Henkeä rahalla
18.05.2012 22:03
Kävin eilen, vapaapäivää kun elettiin, tutustumassa päätöstemme seurauksiin. Kuopiossa on testattu eräässä osassa vanhuspalveluja yksityistä palveluntuottajaa. Olen minä tämän tiennyt – tietenkin – ja siitä puolikkaita lauseita palautteena kuullut.
Pj:mme Urpilainen kävi Kuopiossa pari viikkoa sitten, mistä teille taisin kertoakin. Tuohon tilaisuuteen tuli yksi ikääntynyt rouva (no, oli kuusi- seitsemänsataa muutakin ihmistä), joka halusi keskustella. Hyvä, sillä siksihän me näitä tilaisuuksia järjestämme ja paikalla olemme.
Tämä rouva on asunut ”testipalvelutalossa” niin silloin kun se on ollut kaupungin palvelutuotannossa (ihan hirveä termi, kun puhutaan ihmisten elämisestä ja asumisesta) ja edelleen yksityisen hoidossa. Palaute jälkimmäisestä ei ollut mairittelevaa.
Minulle hyvän palvelun raja ei mene sen tuottajassa tai yhtiömuodossa, vaan siinä, kuinka ihmisten tarpeisiin voidaan vastata parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevilla resursseilla. Enkä yhtään usko, että tällä palautetta antaneella rouvalla sen enempää. Vaan aito se on ihmisen kokemuskin.
En aio listata kertomiaan epäkohtia yhtä lukuun ottamatta. Rouvan mukaan henkilökunta vaihtuu kuin liikennevalot. Aiemmin samat, tutut ihmiset loivat kodin tuntua ja yhteishenkeä, nyt asukkaiden kokemuksen mukaan henkilökunta hoitaa työnsä ja tehtävänsä sen mukaisesti kuin siitä maksetaan.
Ei olla jälleen helpon yhtälön kanssa tekemissä. Asiaa tullaan kyllä sivuamaan monessa tämän vuoden asiassa. Kuopiossa on valmistelussa palvelu- ja hankintaohjelma, jolla linjataan esimerkiksi yksityistämistä ja ulkoistamista. Tai se ainakin meidän päättäjien tahto on ollut.
Meidän on saatava nykyistä parempi seuranta siitä, mitä päätöksemme käytännössä tarkoittavat vuoden ja kahden päästä niin asiakastyytyväisyydessä kuin taloudessa.
Hassua on se, että kunnissa hankintaosaaminen on vielä melkoisesti lapsen kengissä, vaan täysillä painetaan menemään. Ei paljoa päätä palele.
Ilmiselvää on se, ettemme vähällä tai paljolla rahalla saa henkistä hyvinvointia esimerkiksi ikäihmisillemme, mutta luultavasti kykenemme siihen vaikuttamaan, kun vain tiedostamme asian ja siihen paneudumme.
Pelastusohjelma
01.01.2012 13:32
Näinä päivinä pitäisi kuulua postiluukun kolahdus uuden verokortin saapuessa. Se on oikeastaan aika jännä juttu, koska kyseessä on minun ja yhteiskunnan välinen sopimus (ei ihan pelkästään vapaaehtoisuuteen perustuva, mut kuitenkin) siitä, paljonko ahkeroimastani palkasta siirtyy yhteiseen käyttöön.
Yhdestäkään veroeurosta en valita, tietenkään. Tiedän toki, kuten tekin, mitä niillä saadaan. Niiden käytöstä olen kyllä kiinnostunut.
Menneenä vuonna kuulin useammalta täysin toisistaan tietymättömiltä tahoilta väitteen, että julkista palvelutuotantoa ajetaan tarkoituksellisesti alas niukalla rahoittamisella, että voidaan sanoa homma toimimattomaksi, siirtää palvelut yksityisten tuotettaviksi ja tehdä Mehiläiset.
Minä en edes demarina näe julkisia & yksityisiä palveluja mustavalkoisina. Tärkein lähtökohta on nyt ja vastakin se, että kuntalaisista ja kansalaisista pidetään niin hyvä huoli kuin ikinä vain mahdollista. Mutta…
Ei se ristiriidaton asia ole, että veroeuroilla tehdään voittoa yksityisten tahojen taskuun.
Samalla kuitenkin inhoan demarimantraa ”puolustetaan julkisia palveluja”. Inhoan sitä siksi, että mielestäni tuon lauseen on kuuluttava
”kehitetään julkiset palvelut sellaisiksi, että ne puolustavat itse itseään”.
Tämä tie on vaivalloisempi, mutta lopputulemana on toimivammat palvelut – eli parempi huolenpito ihmisistä.
Totta on sekin, että yksityiset palveluntuottajat ovat tarpeen. Sitä paitsi veronmaksajia ne ovat yrityksetkin yrittäjineen. Meitä on jo ihmisinä niin montaa tyyppiä, että naapurin Liisa saattaa tykätä tehdä työnsä julkisella puolella, kun naapurin naapuri Kaisa haluaa hankkia leipänsä yrittäjänä. Lopulta he saattava tehdä aivan samaa työtä vaikka vanhusten parissa, mutta toiminnan raami on eri.
Siinä missä Liisa hyväksyy annetut toimintatavat ja työajat jne. saaden melko turvallisen työsuhteen, Kaisalla on enemmän vapautta päättää työstään, mutta myös suurempi riski työnsä loppumisesta.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että yksityisillä palveluntuottajilla on myös kirittäjän rooli. Tällä hetkellä siellä ollaan melkoisesti edellä esimerkiksi juuri työn joustavuudessa, mistä syystä iso joukko ihmisiä hakeutuu mieluummin sinne töihin kuin julkiselle puolelle. Ja kun työväki vähenee, siitä joudutaan kilpaan. Julkisen puolen on pakko kehittää toimintaansa joustavampaan suuntaan, jos joustavuus koetaan merkittävänä tekijänä työnantajaa valittaessa.
Mutta julkisten palveluiden luisuminen yksityisten järjestämiksi ei saa tapahtua vahingossa ja huomaamatta. Veroeurojen käytön on oltava vastuullista, ei bisneksen teon väline.
Kuopiossa tästä on puhuttu vuosia, ja toivon vahvasti, että palvelualueuudistuksemme täyttäessä juuri vuoden meille jää tilaa ja aikaa ja energiaa paneutua tähän asiaan.
Tälle vuodelle Kuopiossa on budjetoitu 575,5 milj. €:n toimintamenot. Niistä 43 % on palvelujen ostoja ja 37 % henkilöstömenoja. Tämä ei kerro koko totuutta, koska ei nuo 43 % todellakaan ole ostoja yksityiseltä sektorilta, vaan luvussa on mukana mm. erikoissairaanhoidon menot KYSiltä, omille yhtiöille ja liikelaitoksille siirretyt tehtävät, mutta on tässä silti jotakin korjattavaa.
Meillä ei ole selkeää linjaa ja näkemystä siitä, paljonko ja mitä haluamme tuottaa itse, ja mistä ostamme ulkoa. Resurssien käyttö heittelee pahimmillaan lautakunnan äänestyspäätösten mukaan, kuten joitakin vuosia sitten kävi. Tuolloin yksityiset palveluntuottajat ilmoittivat (muistaakseni vanhustenhuollon puolella), etteivät tule pärjäämään luvatulla maksukorotuksella, ja lautakunta nätisti äänestäen antoi heille isomman korotuksen.
Koska ei ole salapaikkaa, josta rahaa olisi otettavissa, tämä tietenkin oli kutistettava oman toiminnan puolelta.
Omalla palvelutuotannolla on monta elintärkeää tehtävää. Julkinen puoli ei valikoi asiakkaitaan yksityisen, voittoa tavoittelevan yrityksen lailla. Kaikista toimista on ihan vähintään oltava ainakin siemenperunat, joiden turvin palvelu voidaan käynnistää omana toimintana uudestaan, jos yksityinen ei jostakin syystä toimi. Ei ole mitään syytä päästää palveluita tilanteeseen, jossa kaupungille jää vain vaihtoehdottoman maksajan rooli (maksettava se, mitä joku kehtaa pyytää, koska tietoa ja osaamista asian tekemiseen ei enää ole). Myös laatukäsitys on säilytettävä.
Samalla yksityinen puoli täydentää omia palveluitamme. Hyviä syitä voivat olla erikoistuminen, investoinnit, tarvittavan palvelun määrä jne. Määrästä hyvä esimerkki on konsulttipalvelut. Näitä muutamat poliittiset ryhmät inhoavat. Meillähän on meneillään iso voimalaitosinvestointi Kuopion Energian osalta. Sen suunnittelussa käytettiin konsultteja, mistäs saatiin paljon pyyhkeitä. Mutta ei olisi ollut vähäisintäkään järkeä palkata hommaan omaa ihmistä, koska pitkiksi kävisivät vuodet kyseisillä henkilöillä ne vuodet, jolloin tuota työtä ei ole.
Kuten sanottua, ei ole asia mustavalkoinen. Ja minä rakastan sitä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden pääjuonta, jolle julkiset palvelumme perustuvat.
Tämän vuoden talousarviokirjassamme lukee, että ”Kuopiolla on palvelujen tuottamista ja hankkimista linjaava palvelu- ja hankintaohjelma”. Tällä me yritämme saada homman haltuun täällä Savon sydämessä.
PS: Kun nyt aloitan vuoden näin talousarviokirjaa selaten, on kerrottava teille yhdestä ihmetyksen aiheesta. Minulla on päättäjäkavereita, jotka kantavat mukanaan jotakuinkin kirjekuoren paksuista asiakirjakansiota, ja jotenkin kummallisesta saavat sieltä aina kaivettua oikeat paperit (vaikka jokin asia nousisi kuinka yllättäen keskusteluun. ”Ai Kuopion Energian yhtiöittämisselvitys. Minulla sattuukin olemaan paperit juuri tässä.”). Minä raahaan mukanani paperia pienen kirjaston verran, mikä on ainoa tapa varmistaa, että edes suurin osa tarvittavista jutuista olisi mukana.
Lähtöväri päässä
26.12.2011 19:22
Joulu laiskistutti kirjoittamasta teille merkittävästä asiasta. Kyseinen asia tietenkin liittyy ihmisten hyvinvointiin – tällä(-kin) kertaa kuopiolaisten ihmisten.
Meillä oli aatonaattona vielä kaupunginhallituksen suunnittelukokous. Aiheena oli mm. ikäihmisten palvelurakenteen muutos. Voin arvata tämän kuulostavan teistä joistakin tylsälle, mutta minusta ei. 
Ja odottakaahan vain, kunhan (kuten yksi kh:n jäsen ilmaisi) lähtöväri päässä lisääntyy, kiinnostus ikäihmisten palveluja kohti kasvaa kummasti.
Kuopiossa on nyt noin 7250 yli 75 vuotta täyttänyttä immeistä. 14 vuoden päästä heitä arvioidaan olevan yli 4500 enemmän (eli yhteensä lähes 12 000). Meillä on edessä iso muutos, johon reagoinnin aika on nyt. Jo viime valtuustokaudella tuskailimme asian kanssa. Tuolloin tuntui, että muutosta ei saada käynnistymään, vaan virkakoneistosta tuleva viesti oli käsien levittelyä ja tilanteen toteamista ilman ratkaisuja.
Torstaina tuntui sille, että tuo vaihe on autuaasti ohi, ja toimeen on ryhdytty. Kuopion palvelurakenne oli selkeästi analysoitu, tulosten perusteella tehty johtopäätökset ja edessämme oli suositukset toimenpiteiksi. Yhdenkään puolueen edustaja ei tällä kertaa moittinut konsulttipalkkioon käytettyjä euroja. Eikä ihme, koska edessämme oli ehdottomasti yksi parhaista viime vuosien esittelyistä.
Suurimmat paineet palveluihimme tulee lähivuosina kohdistumaan juuri vanhustenhuollon alueelle. Olemme hiukkasen myöhässä tällä hetkellä, mutta kuitenkin juuri saaneet kartan käteen, jonka perusteella uskomme pääsevämme haluttuun pisteeseen.
Tuossa pisteessä ikäihmisistä pidetään säällisesti huolta, ja vielä siten, että kaupungin tulot riittävät muihinkin palveluihin. Aika hyvä!
Johtajia johtajia…
10.10.2011 22:10
…aina vaan vähemmän.
Kaikkia aina kiinnostaa tietenkin, paljonko meillä on johtajia. Sillä saa useimmiten nimensä lehteen (ilman lapaa jäässä…), että kärkevästi kertoo niitä olevan liikaa.
Vaan katsos, kun runsaasti selittämäni palvelualueuudistuksemme yksi tavoite oli vähentää johtoa ja vahvistaa palveluja. Mitä pitäisi sanoa siinä kohtaa, kun alkaa näyttää, että se toteutuu? Onnitella kaikkia asianosaisia?
Kaupunginjohtajamme kertoi tänään seuraavaa:
Esimiesten palkkamenot joulukuussa 2010 n. 1,6 M€.
Esimiesten palkkamenot huhtikuussa 2011 n. 1,47 M€
Vaikutus vuositasolla n. 2 M€ työnantajakulut huomioiden.
Mitäs sanotte? Älkää nyt saamattomiksi savolaisiksi ainakaan, kun tällä hetkellä näyttää lupaavalle, että emme ainakaan ilman tulosta jää tämän uudistuksemme kanssa.
Hyvä Kuopio. Mä tykkään susta.
Rahaa
09.10.2011 10:19
Kaupunginhallitus päättää huomenna osaltaan Kuopion ensi vuoden talousarviosta. Laitamme 575 miljoonaa euroa kaupungin puuhiin suunnitelman mukaan, vaan harvoin se eurolleen kohdalleen osuu käytännön kanssa.
Paljon hyvää esitys pitää sisällään, mutta myös mietityttävää. Yleisen talouden tiukkuuden (vain 575 M€…) vuoksi myös koulupuolta osallistetaan talkoisiin. Se on kaavailtu tehtäväksi tuntikehystä leikkaamalla, eli opetusryhmiä kasvattamalla. Asia pohdituttaa erityisesti siksi, että säästämällä vajaat 500 000 € saatamme menettää 760 000 € valtionosuutta. Tästä ei kuitenkaan kannata vielä hermostua, koska asia on kesken niin valmistelussa kuin päätöksenteossa. Esitys tullee muuttumaan jollakin tapaa. Siihen palaan.
Hyvää talousarvioesityksessä on, että siinä alkaa näkyä palvelurakennemuutoksemme. Tuntuu, että isossa mittakaavassa ensimmäistä kertaa. Useimmissa kunnissa meinataan olla vähän pulassa vanhustenhuollon kanssa, kun kysyntä kasvaa nopeammin kuin mitä palvelut joustavat tarpeeseen vastaamaan. Ja mihin rahat nykymuotoisilla palveluilla riittää.
Oikeasti ajatus on yksinkertainen, toteutus vaikea. Kuopiossakin ikäihmisiä hoidetaan turhan raskaissa palveluissa, jotka eivät tee hyvää heille, ja jotka ohjaavat euroja epätarkoituksenmukaiseen käyttöön. Parempi käytäntö tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että jos ihmistä autetaan enemmällä kotiavulla selviämään pidempään omassa kodissaan, hän voi paremmin kuin laitoksessa makoillessa, ja samalla rahalla saadaan palveltua useampaa ikäihmistä.
Olen sitä mieltä, että taas ollaan sinällään selkeiden asioiden äärellä (joita yllä vielä yksinkertaistin), eli muutos on mahdollinen, mutta vahvaa johtamista ja henkilöstön ymmärtämistä sekä sitoutumista tämä vaatii.
Olin hiljattain tekemisissä norjalaisen liikemiehen kanssa. Puhuimme muutaman sanan Kreikan tilanteestakin. Hän totesi, että täällä Pohjolassa on opittu syömään vähemmän silloin kun tuulee kovempaa. Siitä tässä Kuopion budjetissakin on osin kyse. Hoidetaan itse ikävätkin hommat silloin kun niiden aika on. Eikä nyt 575 miljoonan euron käyttäminen palveluihin tietenkään pelkästään negatiivinen asia voi olla. =)
Vietin loppuviikkoa puoluevaltuustossamme. Puheenjohtajaamme Urpilaista kiiteltiin laajasti pohjalaisesta määrätietoisuudesta, jolla hän vei vakuusasian läpi. Vakuuksia arvostellaan vahvasti opposition taholta (tietty).
Komissaarimme Olli Rehn, joukkueenaan Keskusta, toteaa ratkaisun olevan reilu ja tasapuolinen. Kumpaako uskoa? Oppositiopuoluetta vetävää Kiviniemeä, vai Euroopan talouden parissa päivänsä ja varmaan yönsäkin viettävää Rehniä?
Kuopion uudistus
03.09.2011 9:35
Luin keskiviikkona Viikkosavoa. Silmiini osui puolen sivun mainos, jonka otsikkona oli ”Kuopion Kaupungin kansalaistoiminnan aktivoinnin lukujärjestys syksy2011”. Se oli lukujärjestyksen muotoon tehty kalenteri jumpista. Sen otsikko siis olisi voinut ollut vaikka ”Jumppakalenteri syksy 2011”.
Tämä laittoi miettimään palvelualueuudistuksemme tämänhetkistä tilaa. Tuo termi ”kansalaistoiminnan aktivointi” on syntynyt muutosta valmistellessa, mutta sen näkyminen tällä tapaa on oikeastaan ihan vastoin koko uudistuksen syntyajatusta.
Tarkoitan sitä, että jumppaa kaipaavan ihmisen pitäisi löytää tieto jumpista mahdollisimman helposti, ja vieläpä tavalla tai toisella päätyä jumppaamaan (ja jumpatessaan ennaltaehkäistä vaivoja, jotka saavat rakkaan kuntalaisemme voimaan huonosti). Vaan nyt kun naamioimme jo aikataulun ”kansalaistoiminnan aktivointi” otsikon alle, toimimme juuri toisin kuin tavoiteltu.
Eilisen Savon Sanomissa on palvelualuejohtaja Vähäkankaan haastattelu lähinnä kouluasioista, mutta siinä hän arvioi myös uudistuksen opettelun vievän vielä noin kaksi vuotta.
Sitä on välillä itselleenkin kirkastettava, miksi tämä vaativa hässäkkä käynnistettiin. Tärkein syy on saada palvelumme palvelemaan kuntalaisia ja asiakkaita paremmin (ja selkeämmin ja helpommin ja vaikka miten, mitä voidaan kutsua asiakaslähtöisyydeksi). Sille kaverina on se, että kuluttaisimme kutakuinkin sen verran rahaa kuin mitä meillä on käytettävissä. Minusta edelleen asiallisia tavoitteita, eikö?
Kyllä tähän liittyen on edelleen toivoa olemassa, vaikka tietty kritiikkiäkin tulee. Viime aikojen parhaiten mieleeni jääneen puheenvuoron kuulin yhteistyötoimikunnassa (tai joku tällainen nimeltään. Joka tapauksessa se on yhteistoimintatoimielin, jossa on kaupungin luottamusmiehet – miehiä vain siksi tässä, että erottuvat meistä luottamushenkilöistä, joita meitäkin on kaupunginhallituksesta useampia, ja virkamiehiä). Puheenvuoron käytti naisluottamusmies. Hän kertoi alueensa työpaikoilla mietittävän, mitä tämä uudistus nyt sitten tarkoittaa työpaikalla ”perustyössä”. Tarkoittaako se sitä, että potilaan kysyessä vaikka toimeentulotuesta, heiltä löytyisi vastaus joko asiaan tai siihen, mistä tiedon saa? Ja juuri niin, pohjimmiltaan muun muassa tästä on kyse.
Ei tämä vaivaa näkemättä tule. Ensin on löydyttävä ymmärrys, asenne ja tahto, ja sitten etsittävä tieto ja hankittava osaaminen. Vaan silloin kun ihmiset rehellisesti ja avoimesti kyselevät, ollaan menossa oikealla tiellä.
Lähipäivinä taitaa olla aika kommentoida Pohjois-Savon kuntarakennetta, josta tulee tosin ilman minuakin puhetta riittämään. Sitä ennen tämän päätteeksi loppukesältä pari torikahvikuvaa, jotka jäivät aikanaan asiallisesti julkaisematta.
Torikahvi-Tuulia
Savonia-Jaakko ja torikahvi-allekirjoittanut
Kuvissa kirjallisuuspiirisisareni Tuulia ja toveri Jaakko. Tuulian kanssa treffattiin, ja pelkkää hyvää tuuriamme saatiin seuraksemme Savonia -kirjallisuusraadin pj. Jaakko.
Olenko kertonut aiemmin, että kyseinen kirjallisuusraatihan valitaan poliittisin perustein, mikä jaksaa minua aina hymyilyttää? Jaakon, ja varmasti muidenkin raatilaisten kunniaksi on sanottava, että on heillä aina muitakin avuja kyseiseen tehtävään, ettei ihan nyt kunnallisvaalien äänimäärillä valita Savonia-palkinnon saajaa. Ovat nämä savolaiset kyllä aika ihania (valita nyt kirjallisuusraati poliittisesti ).
44
15.03.2011 23:28
Japanin tilanne on käsittämätön. Ja tulee vaikuttamaan ydinvoimapohdintaan. Parhaillaan Ajankohtaisessa kakkosessa monta insinöörinoloista miestä keskustelee aiheesta. Vaikuttaakohan tämä pohdinta enemmän kuin se, mitä harjoitettiin koulusurmien jälkeen? Vai käykö niin, että parin vuoden päästä tälle on vain merkkipäivä?
Arkinen elo jatkuu vauhdikkaana. Tänään osallistuin Mielenterveysfoorumin keskusteluun. Keskustelimme järjestöjen roolista toimijoina ja palveluntuottajina. Keskustelu polveili melko paljon, mutta taustalla on vahva ajatus hyvinvoinnin lisäämisestä. Se on selvää, että vaikka mitään muuta emme saisi palvelualueuudistuksellamme aikaiseksi, se pitäisi saada, että ihmiset – kunnossa missä tahansa esimerkiksi mielenterveytensä osalta – löytäisivät avun vaivatta.
Yhteiskunta on aika monimutkainen nykyään. Yhtä luukkua kaivataan.
Vaaleihin on reilu kuukausi. Ihmisillä on paljon asiaa. Nykyään kuulee jo melkein päivittäin, että yhteiskunnan pitäisi olla inhimillisempi. Kertojille se tarkoittaa kovin eri asioita, muttei niistä eri mieltä voi olla. Tuskastuttava ajatus, ettemme ikinä saa yhteiskuntaa valmiiksi, vaikka mitä tekisimme. Kestävyyslaji, luulen.
Olemme alustavasti saaneet numerot, eli puolueet on laitettu järjestykseen. Siitä voi sitten aakkosjärjestyksen mukaan laskea oman paikkansa. Minulla se asettui numeron 44 kohdalle. Hyvä numero.
Asiakkaan asialla
06.02.2011 12:04
Päivittäessämme Kuopion strategiaa kävimme pitkästi ja monta kertaa keskustelua siitä, haluammeko asiakasystävällistä, vaiko asukasystävällistä toimintaa. Minä olin ensimmäisellä kannalla. Ymmärsin asiakasvastustajien kannan, mutten jakanut sitä.
Vastustajia häiritsi se, että palveluiden rahoittajista ja tavallaan omistajistakin tehdään asiakkaita. Heidät ikään kuin ulkoistetaan. Kaupungin toimet ovat asukkaita varten, eikä tällaista askelta markkinatalouden termistöön pitäisi ottaa. Sanottakoon, että kahdesta sinnikkäimmästä vastustajasta toinen oli vasemmistoliitosta, toinen kokoomuksesta.
Minä miellän asian niin, että julkisissa palveluissa on otettava pidempiä askeleita organisaatiokeskeisyydestä asiakaslähtöisyyteen. Ei siinä ole ainakaan mitään pahaa, että veronmaksaja ja kuntalainen tulee kohdelluksi asiakkaana.
Koska emme elä Pohjois-Koreassa, myös palaute toiminnastamme on sallittua, oikeutettua ja jopa toivottavaa. Kerron teille esimerkin kuluvalta viikolta päivähoidostamme. Olen noin muuten sitä mieltä, että se on yksi kaupungissamme erinomaisesti hoidettuja alueita, ja siksipä siellä osaltaan suhtautua rakentavasti myös palautteeseen.
Yhden tuttavaperheen elämässä on tullut ajankohtaiseksi viedä lapsi päivähoitoon. Kaupungin taholta toivotaan, että hakemus jätetään neljää kuukautta ennen hoidontarpeen alkua, kyseinen perhe jätti hakemuksen viittä kuukautta ennen. Hakemuksen jätettyään saivat viestin, että heihin ollaan yhteydessä viimeistään kuukautta ennen ensimmäistä hoitopäivää. Mitään ei kuulunut, joten kolme viikkoa ennen h-hetkeä he lähestyivät kaupunkia. Muutaman mutkan lisäksi kuulivat, että asia ratkaistaan kahden viikon kuluttua pidettävässä palaverissa.
Nyt hyppään äidin tuntemuksiin. Omiini siis. Jos olisin nyt tuossa tilanteessa, olisi minulla päällimmäisenä huoli, jääkö tässä riittävästi aikaa siihen, että ehdimme käydä yhdessä tutustumassa päivähoitopaikkaan ennen kuin lapsen elämä muuttuu, ja hän jää alkuun vieraiden ihmisten huomaan.
Päivähoitoon menneeseen palautteeseen tuli vastaus, että ko. toiminta ei täytä laatukäsikirjassa määriteltyjä tavoitteita. Vastauksesta löytyi myös selkeä näkemys siitä, mistä poikkeama johtui.
On aivan selvää, ettei huikean isossa organisaatiossamme jokainen tapahtuma aina mene 100 prosenttisesti tavoitellusti. Muuttujia on siihen nähden liikaa. Hyvälle tuntuvaa on kuitenkin se, että palautteeseen suhtaudutaan vakavasti, ja varmuudella toimintaa tarkastellaan noilta osin. Tuttavaperheen palaute antaa eväät ottaa jälleen askel siihen suuntaan, että kuopiolaiset voivat olla aiempaa tyytyväisempiä palveluihimme.
Terveestä asenteesta kertoo se, että palautteeseen suhtaudutaan avoimesti ja rakentavasti. Se luo uskoa myös siihen, että meillä on tahto & taito kehittää palveluitamme paremmaksi. Toivottavasti lopulta tämäkin perhe voi turvallisin mielin viedä lapsensa hoitoon. Ei siinä varmasti mitään pahaa ole, jos tuntevatkin itsensä asiakkaiksi, joiden tarpeet otetaan huomioon, eivätkä asukkaiksi, joille on lain vuoksi pakko järjestää päivähoitoa. Tuossa on ero.
Huomasin tänään lehdestä, että nyt on haussa Kuopioon lastensuojelupäällikkö. Toivon onnistunutta hakuprosessia. Kyseisen viran hoitaja on paljon vartijana siinä, kuinka tukea tarvitsevia perheitä kohdellaan. Hiukseni nousevat vieläkin pystyyn, kun muistan erään nuoren sosiaalityöntekijän kommentin asiakastyytyväisyyskyselyyn lastensuojelussa. Hänen mukaansa sitä ei tarvita, koska kysymys ei ole palvelusta, vaan puuttumisesta. Tätä asennetta en toivo ikinä enää kohtaavani kuopiolaisessa lastensuojelussa.
Meillä oli perjantaina jälleen kirjallisuuspiiri. Opin siellä uuden sanan. Vaarinottosisällys. Vilkaisimme tapaamispaikastamme löytyviä kirjoja, ja siskon käteen osuin ”Tietojen kirja” vuodelta 1950. Se oli kirja jatko-opintoja varten, ja se kattoi kutakuinkin kaikki elämänalueet. Otsikon ”Filosofia ja sielutiede” alla kerrottiin positivismista, joka opettaa, että ”tiedoitsemisemme ainoa kohteena ovat subjektiviset vaarinottosisällykset”. Piiri opettaa.
Jälki
02.02.2011 22:31
Elossa koetut asiat jättävät jälkiä. Tapahtumat, ihmiset ja ajatukset.
Ystävät onnittelivat Facebookissa syntymäpäivänäni, jolloin vaihdoimme muitakin ajatuksia. Päiväkotiaikainen ystäväni muisti – kuten minäkin – jutun noin 33 vuoden takaa. Olimme päiväkodissa, ja leikkimässä pienessä metsässä päiväkodin takana.
Kuulimme normaalista poikkeavia ääniä pitkin leikin, mutta emme raaskineet keskeyttää. Jossakin vaiheessa uteliaisuus kuitenkin voitti, ja kipaisimme etupihalle. Siellä oli juuri poliisin Mustamaija lähtenyt viimeiselle lasten ajelutuskierrokselle. Voi pettymystä. Kyllä jos tädit olisivat tienneet meidän tätä muistelevan näin pitkän ajan jälkeen, olisivat vielä yhden kyydin järjestäneet. Mutta ei.
Olin taannoin todistajana eräässä oikeusjutussa. Vanhoja piti muistella. Huomasin, että ne asiat, jotka olivat herättäneet tunteita, olivat vieläkin mielessä. Ärtymys, ihmetys, viehätys – kaikki toimi. Aiempaan viitaten näköjään pettymyskin.
Maanantaina kaupunginhallitus käsitteli lisäsopeutusmiljoonaa osoittaen sen nyt palvelualueille. Vääntö tässä olikin. Asia tulee jäämään mieleen, kun päätöksestä palautetta antanut kaupunginhallituksen puheenjohtaja kertoi allekirjoittaneen ja toisen saman luontoisen lähestyneen häntä asian kanssa aggressiivisesti. Agressioväite tulee jäämään mieleen vitsiosastoon kuuluvana.
Vaan kerron teille siitä miljoonasta. Jotain kerroin jo aiemminkin. Valtuusto halusi säästää kaupungin miljoonan euron ”lisäsopeuttamiselta”. Sopeutus poistettiin ja raha laitettiin kh:n alle jaettavaksi siten kuin uusi palvelurakenteemme vaatii. Tuon päätöksen jälkeen valmisteltiin käyttötaloussuunnitelmat, mutta niissä yllättäen olikin olemassa tuo miljoonan lisäsopeuttaminen puhdasoppisena juustohöyläämisenä. Sen vuoksi olisi nostettu kansalaisopiston kurssimaksuja, leikattu kirjaston aineistomäärärahoja, vähennetty kouluavustajien määrää jne.
Nuo päätökset olisivat olleet idioottimaisia, kun samaan aikaan raha oli olemassa. Keskustelu aiheesta on kuulemma päättynyt (kh:n pj:n ilmoitus), mutta niin vaan kuului jatkuneen sote-puolen lautakunnassa (on sillä joku uusi nimikin. Tsekkasin. Perusturva- ja terveyslautakunta. Ihan hyvä.). Meidän väitetään kiukutelleen miljoonasta budjettikäsittelyn aikaan. Voin vakuuttaa, että minkäänlainen palaute tai vähättely kiukuttelusta syyttäen ei jatkossakaan saa meitä hyväksymään hölmöyksiä.
Olisi tullut mainetta ja kunniaa, jos koulutuslaut…ei kun kasvun- ja oppimisen lautakunta olisi päättänyt tuosta vaan poistaa kouluavustajat.
Katsokaas, kun mm. siksi palkkasimme ne paljon kohua herättäneet uuden paj:t. Saa kutsua myös palvelualuejohtajiksi. Kai meillä, hyvänen aika, on oikeus odottaa enemmän kuin tuollaisia juustohöyläesityksiä. Minä ainakin odotan. Ihan rauhallisena. Tuolla aikataululla kukaan ei kyllä olisi pystynyt parempaan, mutta mennään sitten toista kautta.
Tässäkin meidän uudistuksemme käytäntöön vienti näkyy. Ei ihan tyylikkäimmän kautta kaikki mene, mutta se olisikin jo lähellä ihmettä. Opimme kuitenkin.
Kissat taitavat olla nopeampia oppimaan. Tai unohtamaan jäljet. Meillä leikitään jo täysillä. Ja uskalletaan nukkua sängyn päällä päiväsaikaankin.
Saalistaja
Päiväkotiin liittyy muuten muitakin muistoja. Täti kertoi äidille, että Neeta se on rauhallinen kuin kallio. Niin. Mutta että aggressiivinen kallio?
Mitä se Jumalakin ajattelee?
16.10.2010 20:52
Näissä uusissa sivuissa on ihanaa se, että voitte kommentoida juttujani. Se on paljon mukavampaa kuin höpistä ihan itsekseen. Kiitos teille, jotka viimeksi näin teitte. Yksi palaute tuli sähköpostiini henkilöltä, jonka mielipiteitä olen oppinut arvostamaan.
Olemme vaihtaneet ajatuksia matkan varrella monenlaisista asioista, vaan nyt taisimme havahtua molemmat siihen, että hän lukee blogiani ajatellen minua ensisijaisesti eduskuntavaaliehdokkaana. Eikä siinä mitään, sehän minä olen, mutta se ei toki ole ainoa syyni tätä blogia pitää. Olen kirjoitellut jo jonkin vuoden, vaikka sivujen vaihtumisen myötä näette vain hetken.
Jäin itsekin tuota havahtumista miettimään. Kerroin palautteenantajalle, etten kykenisi tästä hetkestä puolta vuotta vetämään roolia ”ehdokas”, vaan kyllä minun on oltava edelleen ihan oma itseni. Ihmiset tekevät arvioitaan täysin siltä pohjalta kuin haluavat, mutta toivottavasti muistaen, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on vain yksi osa meidän ehdokkaiden eloa. Kaikki tekemämme ei liity politiikkaan.
Palaan vielä edelliseen kirjoitukseeni. Kristillisiin. Olen pohtinut, miksi odotan heiltä enemmän kuin muilta. Luultavasti moni teistä tuntee samoin tietäen, mitä tarkoitan. En minä heitä lyödä halua, toisin kuin joku oli ymmärtänyt. Mutta.
Päivi Räsänen, ja nyt jo 10 000 kirkosta eronnutta. Sinällään en usko yhtään, että Jumala tarkkailee kirkkojen tilastoja surren/iloiten jäsenmääristä (eli tuo ei ole kovinkaan merkittävä asia), mutta yksi juttu tässä kaihertaa. Räsänen käyttäytyy kuin hänellä olisi totuus ja Jumala sillä puolella, ja muut sitten väärässä marssimassa kadotukseen tuota pikaa. Tämä asenne tässä vaivaa.
Silloin tällöin kristillisiin kuuluva väki esiintyy jumalallisen tiedon omistajina, mutta mitä politiikkaan tulee, löytävät itsensä saman helmitaulun ääreltä laskemassa ääniä ennakkoon kuin se joukko, jolla ei tuota tietoa ole. Tämä siinä ei kohtaa. En minä heitä tästä moiti. Samaa joukkoa ollaan.
Jumala-kuvastani sanon sen, että olen Jaakko Heinimäen kanssa samoilla linjoilla. Jumala tuskin on yhtään niin pikkumainen kuin mitä usein kuvittelemme.
Ja sitten jälleen kerran palvelualueuudistukseemme. Tänään on Savon Sanomissa Heli Norjan tilanteesta. Siihen en tässä kantaa ota.
Pääluottamusmies Silvonen-Tolvasen korostamaa asiaa tässä on syytä vähän avata. Hän toteaa näin: ”Palvelualueuudistus ei vähennä Kuopion kaupungin palveluksessa olevaa henkilöstöä, heidän tehtävänsä vain järjestellään uudelleen.”
Kyllä meidän tavoitteemme on keventää hallintoa ja organisaatiota. Voi olla, ettei yhtään ihmistä vähene, mutta johto- ja päällikkötasolta henkilöstöresursseja on saatava siirrettyä ”asiakasrajapintaan”. Siis niihin palveluihin, joita kuntalaiset ovat vailla. Organisaatiomme olisi oltava vahvemmin pyramidin mallinen. Levennämme perustusta keventämällä ylempää.
Emme tavoittele irtisanomisia, vaan toivomme voivamme hyödyntää hyvällä henkilöstöjohtamisella ja –suunnittelulla luontaisen vaihtuvuuden. Jos tavoite on kirkkaana mielessä, on sen saavuttaminen todennäköisempää kuin silloin, kun tavoite näyttäisi olevan melkoisesti väärinymmärretty. Tai vain osittain ymmärretty.
Loppuun huomio aamulta, kun kävin vaihdattamassa autooni talvirenkaat. Että se voikin olla vielä näin miesten valtakuntaa. Minulle tulee aina kiusauksia näissä tilanteissa. ”Mikä se sun rekkari olikaan” ”No, se on sellainen valkoinen…”.
1 2 Seuraava »
Kyselyt
Lataa ...