestämisestä on valmistumassa, mutta pitkiä ovat nämä selvitysten väliajat, jos näin tärkeässä asiassa joudutaan odottelemaan. Puuttuuko meiltä pitkäjänteisyyttä, jämäkkyyttä, taitoa vai mitä? Minä en tiedä.

Nyt todella näyttää sille, että tilinpäätöksestämme saattaa tulla ylijäämäinen. Ja niin, on niillä rahoilla luotava puskuria tuleville vuosille, mutta mitäs jos nipistäisimme sen verran, että edes tämä asia laitettaisiin tolkulliselle tolalle? Arvatkaas, tuntuisiko kerrankin kivalle pohtia, mihin rahaa voisi laittaa vähän lisää sen sijaan, että aina joutuu pohtimaan, mistä sitä olisi otettavissa? Budjettineuvottelut ja –päätökset lähestyvät kovaa vauhtia. Sittenpä näihin saadaan kantaa ottaa.

Se on sanottava vuoden takaisesta, että Kosusen Jaakon valitsema talousennuste osui paremmin kohdalleen kuin kaupungin käyttämät viralliset. Jaakon oli Palkansaajien tutkimuslaitoksen versio. Vaan eipä niitä näitäkään ihan fiilispohjalta voi valikoida.

Hyvä, että tilanne on positiivisempi kuin ennakoitu.

Vaikka jo muissa aiheissa olen, ei eilinen tule mielestäni katoamaan. Meillä on niin isoja aukkoja turvaverkossamme, että sinne pääsee luiskahtamaan lapsi jos toinenkin.

Eikä muuten meidän huonolla mallilla olevat lasten mielenterveyspalvelut tilannetta helpommaksi tee.

Ai niin, vielä maanantaihin, mutta hallitukseen. Äänestimme Vehkalammin koulusta, josta on jo jokusen kerran päätetty. Kokoomuksen kolme edustajaa vastustivat asian kanssa etenemistä, kaikki muut kahdeksan olimme sitä mieltä, että aiempien päätösten mukaan edetään. Johonkin kai sitä on kuntalaistenkin voitava luottaa. Hulluksihan tämä touhu menee, jos kerran vuodessa päätetään samasta asiasta ja täysin päinvastaisesti.

Ei ole huono asia, että edessä on monta kivaa juttua vielä tämän vuoden puolella. Mukavia tapahtumia, ihania ihmisiä ja kaivattua keveyttä. Minulle ei taida sopia ”raskas työ, raskaat huvit” -tyyppinen juttu. ”Raskaita juttuja, hulluja ihmisiä” voisi olla minun versioni. Ihan pian on seuraava kirjallisuuspiirimmekin!