Kuntakuulumisia Keskustan kunnailta
08.02.2012 21:59
Tietämätön ja asioihin perehtymätön päättäjä on aina vietävissä. Riittää, kun vetää oikeasta tunnenarusta, ja silloin on ääni käytettävissä. Viejän käytettävissä. Esimerkkejä aiheesta on paljon – pieniä ja isoja.
Tälle päivälle osui monta uutista. Osui sitten vaalien takia tai ei, mutta osui. Pohjois-Savo on Keskustan vahvaa aluetta, mistä syystä huuto tullee kuulumaan melko kovana. Tai on se jo alkanut.
Tänään saatiin julkisuuteen valtionvarainministeriön julkaisu ”Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenneselvitys” siihen liittyvine karttoineen. Hyvä. Euroopan tämänhetkisen tilanteen pitäisi selventää jokaiselle, että valtio voi oikeasti elää yli varojensa ja siitä on seurauksia, joista kovimmin maksavat ne, joilla muutenkaan on tuskin mitään. Plus kaikki muut.
Pohjois-Savo tarvitsee tämän muutoksen, koska
- väkimäärä laskee vuosina 2010–2030 ennusteen mukaan 1,7 %
- huoltosuhde heikkenee, eli vähemmällä porukalla huolehditaan aikaisempaa isomman joukon elatuksesta
- taloudellisesti olimme vuonna 2010 maan kolmanneksi heikoin alue
- kuntamme ovat velkaisia, veroprosentteja on jouduttu nostamaan ja valtionosuudet näyttelevät erittäin isoa roolia monen kunnan budjetissa
- me ei tehdä enää tarpeeksi lapsia
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että joka puolella maakuntaa ei pystytä säällisesti huolehtimaan ihmisten palveluista, jos elämää jatketaan nykymallin mukaan.
Mainitsemastani raportista löytyy sivulta 193 väliotsikko ”Työryhmä esittää, että Pohjois-Savoon asetettaisiin kolme erityistä kuntajakoselvitystä seuraavien uusien kuntien muodostamiseksi”. Sitten on lueteltu kolme kuntarypästä, joista yhdessä on Kuopio, Siilinjärvi, Maaninka, Tervo, Tuusniemi, Suonenjoki, Juankoski, Nilsiä, Kaavi, Rautalampi, Vesanto sekä ainakin osa Leppävirrasta. Myös Rautavaara voi kuulua tähän kuntaan. No kappas.
Koska yritän välttää kapulakieltä, en oikein enää tiedä, kuinka lainaan selvitystä…
No, tavoite on, että esimerkiksi Kuopion seutu – alue, jolla ihmiset liikkuvat työn ja esimerkiksi kauppa-asioinnin vuoksi – olisi yhtä kehitettävää aluetta. Kaavoituksesta ja elinkeinopolitiikasta tulisi varmasti järjellisempää, ja muun muassa nämä asiat vaikuttavat siihen, saadaanko tälle alueelle työtä ja työpaikkoja. Tilipäiviä lasten isille ja äideille.
Uskoakseni puolueeton taho on kirjoittanut raporttiin tällaisen asian Siilinjärven ja Kuopion hankalasta suhteesta. ”Näiden kahden kunnan yhdistyminen on kaikkein tärkein Pohjois-Savossa tarvittava yhdistyminen yhdyskuntarakenteen eheyttämisen näkökulmasta.” Siilinjärven kunnanjohtaja Lötjönen kommentoi tätä tuoreeltaan Savon Sanomien nettiuutisessa: ”Toteutuu vain pakon edessä.” No kappas.
Lottovoitto on jo se, että asia selvitetään. Tehdään nyt edes se vaikka pakolla. Muun pakon hedelmällisyyteen en juuri usko. Ihan täysin en ymmärrä sitä, että viiteryhmäni SDP sitoutuu uudistukseen, mutta sanoutuu irti kartoista.
Eikö nyt joku selvityspohja – järjellä perusteltu – ole kuitenkin hyvä olla, josta keskustelu voidaan aloittaa? Jos asia olisi jätetty amebamaisesti hyllymään, poru se olisi tullut siitäkin, kun mistään ei saa mitään otetta.
Minusta raportista löytyvät lauseet tuovat valoa elämään, jos kovin vaatimattomasti haluaa asian ilmaista. ”Nykyisen Kuopion kaupunkiseudun ydin on sekä väestöllisesti että taloudellisesti niin vahva, että se pystyy kantamaan pienempien kuntien haastavankin väestökehityksen. Uudella kuntarakenteella pystyttäisiin turvaamaan väestökehitykseltään heikoimmassa asemassa olevien kunnan reuna-alueiden elinvoima ja niiden asukkaiden palvelut.”
Millä asialla on puolueet, jotka tuota ajatusta vastustavat? Keskustan Kiviniemi totesi tänään Ylen uutisissa, että ”taloudelliset perusteet puuttuvat”. Häh?
Melkein yhtä hyvä kommentti oli jollakin kuntalaisella jostakin päin Suomea samoissa uutisissa. Hän pelkäsi, että ”kaikkialle tulee niin pitkä matka”. Raporttiin olisi pitänyt kirjata, ettei yhdenkään kunnan maantieteellinen sijainti muutu. 
No, ehkä tämä kuntalainen pelkäsi palveluiden siirtyvän. Niin, siihen on varmasti löydettävä uusia ideoita, jatkettiin sitten vanhalla mallilla tai hypätään uuteen kelkkaan. Maailma ei säily ennallaan, vaikka kuinka jalkaa polkisimme.
Olisi vastuuttomuutta jättää tämä asia nyt kesken.
Pelastusohjelma
01.01.2012 13:32
Näinä päivinä pitäisi kuulua postiluukun kolahdus uuden verokortin saapuessa. Se on oikeastaan aika jännä juttu, koska kyseessä on minun ja yhteiskunnan välinen sopimus (ei ihan pelkästään vapaaehtoisuuteen perustuva, mut kuitenkin) siitä, paljonko ahkeroimastani palkasta siirtyy yhteiseen käyttöön.
Yhdestäkään veroeurosta en valita, tietenkään. Tiedän toki, kuten tekin, mitä niillä saadaan. Niiden käytöstä olen kyllä kiinnostunut.
Menneenä vuonna kuulin useammalta täysin toisistaan tietymättömiltä tahoilta väitteen, että julkista palvelutuotantoa ajetaan tarkoituksellisesti alas niukalla rahoittamisella, että voidaan sanoa homma toimimattomaksi, siirtää palvelut yksityisten tuotettaviksi ja tehdä Mehiläiset.
Minä en edes demarina näe julkisia & yksityisiä palveluja mustavalkoisina. Tärkein lähtökohta on nyt ja vastakin se, että kuntalaisista ja kansalaisista pidetään niin hyvä huoli kuin ikinä vain mahdollista. Mutta…
Ei se ristiriidaton asia ole, että veroeuroilla tehdään voittoa yksityisten tahojen taskuun.
Samalla kuitenkin inhoan demarimantraa ”puolustetaan julkisia palveluja”. Inhoan sitä siksi, että mielestäni tuon lauseen on kuuluttava
”kehitetään julkiset palvelut sellaisiksi, että ne puolustavat itse itseään”.
Tämä tie on vaivalloisempi, mutta lopputulemana on toimivammat palvelut – eli parempi huolenpito ihmisistä.
Totta on sekin, että yksityiset palveluntuottajat ovat tarpeen. Sitä paitsi veronmaksajia ne ovat yrityksetkin yrittäjineen. Meitä on jo ihmisinä niin montaa tyyppiä, että naapurin Liisa saattaa tykätä tehdä työnsä julkisella puolella, kun naapurin naapuri Kaisa haluaa hankkia leipänsä yrittäjänä. Lopulta he saattava tehdä aivan samaa työtä vaikka vanhusten parissa, mutta toiminnan raami on eri.
Siinä missä Liisa hyväksyy annetut toimintatavat ja työajat jne. saaden melko turvallisen työsuhteen, Kaisalla on enemmän vapautta päättää työstään, mutta myös suurempi riski työnsä loppumisesta.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että yksityisillä palveluntuottajilla on myös kirittäjän rooli. Tällä hetkellä siellä ollaan melkoisesti edellä esimerkiksi juuri työn joustavuudessa, mistä syystä iso joukko ihmisiä hakeutuu mieluummin sinne töihin kuin julkiselle puolelle. Ja kun työväki vähenee, siitä joudutaan kilpaan. Julkisen puolen on pakko kehittää toimintaansa joustavampaan suuntaan, jos joustavuus koetaan merkittävänä tekijänä työnantajaa valittaessa.
Mutta julkisten palveluiden luisuminen yksityisten järjestämiksi ei saa tapahtua vahingossa ja huomaamatta. Veroeurojen käytön on oltava vastuullista, ei bisneksen teon väline.
Kuopiossa tästä on puhuttu vuosia, ja toivon vahvasti, että palvelualueuudistuksemme täyttäessä juuri vuoden meille jää tilaa ja aikaa ja energiaa paneutua tähän asiaan.
Tälle vuodelle Kuopiossa on budjetoitu 575,5 milj. €:n toimintamenot. Niistä 43 % on palvelujen ostoja ja 37 % henkilöstömenoja. Tämä ei kerro koko totuutta, koska ei nuo 43 % todellakaan ole ostoja yksityiseltä sektorilta, vaan luvussa on mukana mm. erikoissairaanhoidon menot KYSiltä, omille yhtiöille ja liikelaitoksille siirretyt tehtävät, mutta on tässä silti jotakin korjattavaa.
Meillä ei ole selkeää linjaa ja näkemystä siitä, paljonko ja mitä haluamme tuottaa itse, ja mistä ostamme ulkoa. Resurssien käyttö heittelee pahimmillaan lautakunnan äänestyspäätösten mukaan, kuten joitakin vuosia sitten kävi. Tuolloin yksityiset palveluntuottajat ilmoittivat (muistaakseni vanhustenhuollon puolella), etteivät tule pärjäämään luvatulla maksukorotuksella, ja lautakunta nätisti äänestäen antoi heille isomman korotuksen.
Koska ei ole salapaikkaa, josta rahaa olisi otettavissa, tämä tietenkin oli kutistettava oman toiminnan puolelta.
Omalla palvelutuotannolla on monta elintärkeää tehtävää. Julkinen puoli ei valikoi asiakkaitaan yksityisen, voittoa tavoittelevan yrityksen lailla. Kaikista toimista on ihan vähintään oltava ainakin siemenperunat, joiden turvin palvelu voidaan käynnistää omana toimintana uudestaan, jos yksityinen ei jostakin syystä toimi. Ei ole mitään syytä päästää palveluita tilanteeseen, jossa kaupungille jää vain vaihtoehdottoman maksajan rooli (maksettava se, mitä joku kehtaa pyytää, koska tietoa ja osaamista asian tekemiseen ei enää ole). Myös laatukäsitys on säilytettävä.
Samalla yksityinen puoli täydentää omia palveluitamme. Hyviä syitä voivat olla erikoistuminen, investoinnit, tarvittavan palvelun määrä jne. Määrästä hyvä esimerkki on konsulttipalvelut. Näitä muutamat poliittiset ryhmät inhoavat. Meillähän on meneillään iso voimalaitosinvestointi Kuopion Energian osalta. Sen suunnittelussa käytettiin konsultteja, mistäs saatiin paljon pyyhkeitä. Mutta ei olisi ollut vähäisintäkään järkeä palkata hommaan omaa ihmistä, koska pitkiksi kävisivät vuodet kyseisillä henkilöillä ne vuodet, jolloin tuota työtä ei ole.
Kuten sanottua, ei ole asia mustavalkoinen. Ja minä rakastan sitä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden pääjuonta, jolle julkiset palvelumme perustuvat.
Tämän vuoden talousarviokirjassamme lukee, että ”Kuopiolla on palvelujen tuottamista ja hankkimista linjaava palvelu- ja hankintaohjelma”. Tällä me yritämme saada homman haltuun täällä Savon sydämessä.
PS: Kun nyt aloitan vuoden näin talousarviokirjaa selaten, on kerrottava teille yhdestä ihmetyksen aiheesta. Minulla on päättäjäkavereita, jotka kantavat mukanaan jotakuinkin kirjekuoren paksuista asiakirjakansiota, ja jotenkin kummallisesta saavat sieltä aina kaivettua oikeat paperit (vaikka jokin asia nousisi kuinka yllättäen keskusteluun. ”Ai Kuopion Energian yhtiöittämisselvitys. Minulla sattuukin olemaan paperit juuri tässä.”). Minä raahaan mukanani paperia pienen kirjaston verran, mikä on ainoa tapa varmistaa, että edes suurin osa tarvittavista jutuista olisi mukana.
Kerta kiellon päälle
27.11.2011 10:44
Kuulkaas, immeiset, saan vieläkin palautetta tuosta ”Persuhomo”-kirjoituksesta. Sähköpostiin pukkaa Raamatun kohtia, jossa homous määritellään synniksi. Enkö ihan oikeasti saa itseäni ymmärretyksi, vai onko näillä ”homous nyt vaan on syntiä ja homot iljettäviä” -tyypeillä sokea piste, joka estää luetun ymmärtämisen?
Viimeisen kerran vielä väännän tämän asian, mutta sitten annan olla. Kas tässä:
Olkaa homoudesta mitä mieltä tahansa, mutta kohdelkaa homojakin ihmisarvoisesti.
Otsikon ”persuhomo” joku koki loukkaavaksi, mikä ei ole ollut tarkoitus, koska minusta kummassakaan asiassa ei ole mitään pahaa sinänsä. Kumpikin ryhmä ja sen edustajat antavat kyllä vivahteita viiteryhmilleen, se on selvää.
Olen minä kyllä vähän itselleni hihitellyt. Sattui vielä ymmärryksen hetki kaupassa, jolloin naureskelin itsekseni. Kirjoittelin tuossa aiemmin, että Raamatulla lyövät voisivat toimia esikuvansa mukaan. Vertasin siis persu-Oinosta Jeesukseen, ja kerroin odottavani samanlaista käytöstä. Saattaahan tuo olla melko paljon vaadittu keltä tahansa.
Yksi palautteenantaja hiukan hekotteli, etten malttanut olla lyömättä paikallisia persuja. Siitäkään jutussani ei ollut kyse. Minähän vain kerroin käytännön esimerkin toteutuneesta elämästä. Halusin osoittaa, millaista tuo toiminta aidosti on, eli mukaville kuulostavat puheet toteutuessaan johtaisivat ongelmiin. Ei minulla paikallisia perussuomalaisia vastaan ole mitään. Kaupunkilaisten äänestämiä valtuutettuja siinä missä kaikki muutkin.
Päätöksenteossa pohjustetaan ja valmistellaan kuntarakenteen muutosta. Kuluvalla viikolla tapasimme Maaningan väkeä ja huomenna Nilsiän. Näissä tapaamisissa on paljon hyvää pohdintaa, jonka toivottavasti saamme käytäntöön.
Täh?
02.06.2011 11:12
Jopas oli keskiviikko eilen. Loppuviikon suunnitelmat muuttuivat perjantaiksi kaavaillun puoluevaltuuston vuoksi, mutta iltasella tilanteen hallitusneuvotteluissa muutettua muotoansa suunnitelmat palasivat ennalleen.
Yksi neuvotteluihin osallistunut henkilö kuvaili, että kokoomus yritti ylimielisesti jyrätä omia tavoitteitaan läpi. Nämä ovat aina henkilökohtaisia tuntemuksia, joten tuosta tuskin kenenkään kannattaa mieltään pahoittaa. Selvää kuitenkin on, että tuollainen käytös varmuudella kadottaa joustonvaran myös muilta. Tunnustelija Katainen oli jostakin syystä poikkeuksellisen haparoiva illan uutisissa, vaan ihmekö tuo – 13 päivää neuvotteluja ja kalkkiviivoille kompastutaan.
Ja juuri tähän kohtaan pompsahti Facebookiin yhden asiaa sisältä seuranneen immeisen statuspäivitys: ”Olisi tullut hyvä hallitus, mutta kokoomuksen öykkäröinti ja kaksilla rattailla ajelu oman talous- ja veropolitiikkansa pakkosyöttämiseksi muille oli jotain, mitä en kuvitellut ylioppilaskuntamaailman ulkopuolella enää olevan.” Samansuuntaista on viesti useammasta suunnasta.
SDP:n väki viestii asian kaatuneen siihen, että tasaverokehitys olisi jatkanut entiseen suuntaansa, eli lisääntyvästi sitä kohti olisi liu’uttu. On vain oikein, että siihen ei mukaan lähdetty, koska kampanjoidessamme viestimme muuta. Ja viestimme, koska se on aito tavoite. Isoilta osin verotussyistä tuolla teiden varsilla komeili ”OIKEUDENMUKAISUUS”- julisteita.
Mielenkiintoista tulee olemaan, saammeko sellaisen hallituksen, jonka kansa omakseen kokee? Hallituksen, joka toimillaan kykenee pitämään Suomen pinnalla tavalla, jonka kansan enemmistö kokee oikeudenmukaiseksi. Kiistatta tämä pitkäksi venähtänyt alku ei lupaa hyvää.
Kuopiossa on rauhallista. Kaupunginhallitus päätti maanantaina esittää valtuustolle teatteriamme remontoitavaksi 27,2 miljoonalla eurolla. Minusta se oli hyvä päätös. Olimme yksimielisiä. Odottelemme nyt vain listaa tulevien vuosien investoinneista, että pääsemme laittamaan ne enemmistön haluamaan järjestykseen. Kaikkeen ei kerralla ole varaa, vaikka kuinka heittelisimme kolikoita toivomuskaivoihin.
Sirpa Lyytisen työpaikka
Kuva on otettu eilen Kuopion ydinkeskustassa sijaitsevan kauneushoitolan hoitohuoneesta takapihan suuntaan. Josko se maailmanloppu ei yllättäisi vielä tulevillakaan viikoilla, vaikkei hallitusta just nyt olekaan?
Markkinat
16.04.2011 9:05
Kuopion torilla tulee olemaan tänään pre-vappu, jonka teemana on eduskuntavaalit. Markkinahumu tulee olemaan melkoista, jos rohkenen ennustaa. Ja rohkenenhan minä.
Ehdokkaat kertovat, miksi juuri minua ja häntä kannattaa äänestää. Jos et tule Kuopion torille tänään, kerron sen sinulle lyhyesti tässä.
Kampanjoin sen puolesta, että Pohjois-Savossa riittäisi työtä tehtäväksi. Hyviä työpaikkoja niin nuorille kuin eläkeiän kynnykselle päässeille. Ja kaikille siinä välissä. Keinoista olen kertonut jo aiemminkin.
Työstä saatava verotulo on se, jolla yhteiset palvelumme remontoidaan kuntoon. Nyt ne eivät sitä kaikilta osin ole, minkä jokainen meistä tietää. Aina on palvelunsaajan oltava pääosassa. Apua silloin, kun apua tarvitaan!
Pidän myös kulttuurin mukana vaalimatkassa. Mistä sitä ihminen henkistä vireyttä saa, jos ei monenlaisen kuuntelemisesta, näkemisestä ja kokemisesta? Äkkiä nykymenolla rapautuvat kulttuuriin liittyvät palvelut ja mahdollisuudet. Niillä ei nähdä arvoa, joihin yhteisiä euroja halutaan laittaa. Minä näen.
Uskokaa pois, sen lisäksi olen kova tekemään työtä. Minä suorastaan pidän siitä. Uskon vakaasti tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, joka minulla kiteytyy ajatukseen, että tulipa tai syntyipä lapsi yhteiskuntaamme millaiseen perheeseen tahansa, hänellä olisi samat mahdollisuudet hyvään elämään. Tämä arvojeni valtavirta koskee kyllä sitten kaikenikäisiä.
Ja nyt torille. Ihanien ihmisten seuraan.
Lista
13.04.2011 21:37
Lupasin listata teille asioita, joiden kanssa ihmiset lähestyvät.
Miksi KELAlta saa kuntoutustukea vain 65-vuotiaaksi? Hyvä kysymys. Eikö eliniän noustessa myös näitä asioita pitäisi rukata siinä missä ollaan puuttumassa eläkeikäänkin? Joku logiikka se on oltava päätöksenteossakin!
Eläkeläisten toimeentulo. Yksi mies kertoi hänen ja rouvansa eläkkeiden nousseen 10 € kuussa. Saavat siis noin 240 € vuodessa talouteensa enemmän rahaa käyttöön. Samaan aikaan lämmityslasku nousi 800 € vuodessa. Mies tunsi elämässään nykyhallituksen linjauksen. Oliko se sosiaalisinta politiikkaa ikinä tehnyt hallitus, vai miksi ne itseään kutsuivat taannoin? Ihmiset haluavat oikeudenmukaisempaa politiikkaa.
Terveyspalvelut on saatava paremmin toimiviksi. Totta. Vähemmän hallintoa ja byrokratiaa, enemmän palveluja. Päivänselvää.
Mitä tapahtuu suomalaisille työntekijöille, jos tuodaan ulkomaista työvoimaa, eikä valvota toimivasti työehtoja? Heinäluoman kannanotto kaksista työmarkkinoista (suomalaisten tessien mukaan elävistä ja niitä polkevista) ei aikanaan ollut rasismia, vaan hyvä kysymys. Jos olemme sitä mieltä, että ilman tarveharkintaa Suomeen voi tulla kuka tahansa työtä tekemään ehdoilla millä tahansa, on meillä oltava kirkas ratkaisu myös siihen, millä suomalaisten työttömyysturvamenot katetaan.
Tuloerojen kasvu. Arvatkaa, miksi SDP:n katumainoksissa on yksiselitteisesti ”Oikeudenmukaisuus”?
Moni kyselee myös energiapolitiikasta, sukupuolineutraaliudesta, puolustuksesta, valtion velasta, kuntaliitoksista ynnä muusta, ynnä muusta.
Totuuden nimessä on sanottava myös, että lähipäivät ovat olleet sellaista pyöritystä, että kaikkea kuulemaansa ei kykene jäsentämään selviksi sanoiksi.
Päivät ovat olleet myös terapeuttisia. Ihmiset kertovat käyneensä äänestämässä. Tulevat kättelemään ja onnea toivottamaan. Kyllä se vaan kannustaa kummasti. Luulen, että jokainen ehdokas saa nyt tuota palautetta. Ei se pahalle tunnu. =)
Näin mennään
Salaisuus
20.03.2011 23:54
Jokainen hetkenkin vaalityössä mukana ollut on kuullut leikatusta indeksistä. Yleensä kertoja on vihainen eläkeläinen, joka on vihainen siksi, että kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.
Vuonna 1996 – jolloin minun pääasiallinen huoleni on ollut opintojen loppuunsaattaminen kahden pikkuisen äitinä ja työn aloittaminen sitten syksymmällä – taitettu indeksi on otettu voimaan. Se tarkoitti sitä, että aiemmin eläkkeiden nousuun vaikutti enemmän palkkojen nousu kuin mitä uudessa mallissa. Uusi – eli nykyinen malli – on sidottu kuluttajahintojen nousuun 80 %:n osalta ja 20 %:n osalta palkkojen nousuun. Ennen mentiin fifty-fiftyllä.
Vuodesta -96 on nyt monta vuotta ja monta erilaista hallitusta. Indeksiä ei ole palautettu ennalleen. Olisi hyvä kuulla niiden perusteita, jotka ovat halunneet pitää tilanteen ennallaan. Sen kannan ymmärrän, että asiasta nyt vihaiset ihmiset maksoivat eläkemaksujaan luottaen eläkkeiden nousevan sovitusti, ja kokevat tulleensa petetyiksi.
Revin taannoin Hesarista talteen Teija Sutisen uutisanalyysin. En valitettavasti ole merkinnyt leikkeeseen päivää. Ko. analyysin otsikko on ”Indeksiremontista tulisi miljardiluokan laskun nuorille”. Sutinen kirjoittaa myös näin ”Tuhannen euron kuukausieläkkeessä tämä tarkoittaa sitä, että taitetun indeksin takia eläkeläinen häviää 2,2 euroa kuukaudessa eli noin 26 euroa vuodessa.”.
Sanoinko eilen, että minulla on valmis ajatus tähän? Ei se nyt ihan valmis vielä ole.
Onhan ihmisten voitava luottaa siihen, että lupauksista pidetään kiinni eläkkeissäkin. Pitäisikö tämä siis korjata edes niille, joilta se aikanaan muutettiin?
En ole kuullut muuta perustetta tämän korjaamatta jättämiselle kuin että se olisi liian kallis korjattavaksi. Vaan sitten olen saanut tällaista informaatiota.
”Eläkkeitä maksetaan vuosittain n. 20 mrd €, ja saman verran tulee sisään työeläkemaksuja. Työeläkemaksuja on ”jemmassa” 140 mrd. €, joihin ei kosketa, vaan sijoitetaan vuosittain. Tuotto noin 5-10 mrd. €/vuosi. Paluu alkuperäiseen ja oikeudenmukaiseen palkkaindeksiin merkitsisi 250 -300 miljoonaa tuon 20 mrd. €:n päälle.”
Kysymys kuuluu, miksi tämä on korjaamatta? Jollakin on varmasti hyvä vastaus.
Minä ja viiteryhmäni
13.02.2011 12:00
Olimme eilen Pielavedellä politiikkaa puhumassa. Läsnä oli vain meidän porukkamme ehdokkaita – yhteensä viisi. Paikalliset ystävät olivat kiinnostuneita monenlaisista asioista, joista yhtenä lapsilisät.
Minä olen suoraan ja rehellisesti sitä mieltä, että niiden ”maksetaan kaikille” aika on ohi. Joukkueeni päälinja on eri perustuen lapsikannustavuuteen, lasten tasa-arvoon ja tulorajojen määrittämisen hankaluuteen, jos olen oikein ymmärtänyt.
Totta se on, että Suomikin lapsensa tarvitsee, mutta aikanaan varmuudella köyhänä – minä opiskelijana ja lasteni isä sivarina – lapsilisä ei ollut peruste toivoa lapsia perheeseen. Olisiko se sitä Ollilan Jormalle, tai hänen vähän vähemmän ansaitseville kavereilleen? En usko.
Jos yhteiskunta haluaa viestiä olevansa lapsiystävällinen, mahdollisuuksia on runsaasti. Neuvolat, päivähoito, koulutus, mahdollisuus harrastaa, vanhempien jaksamisen tukeminen, lastensuojelun toimivuus, lasten mielipiteen huomioiminen päätöksenteossa ja vaikka mitä.
Lasten tasa-arvo sitten. Jokaisella lapsella on oikeus lapsilisään. Höpölöpöä minusta, jos suoraan sanon. Sanoisinpa, että monessa keskituloisessakaan perheessä lapset ei näe vilaustakaan erityisesti näistä euroista, koska ne menevät elämiseen. Oma pojuni laittoi taannoin työpäiväni aikana tekstiviestin, joka kuului näin: ”Keskustellaan illalla siitä että minä voisin ottaa mun lapsilisät itselleni 16–17 v.” Kyllä me keskusteltiin. Monessa perheessä lapsilisät laitetaan sivuun, ja lapsi saa täysi-ikäistyttyään (heh, tuota sanaa Word ei tunnista. Ehdottaa sijalle mm. ”täysi-ikäispyttyään” ja ”täysi-ikäismyttyään”) ne käyttöönsä. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta palaan näihin omiin perusteisiini tuonnempana.
Yksi peruste nykytilan säilyttämiselle kuuluisi olevan, että tulorajan määrittäminen olisi turhan hankalaa. Miten huomioitaisi vaikka kehitysvammaisesta lapsesta aiheutuvat erityiskulut, opintolainat jne.? No, mielestäni ihan samalla tavalla kuin pienituloisten tuloja voidaan laskea senttien tarkkuudella vaikkapa toimeentulotukea hakiessa. Ei niiden suurten tulojen laskeminen nyt niin paljon hankalampaa voi olla. Määritetään säännöt ja toteutetaan niitä. Verotuksen vuoksi tehdään jo aika kattava laskelma, jota voisi tässä hyödyntää. Tulisi huomioitua vähintäänkin tulot ja sellaiset velat, jotka halutaan huomioida.
Nykymuotoiselle lapsilisälle on varmasti ollut hyvät perusteet, muttei niistä yksikään ole sellainen, jota ei voisi ottaa uuteen tarkasteluun maailman muuttuessa. Hyvätuloisen elintasoon ei noin sadan euron lapsilisän poistamisella olisi merkitystä, pienituloisessa perheessä se saattaisi antaa mahdollisuuden vaikka lapsen harrastamiseen. Tai uusiin vaatteisiin.
Tätäkin minulle tarkoittaa oikeudenmukaisuus.
Meillä elämämme muuttui, kuten olen aiemminkin kertonut. Turha kuvitella istuvansa enää sohvalla paljain varpain turvassa. Kissa terävine kynsineen haluaa leikkiä. Luulenpa, että olohuoneemme villamatto tulee elinkaarensa päätöspisteeseen ennen kissaa, kun ei luultavasti opi pitämään puoliaan jatkuvia hyökkäyksiä vastaan. Saunan nurkassa ensimmäiset uuden kodin päivänsä kököttänyt Miska näyttää nyt tälle. Terveisiä sijaishuoltaja-Ellalle.
Miska ja matto
Turvapaikka sängyn alla
Kerron teille sosialidemokratiasta
02.11.2010 22:21
Sain eilen palautteen. Kaupunginhallituksemme puheenjohtaja Sari kertoi kahvilassa tuntemattomien ihmisten tulleen juttelemaan, siten kuin Savossa silloin tällöin tapahtuu. Halusivat tietää, onko Sari oikeasti siinä. Oli hän ollut. En tiedä muuta keskustelun kulkua, mutta nuo ihmiset olivat halunneet kertoa pj:lle käsityksensä myös kirjoittajasta.
Olivat kiittäneet siitä, että kerron asiat selkokielellä. Totta on, että olen yrittänyt. Muutoinkin positiivinen palaute oli päättynyt sanoihin ”vaikkei olekaan perinteinen demari”.
Tuo on minusta jännä kommentti. Ihmiset peilaavat asiaa omaan näkemykseensä. Minä en tiedä, kuinka ihminen ylipäätään voisi olla enemmän demari? Minusta sellainen tuli näin.
Synnyin kotiin, jossa jo ennestään oli yksi demari, äitini. Hän oli perinyt aatteen niin äidiltään kuin isältään. Isänsä – eli pappani – oli aikanaan Vaajakosken työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Liityin puolueeseen kannatusmielessä 15-vuotiaana, mutta erosin aikuiseksi kasvettuani. Halusin itse punnita omat arvoni perimäni tiedostaen. Halusin tehdä tietoisen valinnan ”rasitteista” vapaana.
Kun sitten 2000-luvun alkupuolella liityin Kuopiossa jälleen puolueeseen, tuntui se kotiinpaluulle. Vaan miksi palasin? Kävin mielessäni kaikki vaihtoehdot läpi.
Minulla on yksi pääasiallinen ohjenuora tässä hommassa. Syntyipä – tai tulipa – lapsi tähän yhteiskuntaan millaisista lähtökohdista tahansa, hänellä olisi samat mahdollisuudet kuin kellä tahansa. Vanhempien varallisuuden tai aseman puuttuminen ei saa määrittää seuraavien tulevaisuutta. Kutsukaa vaan idealismiksi, tämän eteen minä teen töitä.
Kutsun tätä myös tasa-arvoksi ja oikeudenmukaisuudeksi. Toki minä tiedostan senkin, että ei me ihan samalla viivalla olla, vaikka yhteiskunta tekisi mitä, mutta tasa-arvoa tavoitellaan. Ei pääse vakavasti päihderiippuvaisen äidin vauva ihan samoin eväin eloansa aloittamaan kuin ilman näitä ongelmia maailmaan saapuva. Ei, vaikka sitä kuinka haluaisin.
Minusta ei olisi puolueloikkariksi koskaan. Olen läpeensä demari, josta ei muuta tule. Jos joskus saisin tarpeekseni puolueeni toiminnasta, vaihtoehto olisi jättäytyä syrjään. Toisessa puolueessa olisin poliittinen maahanmuuttaja, joka ei kotoudu koskaan. Harkitsin minä loppumetreillä vasemmistoliittoakin, mutta en kykene luopumaan realismista. Siitä olisin kokenut joutuvani luopumaan, jos olisin tuon askeleen vasemmalle ottanut. Kaikella kunnioituksella, vasemmistoystäväni.
Kuinka sitten poikkean ”perinteisestä” demarista? En tiedä, mutta voin arvailla. En työskentele julkisella sektorilla, mutta emme me kaikki muutoinkaan. En ole ”puolustamassa” julkista sektoria, vaan haluan olla kehittämässä sitä siihen malliin, että se puolustaa itse itseään. Työtäni ei taideta pitää perinteisenä duunarihommana, vaikka minä en eri töitä tuolla tavalla arvota. Palkollinen, mikä palkollinen, tietokoneen äärellä tai harjan varressa. Eli ei minulla oikeasti ole aavistustakaan, mitä kyseinen palaute pitää sisällään.
Kuulin taannoin kuvaavan kertomuksen oikeasta elämästä. Se koski Männistön koulun edellistä rehtoria, Unto Lesosta. Eräs henkilö kertoi kysyneensä Untolta, kuinka hän menestyksellä johtaa koulua, esimerkillisesti kehittää toimintaa yhteistyössä koulumaailmalle poikkeuksellisten kumppaneiden kanssa ja tekee palkittua työtä maahanmuuttajalasten keskuudessa. Samalla opettajat kuuluivat kiukuttelevan kuin lapset.
Unto oli vastannut. Hän oli kertonut kuvittelevansa eteensä lapsen, ja peilaavansa päätöksensä siihen, onko se hyvä vai huono lapsen kannalta. Niin yksinkertaista se on.
Ei ole minun sosialidemokratiani sen vaikeampaa, vaikka käsiteltävät asiat ovat usein muita kuin kyllä/ei-kysymyksiä.
Olin hetki sitten Mielenterveyspäivillä. Rakkaat Kuopion järjestötoimijat, teette huikean hienoa työtä! Kiitos.
PS: Meille esiteltiin eilen Kuopion uudet nettisivut, jotka avautuvat 30.12. Sitä ennen niitä testikäytetään kolmessa eri kuntalaistilaisuudessa palautteen saamiseksi. Toivottavasti joku tilaisuuksista on yläasteella tai toisen asteen oppilaitoksessa. En käsitä, miksen tätä jo kokouksessa ymmärtänyt.
Verhojen takana
26.10.2010 21:24
Takana on erittäin raskas päivä, joita luultavasti on ollut aiemminkin, mutten muista edellistä. Jouduin aamulla todistamaan aitiopaikalla tukihenkilönä, kuinka emme ole yhteiskuntana – tai ihmisinä – onnistuneet huolehtimaan heikoimmistamme. Tänään en kykene asiaa oikealla tavalla avaamaan. Kyseessä kuitenkin on aikuisten julmuus lapsia ja nuoria – yhteiskunnan huostassa olevia – kohtaan. Me emme kyenneet heitä suojelemaan.
Olen surullinen, vihainen, sydämeen saakka satutettu. Ja täydellisessä sivuroolissa tässä tilanteessa. En uskalla vielä ajatella, miten pääosan eläjät tästä selviävät. Onneksi lasten omaiset eivät väsyneet huutamaan epäkohdista, eivätkä antaneet periksi.
On tässä se onni, että kovin näkyväksi tuleva epäkohta yhteiskunnassa on helpompi muuttaa kuin näkymätön, piilossa oleva ja tapahtuva.
Töiden jälkeen eräs kuntalainen halusi keskustella viimeisimmästä Viikkosavo-kolumnistani, ja työllistämisestä. Kertoi vaimonsa olleen 20 kertaa kaupungilla palkkatukityöllistettynä, aina puoli vuotta kerrallaan. Sitten työttömyysjakso, ja hetkeksi töihin. Palautteenantaja ei ollut aivan yhtä toiveikas muutoksen suhteen kuin minä. Onneksi tässä on monella positiivisen yllättymisen mahdollisuus…
Hän oli otettu siitä, että kävin keskustelun hänen kanssaan. Kaupunginhallituksen jäseniltä on kuulemma vaikea saada vastauksia palautteisiin. Ymmärrän sen harmittavan, mutta päättäjät ovat välillä hankalassa tilanteessa. Eilinen on hyvä esimerkki. Menin yhdeksi iltapäivällä kaupungintalolle, ja kotona olin noin puoli kymmenen aikaan. Töissä aamukahdeksasta tuohon noin yhteen. Välillä vastauksiin saattaa tulla viivettä, mutta harvoin unohtuu kokonaan.
Iltatee hyvässä seurassa osui nyt kovin oikeaan hetkeen, vaikka alkuperäinen tarkoitus ei tainnut ollut minun terapoimiseni.
Kyselyt
Lataa ...