Ihmisiä toreilla

09.10.2010 21:05

Tänään käväisimme Leppävirralla ja Varkaudessa kuulostelemassa ihmisten tuntoja. Politiikan bonus. Kokouksissa saamme riittämiin kuunnella toistemme juttuja, joten yllättävät tapaamiset toreilla ovat tervetulleita.

Tänään Varkaudessa tapasin viisaan miehen. Hän oli eläköitynyt Ahlströmiltä, jonne oli mennyt isänsä jalanjäljissä. Hän kertoi, ettei niinkään Kuopion asioita seuraa, mutta Varkauden ja maailman kyllä. Sen kuuli. ”Mitä pidemmän käytävän varrella päätökset tehdään, sen kauempana ne ovat tekijöiden arjesta.” ”Emme me tiedä, mitä Kurjanperän pöydästä tällä hetkellä puuttuu. Mitä kauempana, sen vähemmän tiedämme, vaikka toisin kuvittelemme.”

Merkityksellisten asioiden tulva oli niin voimakas, ettei siitä tallentunut mieleeni kuin sirpaleita. Hän kertoi pärjäilevänsä vaimonsa kanssa, mutta huoli seuraavista polvista painaa. Sanomistensa päätteeksi hän kertoi, ettei niistä paljoa kannata välittää, koska koulutusta ei juurikaan ole. Noinhan se ei ole, minkä myös hänelle kerroin. Yhtään koulutusta väheksymättä en kuitenkaan tekisi siitä ihmisyyden tahi ihmisarvon mittaa.

Juttelin myös nuoremman miehen kanssa, joka tuli vaalimainoksia noutamaan vaimonsa ollessa seurakuntavaaliehdokkaana. Tasa-arvoa pohdittiin. Oikeasti. Oli neljän lapsen isä, ja jotenkin päädyimme keskustelemaan Miesten vuoro-elokuvasta. Hän ei sitä ollut vielä nähnyt. Hän saattoi yhtyä näkemykseeni, että koska olemme tasa-arvon mallimaa, emme oikein usko silmiämme, kun tasa-arvoa räikeästi rikotaan. Sitä on niin ”kaikki hyvin” totuuden läpäisemä, ettei totuus pääse tuon suojauksen läpi. Pitäisi päästä.

Monet teistä luultavasti lukivat vanhaa blogiani, joten tiedätte järkytykseni siitä, kuinka isien ja lasten oikeudet toisiinsa saatetaan polkea kuraojaan, jos äiti niin erotilanteessa tahtoo. Mainitsemassani elokuvassa on siitä kuopiolainen esimerkki, mikä vielä toi asian aika lähelle.

Vaaliteemojani ovat niin tasa-arvo kuin kulttuurikin. Tuossa ne yhtyvät siten, ettei tarvitse paljoa selittää, miksi muun muassa nämä olen laukkuuni pakannut. Selitän silti, kun nyt sille tuntuu… Kulttuurin keinoin tuossakin elokuvassa nostettiin esiin useampia yhteiskunnallisia epäkohtia. Ja kun ne tuodaan näkyviksi, niitä voidaan korjata.

Mistäpä muuten tuli taas mieleeni ruuanjakelua Kuopiossa järjestelevän Heikki Eitakarin sanoma. Hän kertoi, etteivät jaa leipää siksi, että ihmiset saisivat ruokaa, vaan siksi, että ihmisten hätä ja tarve olisi näkyvissä. Emme pääse unohtamaan. Kutsui paikalle jonakin tiistaina tai perjantaina, kun jakelu on käynnissä. Menen kyllä.

Ollessamme Varkaudessa sain puhelun Kiinasta. Asia, joka oikeasti kuuluisi arkeeni, mutten nähnyt, mistä puhelu tuli ja vastasin. Sitten mokasin. Unohdin onnitella Nobelin rauhanpalkinnosta.