Samaan aikaan takapihoilla

31.03.2012 9:09

En ole hetkeen teille lastensuojelusta kirjoitellut. Se ei johdu siitä, etteikö asia mielessäni olisi. Monista syistä se on sitä jälleen ollut.

Kirjoittelin aikanaan, että ihmiset eivät usko, mitä sivistysvaltion takapihoilla tapahtuu. Siellä tapahtuu kauheita, joita vielä väitetään lapsen eduksi.

Tuo on nykyisin jo niin iso vuori, että alhaalta ylös tähyillessä välillä tuntuu toivottomalle. Tiedän kyseessä olevan ääriesimerkkejä, mutta yhteiskunnan ”pelastamat” lapset joutuvat pahoinpidellyiksi paikoissa, jonne olemme heidät turvaan sijoittaneet. Näitä esimerkkejä kuuluu liikaa, että kyseessä olisi pelkkä satunnainen poikkeus muuten loistavaksi kuviteltuun toimintaan.

Katselin eilen kauhulla netistä, kun perhekoti, jonka pyörittäjät sentään on saatu oikeuteen asti mahdollisista pahoinpitelyistä, mainostaa nettisivuillaan vapaita paikkoja lapsille. Siihen uskon, ettei se kunta, jonka lapsia tuolla arvellaan pahoinpidellyn, enää sinne uusia sijoituksia tee, mutta entäs kaikki maamme muut kunnat? Muuta en keksi kuin varmistaa, että ko. toimijan alueen AVI-virasto on asiasta tietoinen.

Joku päättäjäkollega käytti menneen viikon kokouksissa pienen puheenvuoron sanoen, että lastensuojelussa on taustalla aina päihdeongelmia. Ei ole. Tiedän monta tapausta, joissa esimerkiksi yksinhuoltajaäidin voimien loppuminen on johtanut huostaanottoon. Jopa äidin omasta toiveesta.

Ongelmat ovat alkaneet, kun äidit ovat päässeet jaloilleen esimerkiksi masennuksen jälkeen, ja ovat aloittaneet taistelun saadakseen lapsensa takaisin. Onneksi tiedän heistä yhdenkin, joka vuosien taistelun jälkeen saikin lapsensa takaisin, ja nykyisin kertoo kokemuksistaan opiskelijoille, jotka tulevat töissään lastensuojeluun törmäämään.

Onneksi on niitä, jotka jaksavat lähteä vuorelle kiipeämään, vaikka ylittämättömälle se näyttääkin. Näissä asioissa sinisilmäisyydestä maksavat lapset, jotka elämästä selvitäkseen tarvitsisivat muutakin kuin meidän ”standardilapsenedun”, jonka nimissä heitä saatetaan kohdella jopa lähtökohtiaan pahemmin.

Asiakkaan asialla

06.02.2011 12:04

Päivittäessämme Kuopion strategiaa kävimme pitkästi ja monta kertaa keskustelua siitä, haluammeko asiakasystävällistä, vaiko asukasystävällistä toimintaa. Minä olin ensimmäisellä kannalla. Ymmärsin asiakasvastustajien kannan, mutten jakanut sitä.

Vastustajia häiritsi se, että palveluiden rahoittajista ja tavallaan omistajistakin tehdään asiakkaita. Heidät ikään kuin ulkoistetaan. Kaupungin toimet ovat asukkaita varten, eikä tällaista askelta markkinatalouden termistöön pitäisi ottaa. Sanottakoon, että kahdesta sinnikkäimmästä vastustajasta toinen oli vasemmistoliitosta, toinen kokoomuksesta.

Minä miellän asian niin, että julkisissa palveluissa on otettava pidempiä askeleita organisaatiokeskeisyydestä asiakaslähtöisyyteen. Ei siinä ole ainakaan mitään pahaa, että veronmaksaja ja kuntalainen tulee kohdelluksi asiakkaana.

Koska emme elä Pohjois-Koreassa, myös palaute toiminnastamme on sallittua, oikeutettua ja jopa toivottavaa. Kerron teille esimerkin kuluvalta viikolta päivähoidostamme. Olen noin muuten sitä mieltä, että se on yksi kaupungissamme erinomaisesti hoidettuja alueita, ja siksipä siellä osaltaan suhtautua rakentavasti myös palautteeseen.

Yhden tuttavaperheen elämässä on tullut ajankohtaiseksi viedä lapsi päivähoitoon. Kaupungin taholta toivotaan, että hakemus jätetään neljää kuukautta ennen hoidontarpeen alkua, kyseinen perhe jätti hakemuksen viittä kuukautta ennen. Hakemuksen jätettyään saivat viestin, että heihin ollaan yhteydessä viimeistään kuukautta ennen ensimmäistä hoitopäivää. Mitään ei kuulunut, joten kolme viikkoa ennen h-hetkeä he lähestyivät kaupunkia. Muutaman mutkan lisäksi kuulivat, että asia ratkaistaan kahden viikon kuluttua pidettävässä palaverissa.

Nyt hyppään äidin tuntemuksiin. Omiini siis. Jos olisin nyt tuossa tilanteessa, olisi minulla päällimmäisenä huoli, jääkö tässä riittävästi aikaa siihen, että ehdimme käydä yhdessä tutustumassa päivähoitopaikkaan ennen kuin lapsen elämä muuttuu, ja hän jää alkuun vieraiden ihmisten huomaan.

Päivähoitoon menneeseen palautteeseen tuli vastaus, että ko. toiminta ei täytä laatukäsikirjassa määriteltyjä tavoitteita. Vastauksesta löytyi myös selkeä näkemys siitä, mistä poikkeama johtui.

On aivan selvää, ettei huikean isossa organisaatiossamme jokainen tapahtuma aina mene 100 prosenttisesti tavoitellusti. Muuttujia on siihen nähden liikaa. Hyvälle tuntuvaa on kuitenkin se, että palautteeseen suhtaudutaan vakavasti, ja varmuudella toimintaa tarkastellaan noilta osin. Tuttavaperheen palaute antaa eväät ottaa jälleen askel siihen suuntaan, että kuopiolaiset voivat olla aiempaa tyytyväisempiä palveluihimme.

Terveestä asenteesta kertoo se, että palautteeseen suhtaudutaan avoimesti ja rakentavasti. Se luo uskoa myös siihen, että meillä on tahto & taito kehittää palveluitamme paremmaksi. Toivottavasti lopulta tämäkin perhe voi turvallisin mielin viedä lapsensa hoitoon. Ei siinä varmasti mitään pahaa ole, jos tuntevatkin itsensä asiakkaiksi, joiden tarpeet otetaan huomioon, eivätkä asukkaiksi, joille on lain vuoksi pakko järjestää päivähoitoa. Tuossa on ero.

Huomasin tänään lehdestä, että nyt on haussa Kuopioon lastensuojelupäällikkö. Toivon onnistunutta hakuprosessia. Kyseisen viran hoitaja on paljon vartijana siinä, kuinka tukea tarvitsevia perheitä kohdellaan. Hiukseni nousevat vieläkin pystyyn, kun muistan erään nuoren sosiaalityöntekijän kommentin asiakastyytyväisyyskyselyyn lastensuojelussa. Hänen mukaansa sitä ei tarvita, koska kysymys ei ole palvelusta, vaan puuttumisesta. Tätä asennetta en toivo ikinä enää kohtaavani kuopiolaisessa lastensuojelussa.

Meillä oli perjantaina jälleen kirjallisuuspiiri. Opin siellä uuden sanan. Vaarinottosisällys. Vilkaisimme tapaamispaikastamme löytyviä kirjoja, ja siskon käteen osuin ”Tietojen kirja” vuodelta 1950. Se oli kirja jatko-opintoja varten, ja se kattoi kutakuinkin kaikki elämänalueet. Otsikon ”Filosofia ja sielutiede” alla kerrottiin positivismista, joka opettaa, että ”tiedoitsemisemme ainoa kohteena ovat subjektiviset vaarinottosisällykset”. Piiri opettaa.

Ristiriitoja

04.12.2010 17:15

Tuota eilistä ”mulla on flunssa” – kirjoitustani kommentoi yksi Facebook -kaverini näin: ”Ihan söpöjä noi poliitikot kun ovat niin kesyjä ennen vaaleja.” Ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhden blogimerkinnän vuoksi. =)

Kerron teille kohta ristiriidoista. Kerron siitäkin huolimatta, etten usko näyttävän ristivedon olevan hedelmällisin ja tuloksekkain tapa tehdä politiikkaa. Minusta politiikassa ei ole olennaisinta tapahtumat matkan varrella, vaan mitä toimilla saavutetaan. Olennainen kysymys on sekin, minkä vuoksi jotakin tavoitellaan.

Valitettavasti ristiriitoja on politiikassa olemassa koko ajan, vaikka ne eivät aina päälle näy. Saatte vähän kurkistaa.

Ristiriita on olemassa silloin kun yhteiskunnan huostassa olevat lapset ja nuoret kertovat heihin kohdistuneista pahoinpitelyistä. Siitä saisi otsikoita aikaiseksi, mutta toisaalta voi yrittää vaikuttaa rakentavasti siihen, että lastensuojelumme saataisi tolkullisempaan jamaan. Kehittämisehdotuksia voi pohtia tehdessään tutkintapyyntöä poliisille.

Mitään söpöä en tästä löydä, ison ristiriidan kyllä. Revittely tällaisella asialla onnistuisi, mutta tuskin kehittäisi yhteiskuntaa ja takaisi huostaan otetuille paremmat olot. Siksi vaikka ”kesyttömyyttä” (lue Fb-kaverin kommentti uudestaan, ellet sitä muista) on olemassa, se ei näy, koska se ei palvelisi oikeaa tavoitetta.

Ristiriitoja on olemassa silloin kun populismi valtaa kavereiden mielen. Matkan varrelle on osunut haasteellisia virkavalintoja, jotka on helppo esittää kaksivärisinä vaihtoehtoina, eli valintana mustan tai valkoisen välillä. Kuntalaisista näyttää, että valkoinen on ainoa järkevä vaihtoehto, mutta joudumme valitsemaan harmaan lain velvoitteiden vuoksi. Tästä harmaasta on koko päättäjäjoukko tietoinen, mutta ne, joille poliittiset pisteet ja näkymä kuntalaisten suuntaan on asian lainmukaista hoitamista merkityksellisempää, äänestävät valkoisen puolesta. Saatoin kerran kokouksessa epähuomiossa kutsua tällaista menettelyä raukkamaiseksi. Ei tainnut kukaan meitä varsinaisesti söpö olla. Minäkään sähistessäni kavereiden suuntaan.

Päättäjinä joudumme välillä käsittelemään viranhaltijoiden virkasuhteiden ehtoja, ja puhua jopa palkankorotuksista välillä. Kun sitten yksi ehdokkaana tuohon aikaan oleva päättäjä ilmoittaa, ettei tule hyväksymään muutoksia parempaan suuntaan ennen vaaleja, voi kysyä todellisia tavoitteita. Ja on varmasti ristiriita olemassa.

Tätä tarkoitin olennaisella kysymyksellä silloin, kun jotakin tavoitellaan. Kuopion valtuustossakin vilisee tällä hetkellä kansanedustajaehdokkaita. Meissä on niitä, jotka jatkavat edelleen sitä yhteisten asioiden hoitoa, johon meidät kunnallisvaaleissa äänestettiin. Ja sanotte, mitä sanotte, tuohon joukkoon itseni määritän. Sitten on niitä, jotka peilaavat jokaisen päätöksensä ja puheenvuoronsa omaan eduskuntavaalikampanjaansa. Ensisijaisesti siis. Saahan se muita ottaa päähän, kun toimien halpahintaisuus näkyy, vaan jokaisen äänioikeutetun käsissä asia lopulta on.

Realististen vaihtoehtojen esittäminen on jopa toivottavaa. Toivottavampaa kuin käyttää päätösvaltaansa ilmoittamalla, että tämä ei nyt käy minulle, kun se ei käy.

Riidellen ja rähisten saa varmasti vähemmän tulosta aikaiseksi kuin keskustellen, neuvotellen ja rakentaen. Kyllä sitä on päätöksenteossa mukana samat tunteet kuin elämässä muutenkin, mutta välillä ne on hyvä osata pitää omana tietonaan. Ei saattaisi aina haitata niin sanotussa siviilielämässäkään.

Kerron vielä loppuun hyvästä palvelusta. Meillä on yksi tietsikka rikki. Kuopiossa on Cruz Broker -niminen yritys, jossa sen luultavasti saa kuntoon. Kävin siellä aiemmin viikolla kyselemässä, että on ok viedä kone sinne (”Niin tulin käymään, kun en ennen ole teillä käynyt. En siis kierrä kaikkia yrityksiä, mut…” Olen jo ihan savolainen. =).

Jo silloin jäi kuva erittäin hyvästä ja miellyttävästä palvelusta. Tänään menin sinne kone sylissäni. Lähinnä ulko-ovea ollut myyjä harppasi heti sisään astuttuani luokseni, ja otti koneen sylistäni. Ei kyllä käynyt kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajalle, eli tuli vain hyvä mieli. Koko loppuasiointikin sujui siten, että vaikka tietenkään minulla ei voi vielä olla korjattua konetta, olen vahvasti sitä mieltä, että loistava paikka! Suosittelen, vaikkette mitään tarvitsisi. Hakekaa edes hyvä mieli.