Tasa-arvo
08.05.2011 10:45
Yksi työyhteisööni kuuluva ihminen kysyy aika ajoin, kuinka viisasta on olla oikeassa. Minä olen tuota joutunut hiukan taas miettimään viime aikoina. Asia liittyy naisena olemiseen, joten olkoon siinä aasinsilta myös äitienpäivään.
Juttelin taannoin ystäväni kanssa syömään menemisestä, ja maksaminen nousi (tosin mutkan kautta) puheenaiheeksi siksi, ettemme ole samaa sukupuolta. Olen järkkymättä sitä mieltä, että kun ystävät käyvät keskenään syömässä, ei maksamisella ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Luultavasti olen tällä järkkymättömyydelläni tehnyt myös virheen, jonka nyt muuttaisin, jos voisin. Joitakin vuosia sitten kävin silloin tällöin syömässä ystäväni kanssa. Ei kai se mitään haittaa, vaikka kerron senkin, kenestä on kyse. Ystäväni on Yläjärven Topi, minua jokusen vuoden vanhempi ja valovuoden kokeneempi ja arvostetumpi päättäjä.
Kerroin Topille joskus syödessämme, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni maksaa. Hän ei pitänyt ajatusta ollenkaan hyvänä, jolloin kerroin, että se on seuraavan kerran ehto. Se seuraava kertakin tuli, ja neuvottelemaan jouduimme.
Kuten sanottua, olin järkähtämätön. Ja maksoin ruokailumme, mutta samalla näin, että tilanne oli Topille ihan äärettömän vaikea. Totta kai se oli. Olin tuolloin ja olen edelleen sitä mieltä, että oikeassa minä olin, mutta viisasta tuo ei ollut. Minun ei olisi ollut kovin hyvä olla, jos olisin antanut toisen maksaa toistuvasti. Tässä tapauksessa olisi pitänyt olonsa kestää, ja säästää ystävä epämiellyttävältä ololta.
Kaikkea sitä muistaakin vielä vuosien jälkeen, ja omat virheensä näköjään vähän pienemmissäkin asioissa.
Perjantaisen lounaamme jälkeen olimme lievästi samassa tilanteessa (puolen yön aikaan), mutta asia liittyi taksiin. Ilmoitin seuralleni poistuvani paikalta. He halusivat varmistaa turvallisen siirtymän ja saattoivat taksiin, eikä mikään vakuuttelu siitä, että pääsenhän minä (sukupuolestani huolimatta) auttanut. Kun yhtenä neuvottelijana on ammattivartija, joka on päättänyt saattaa sinut taksiin, on viisainta taipua. Ja huomaavaistahan se vain oli. Niin että kiitos. Viisastuu sitä nainenkin kokemuksen kautta.
Jos tämä olisi suurimpia naisena olemiseen liittyviä ongelmia, niin hyvinhän tässä asiat olisi. Ja muuten onkin.
Hyvää äitienpäivää teille!
Avataan silmät ja toimitaan
19.03.2011 21:11
Vaalikentillä on silmiä avaava vaikutus. Sen lisäksi, että keskustelin tänään maakuntalehtemme päätoimittaja Tourusen kanssa suklaanhimosta, kuulin varsin merkityksellisiä juttuja.
Ihana hetki oli Siilinjärven torilla, jossa aamun tapasimme ihmisiä. Eräs yli 90-vuotias rouva oli kauppareissulla. Hän kertoi miehensä kuolleen joitakin vuosia sitten, eikä millään totu olemaan yksin. Tuttavat ovat rohkaisseet ottamaan uuden miehen, mutta koska rouva ei enää voi saada miestä, jonka kanssa olla yhdessä 65 vuotta, ei halua. Lisäksi juoppoina piti nykymiehiä.
Mistä näitä upeita ja vahvoja naisia tulee? En edes osannut sanoa muuta kuin että voinko auttaa Teitä jotenkin. Rouva kertoi, ettei tarvitse, koska hän käväisee vain kaupassa, ja menee sitten kotiin.
Omaishoitajilta on tullut paljon palautetta kuntarajoista piittaamatta. Yksi iäkästä äitiään hoitava rouva kertoi, ettei kunta kompensoi yllättävästä sairastamisesta johtuvia kuluja, jolloin hänellä ei ole mahdollisuutta äitiään enää pitää luonaan, jolloin kunnan on pakko löytää taskunpohjaltaan rahat palveluasumispaikkaan. Byrokratia on välillä aika…syvältä.
Kyseinen rouva on vailla korkeitaan satasia selvitäkseen, mutta meillä ei ole keinoa auttaa, kun jokaisesta maksetusta laskusta ei ole kuittia jäljellä. Ellei tilanteeseen tule korjausta, rouva joutuu lopettamaan omaishoitajuuden ja palaamaan töihinsä, ja kunta maksaa moninkertaisesti sen, millä rouva olisi voinut edelleen omaishoitajana jatkaa.
Tiedättekö, tämä systeemi vaatii korjausta!
Viikko sitten keskustelin rouvan kanssa, joka on vammaisen miehensä omaishoitaja. Hän itki (ihan oikeasti), kun miehensä ei 70 vuotta täytettyään saa enää kuntoutusta mistään. Rouvaltakin alkoivat voimat olla lopussa. Hän kertoi, että miehensä hoitaminen on paljon helpompaa silloin kun hän on edes osin omatoiminen. Ja omatoimisempi hän on saatuaan kuntoutusta. Joka siis nyt on lopetettu.
Jos meidän eduskuntamme ei saa vaaleissa kuuntelevia korvia (enkä muuten puhu kokoomuksesta), tästä inhimillisestä tragediasta tulee taloudellisen mahdottomuuden kautta vielä inhimillinen maailmanloppu.
Huomiseksi saan valmiiksi ajatukseni eläkkeiden leikatusta indeksistä. Olen ehtinyt ajatusta haudutella hyvän hetken.
Tätä pahvi-siskoani kanniskelin tänään Siilinjärven torilla. Millaisista syistä ehdokkaita suljetaan laitoksiin?
Meidän joukkuetta
Kuvassa myös ne ihanat Kaartiset.
Nainen
12.03.2011 7:42
Naisena olemisessa ei ole mitään vikaa. Tiistaisen naistenpäivän herättämät ajatukset eivät nyt katoa mielestäni. Vankkana tasa-arvon kannattajana tiedän, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole vielä saavutettu. Ei täällä kotimaassa, muttei varsinkaan maailmalla.
Joimme töissä kakkukahvit tiistaina. Miehet vastasivat kakunhankinnasta. Keskustelun aiheena oli naisena oleminen. Siitä asti olen miettinyt, että moniko tunnistetuista tasa-arvoepäkohdasta osuu omaan elämään, enkä nyt vajaan viikon miettimisellä tunnista yhtään. Ääni sisälläni väittää, että pakko nyt joku on olla.
Tiedän naisen eurosta, perhevapaiden kustannusten epätasaisen jakaantumisen aiheuttamista ongelmista, perheväkivallasta ja lasikatosta bisneselämässä. Kaikissa riittää työtä ja tekemistä ihan vakavissaan.
Samaan aikaan pojat ja nuoret miehet ovat niitä, jotka lentelevät kärryiltä nykymenossa. Maailman paras peruskoulumme ei soi ihan samassa sävellajissa kuin miespuoliset tulevaisuudentoivomme. Nuorten miesten pitkäaikaistyöttömyys on jättiläismäinen huutomerkki jo tämän päivän taivaalla.
Pelkona on, että Suomessa tasa-arvon tasapainolauta ei asetu keskelle vaakasuoraan, vaan keikahtaa laidalta toiselle. Naisten tasa-arvon kehittyessä miesten heikkenee. Onneksi ne korkeakouluista enemmistönä paikat ansainneet naiset ovat myös äitejä, joilla on sydämestä lähtevä intressi pitää pienet pojat ja nuoret miehet yhteiskunnan kehityksessä mukana.
Tuo kuulostaa minustakin vähän äitelälle, mutta tuntuu niin oikealle, että annan sen jäädä tähän. Ja lähden Varkauden ja Kuopion toreille kampanjoimaan eduskuntavaaliehdokkuuttani. Siitä 1907 saadusta äänioikeudesta on vain vähän aikaa, mutta tilanteen kehitys tuntuu ihan tässä omassa arjessa. Ja tuntuu hyvälle. Tulkaa juttelemaan!
Sukupuolijuttu
22.02.2011 22:57
Tämä maa on toisen sukupuolen. Tai toisen. Töissä kävi sukupuolten välisiä eroja kuvaava tapahtuma. EsiMieheni huikkasi ovelta erään toimitilaamme koskevan jutun. Kertoi hänelle soitetun asiasta. Minä totesin, että oranssitakkinen mies kävi jo kertomassa asian, että olikohan sama mies. Esimieheni totesi, ettei puhelimessa nähnyt, minkä värinen takki miehellä oli. =)
Ja minä kun yritin tuolla vain kertoa, että mies oli ilmiselvästi talotekniikan asiantuntija, kun hänellä oli sellainen työmiehen oranssi takki. Toinen meistä halusi välittää yksinkertaisen viestin, toinen yritti tuoda mukaan kaiken ammatillisuudesta pukeutumiseen yksinkertaisen viestin lisäksi.
Erilaisuus on aika kiva juttu. Olen melkein uutispimennossa, kun olen ehtinyt nähdä vain yhdet uutiset tänään. Taitaisin olla kohta jo vierotuksen tarpeessa. Sen ehdin nähdä, että joku upseeri on kertomusten mukaan päästänyt suustaan melkoista huttua arvostellessaan presidenttiä ihan muun muassa sukupuolesta. Toisaalta kertoo meistä hyvää, että tuollainen asia ylittää uutiskynnyksen, koska sellaista ei pitäisi olla.
Näitä päiviä ja viikkoja leimaa menoähky. Mietin aika ajoin, että jos elämässä olisi vähemmän tapahtumia, niitä ehtisi sulatella pidempään. Nyt eteen tulee ihanaa ja täyttä ja mielenkiintoista sellaisella vauhdilla, että tapahtumat meinaavat puuroutua yhdeksi virraksi. Moni aarteen arvoinen hetki hukkuu menemisten mereen. Mutta ei voi saada samalla kertaa aktiivisuutta ja olemista. Kai.
Olen hiukan tätä blogiani pohtinut. Sen osoitetta on nyt annettu sinne ja tänne vaalitarkoituksiin. En kuitenkaan halua muuttaa tätä miksikään vaalijulistukseksi, vaikka poliittinen painoarvo siitä laskisi. En minä kaikilla näillä jutuillani voi läheisiänikään rasittaa. Poikianikin kiinnostaisi ihan tosi paljon oranssitakkiset juttuni. Jatkan siis valitsemallani linjalla, vaikka joidenkin odottamiin muotteihin tämä ei nyt taivu.
Huomisista menoista kerron sitten, kun on tarpeeksi vapaata. Mielenkiintoista siellä taas odottaa. Lauantaina voimme tavata Kuopion torilla klo 10 alkaen. Sunnuntaina Musiikkikeskuksella demareiden vaalijuhlassa klo 14. Olet tervetullut!
Nainen
23.10.2010 18:00
Jopas kolahti yksi lause kuluvalla viikolla korvaan. Sen mukaan kirkolla on kaksi ongelmaa yhtä aikaa päällä – naiset ja homot. Homoihin en nyt ota kantaa muutoin kuin sanomalla, että Raamatun mukaan Jeesus ei luultavasti olisi heitä aikanaan kivittänyt.
Ei kivittänyt naisiakaan, muut kivittivät. Ajatuksiini eksyi jälleen vuosien takainen radiosta kuultu pätkä, jossa joku Eurooppaa halki matkannut mies kertoi, että kun siirtyi Helsingistä Tallinnaan ja siitä etelään, koko ajan oli vähemmän synti olla nainen. Hän kertoi oman näkemyksensä ja tulkintansa naisten aatoksista.
Niin että ei pitäisi kokea sukupuoltaan syntinä, mutta ongelmana kirkolle kuitenkin? Ei sillä, että sitä syntinäkään kokisin.
Tämä ajatus on vain hassu, kun monet asiat viittaavat siihen, että yhteiskunnassamme miehet ovat jäämässä altavastaajiksi. Tai sitten on niin, että ovat siellä meidän lasikattomme toisella puolella omissa seuroissaan, ja toinen osa on lasien kanssa tekemisissä siellä, minne harvempi nainen vajoaa. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että koko ajan useampi kyllä.
Olisiko siitä nyt viikko, kun kh:n aluksi meille esiteltiin PYLL -tutkimusta (potential years of life lost), joka oli itäsuomalaisten miesten kannalta aika lohduton. Tietyllä laskutavalla saadaan esille menetetyt elinvuodet ja myös niiden vaikutus kansantalouteen. Siinä missä meillä itäsuomen naisilla oli 20 pinnaa keskivertoa paremmat tulokset, olivat ne miehillä 10 pinnaa huonommat. Päihteillä oli suuri vaikutus tulokseen. Miehemme myös tekevät runsaasti itsemurhia.
Taannoin – Miesten vuoron nähtyäni – voin pahoin tasa-arvopetoksen vuoksi. Miehet ovat avuttomia lastensa tapaamisasioissa, jos naiset niin haluavat. Naiset saavat lähes poikkeuksetta yhteiskunnan tuen tempuilleen.
No, kun joku asia on aktiivinen mielessä, silmiin ja korviin osuu sitä ja tätä. Töissä kahvipöydässä puhuimme ikäihmisten osasta. Olimme täysin yksituumaisia siitä, että työ vanhainkodeissa ei ole helppoa. Yksikään meistä ei uskonut siinä työssä pärjäävänsä. Kun sitten käsittelimme myös naisten asemaa ja sitä, mitä tapahtuisi, jos kaikki naiset jäisivät pois työmarkkinoilta, niin tuli yhdelle meistä heti mieleen, että ensimmäisenä kangertelisi hoiva-ala. Epäilemättä.
Ja sitten ajellessa kotiin oli kaupungilla jättimäiskokoinen Planin mainos. Siinä on pienen tytön kuva. Hän sanoo: ”Olen köyhä, koska olen tyttö.”
Eivät vähennä uskoani tasa-arvoon nämä hajanaiset aatokseni. Se, että onko tasa-arvossa enemmän tekemistä miesten vai naisten suhteen Suomessa, vaihtelee. Riippuu asiasta. Se, mistä olen varma, on täysin vilpitön ja täydellinen usko ihmisarvoon. Se ei ole riippuvainen mistään, mutta on perusta tasa-arvolle.
Kyselyt
Lataa ...