Palautetta edelliseen

21.11.2011 0:04

Kirjoituksiani voi kommentoida, mutta ne tulevat ensin sähköpostiini. Minulla on vapaus valita, mikä päätyy näkyviin. Eiliseen tulleista ei päädy mikään, mutta kerron niistä.

Sain palautetta naiiviudesta, kun kirjoitin toivovani jonkun Oinosen lapsista osoittautuvan homoksi. Ettei asia jää epäselväksi, kerron, mitä siis oikeasti toivoin. Toivoin elämän opettavan homoista hassuja puhuneelle sydämen avaruutta käytännön kautta. On helppo elää mustavalkoista – vain minä olen oikeassa elämää – ennen kuin joutuu asian kanssa itse tekemisiin. Asia sinällään voi olla vaikka selkäsairaus. Tai työttömyys. Tai mikä tahansa. Ajatus saattaa jalostua, kun sitä joutuu pohtimaan useammalta kantilta, ja monesti asiat joudutaan oppimaan niin sanotusti kantapään kautta.

Homous sitten. Sain sähköpostiini katkelmia Raamatusta. Kirjoitin eilen näin ”Olkaa nyt ihmeessä homoudesta ihan mitä mieltä tahansa, mutta kunnioittakaa edes ihmisoikeuksia.” Muistavatkohan nämä Raamatulla homouden tuomitsevat, kuinka Jeesus kohteli syntistä naista? Muistaakseni ei heitellyt kiviä.

Mikään ei ole helpompaa kuin Raamatulla lyöminen, ja nyt taitaa olla minun lyöntivuoroni. Tässä kohtaa tulee helposti mieleen Matteuksen 23. luku, jossa kerrotaan itsensä ylentävän tulevan alennetuksi. Ja edelleen olen sitä mieltä, että homoutta syntinä pitävätkin voisivat kohdella kaikkia ihmisinä. Esikuvansa mukaan.

Alan olla vakaasti samaa mieltä kuin viisaammat jo aiemmin, että ei näitä (persujen asialistoilla olevia) asioita puhumatta voi jättää, tai vain yhden ryhmän käsiteltäväksi. Kuva saattaa päästä vääristymään ihan kammottavaksi, enkä ainakaan minä tule missään edistämään sellaista kehitystä yhteiskunnassamme.  

Palautetta tuli myös yhdeltä ex-persulta, joka tuntee tuon toiminnan sisältä käsin. Hän kirjoitti tämän olevan vaarallista politiikkaa, jota on syytäkin kritisoida.

 

Keskeneräinen

25.10.2011 22:43

Kuukausi sitten kuulimme, että Saudi-Arabian naiset pääsevät äänestämään neljän vuoden kuluttua. Viikonvaihteessa uutiset kertoivat Tunisiasta, jossa äänestettiin ensimmäisissä vapaissa parlamenttivaaleissa vuosikymmeniin. Ihmeellisen keskeneräinen maailma! Ei kyllä kannattaisi enää sanoa ”hätäkös tässä valmiissa maailmassa”. Tai ainakin jos sanoo, niin tiedostaa, että se saattaa kuulostaa samalle kuin eilisessä valtuustossamme yhden perussuomalaisen lause, että tässä on tulossa tie vetävän päähän.

Minäkin olen ihan keskeneräinen, ja siitä on tosi hyvä saada muistutus aina silloin tällöin. Viikonloppuna kommentoin ihmisten omavastuumaininnassa torimonttuun pudonnutta. Lähes kaiken vastuun otan sanomastani, mutta en ihan 100 prosenttia, koska luotin lehdestä lukemaani. Peruskoulussa taitaa olla opetusta siitä, kuinka suhtautua kriittisesti median tuotoksiin. Saisinkohan jollekin tuollaiselle mediakritiikin tunnille osallistua?

Luin, että ”kaksi miestä nujakoi”. Sitten aita antoi periksi, ja toinen putosi monttuun. ”Päihtyneille nuorille miehille tuli Sektori-kauppakeskuksen edessä tappelu, ja poliisi epäilee molempia pahoinpitelystä.” (Meidän lehti viime keskiviikkona.)

Muutamalta ihan eri suunnalta kuulin samaa, eli että pudonnut joutui lähinnä päällekarkauksen kohteeksi ja tönäistyksi aitaa vasteen. Aita sitten antoi periksi, ja edessä oli kuuden metrin pudotus.

Oli asia nyt niin tai näin, se ainakin on selvää, ettei pitäisi tuomioitaan jaella niin pitkään kuin ei oikeasti tunne kaikkia asiaan liittyviä seikkoja. Ihmisten vastuu itsestään ja käytöksestään on sitten toinen juttu, ja se pointti varmaan tuli selväksi jo viimeksi kirjoittaessani.

Syvänniemen koulupäätöksen jälkeen sain palautetta. Äänestin taannoin sen puolesta, että Syvänniemen lapset kulkisivat aiemmin sovitun mukaisesti kouluun Karttulan keskustaan, eikä kylälle koulua investoitaisi. Saamani palautteet tulivat ko. kylältä, ja niissä kiitettiin perusteellisesta asiaan perehtymisestä, vaikka sen pohjalta päätökseni ei ollut kylälle myönteinen.

Luulenpa, että tätä linjaa on syytä jatkaa ennemmin kuin tuota torimonttulinjaa.

Ja loppuun kysymys. Arvatkaa, oliko kiva mennä töihin tänään?

Tule jo, loma!

02.07.2011 9:38

Kirjoitin viimeksi, että kesäloman lähestymistä ei estä mikään, eikä kyllä nyt olisi varaakaan. Tulee se taas tarpeeseen. Olen tosin pohtinut, että kun kuitenkin on iso joukko ihmisiä, joilla ei tätä ylellisyyttä ole, niin mitäs heidän tarpeilleen tapahtuu. Ihminen sinällään on melko mukautuvainen otus. Eli olisiko niin, että jos minulla ei olisi kesälomaa, en sitä paljoa tässä kaipailisi?

Jotenkin sitä aina sopivasti jaksaa sinne saakka, kun h-hetki koittaa. Näin pari viikkoa ennen mennään kyllä jo vara-akulla. Ja tämä ei ole kannanotto siihen, että voimme hyvin luopua kesälomista pidempien työurien vuoksi.

Sen huomaa itsestään, että henkinen joustavuus laskee kummasti tässä viritystilanteessa. Olin sopinut jotakin ystävän kanssa tälle viikonlopulle, mutta hän perui asian. Näitähän sattuu, tietenkin, mutta koska kyse ei ollut ihan ensimmäisestä kerrasta, on sitten ollut vähän hiljaista. Ja samalla huomaan, että viitekin tuohon suuntaan keneltä tahansa näkyy vähintäänkin punaisina pilkkuina silmissä.

Ei sillä, etteikö lupauksista ja sopimuksista kiinni pitäminen olisi aina tärkeää. Niin ihmissuhteissa, töissä kuin politiikassa se on niitä merkityksellisimpiä asioita. Politiikassa sentään voi valita, kenen kanssa ne luottamukselliset suhteet luo. Kun sellaiset syntyvät ja kasvavat, kummallakin osapuolella on melkoinen voimavara käytössään. Politiikassa melkein riittää kerran kompastuminen siinä, ettei seiso sanojensa takana. Toki syylläkin on merkitystä.

Vakituisessa kahviseurassani pohdimme eilen Kreikan tilannetta, ja siitä sujuvasti lipsahdimme persuihin. Olen porukan ainoa demari, sanottakoon tässä taustaksi. Meillä oli yhteinen näkemys siitä, että perussuomalaiset väistivät vastuun Suomen kansasta jättäytymällä ulos hallituksesta. Politiikka ei ikinä ole mustan ja valkoisen välillä valitsemista, vaan miljoonan asian linjaamista ja hoitamista. On raukkamaista jättää yhden asian vuoksi ne melkein miljoona muuta hoitamatta. Yksi kahviseurueestamme kiteytti tämän melko hyvin. Hän on pitkällä työurallaan nähnyt runsaasti niin puhujamiehiä kuin tekijämiehiä, eikä ole koskaan oppinut arvostamaan niitä puhujamiehiä. Saatte arvata, kenestä puhumisen jälkeen tämä toteamus kuultiin.

Olen suhtautunut korrektisti perussuomalaisiin johtuen ihan siitä, että yhteisiä asioita hekin ovat hoitamassa omalla tavallaan ja myös kansan tuella. Taannoin kuitenkin alkoi Facebookissa harmittaa melkein v-alkuisella sanalla, kun yksi heidän paikallistoimijoistaan oli linkannut uutisen siitä, että 100 € perusturvan korotus jää monelle haaveeksi. Hän myös kommentoi sitä mm. todeten sen olevan vain 25 euroa kuussa. Yleensä maltan olla kommentoimatta, nyt en (ehkä lomanodottelusta johtuva sisäinen pakko?): ”Heikoimmillaankin se on kuitenkin 25 € enemmän kuin mitä perussuomalaiset halusivat hallituksesta käsin kansalle antaa.”

Sen lisäksi, että tässä kohtaa on jo käsitelty niin ystävät kuin persut, on hyvä mainita vähän omista tekemisistäänkin. Olen kohta ihan hukassa salasanojeni kanssa. Mennessäni yhtenä aamuna seitsemään töihin niiden ruuhkautumisen vuoksi tarjosin sähköpostiini niin montaa vaihtoehtoa, että ostopalveluja tarvittiin päästäkseni jälleen sähköiseen maailmaan käsiksi. En osaa edes sanoa, montaako tunnusta ja salasanaa päivittäin tarvitsen, mutta paljon niitä on. Yritän tämän viikonlopun aikana saada niihin jonkun riittävän selvän yhteyden, etten sulje itseäni ihan tämän yhteiskunnan ulkopuolelle. Lähellä on.

Mistä syystä aion viettää kesälomaviikonlopun. Otan palan Kuopion toria mukaani ja käyn.

Tori aina kanssamme

Hyvää viikonloppua sinnekin!

Demokratiaa se vain on

23.04.2011 18:20

Sitä on kuin olisi maajoukkueleiritykseen osallistunut SM-liigapelaaja. Maajoukkueeseen ei vielä edellytykset riittäneet, mutta täysillä asian eteen töitä tehtiin, ja nyt fyysinen toipuminen ottaa hetken. Siunattuun aikaan on pääsiäinen.

Minä pidän tällaisista ”tsekkaa rajasi” -kokemuksista. Ne tekevät välillä jopa hyvää. Jos sitä joutuisi tuossa viimeisten viikkojen virityksessä, jolla kampanjaa tehtiin, elämään pitkään, keho ja mieli siitä tuskin vahingoittumattomina selviäisi. Moni miettii, onko esimerkiksi Iiro Viinasen Parkinsonilla ja tiettyjen aikojen vastuunkannolla yhteyttä? En ihmettelisi, vaikka olisi. Ja väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon, ettei eduskuntavaalikampanjalla ja valtakunnan lamasuosta vetämisellä juurikaan yhtäläisyyttä ole, mutta äärikokemuksia jokaiselle paikallaan ja ajallaan.

Minua hiukan hymyilytti itsekseni, kun huomasin taas suuntaavani Kuopion torille lauantaina yhdeksitoista. =) Sitä on nyt hetken aikaa tehty itsestäänselvyytenä. Nyt sain rauhassa jutella uuden tuttavan kanssa teatterin peruskorjauksesta. Se oli itse asiassa kahvien tarkoitus, koska hän halusi asian taustaa hiukan valaista. Luultavasti olisin tällaisena lauantaina mennyt torikahveille joka tapauksessa.

Siitä suunnistin kuntosalille. On tullut pieni tauko käynteihin…

Vaan nämä ystävämme persut sitten. Kaikkea heistä ja voitostaan on jo sanottu. Yksi vihreä kunnallispoliitikko halusi Facebookissa haastaa ”mille tuntuu”-kysymyksellä, kun hallitusneuvotteluja pohjalla kokoomus, me ja persut kaavaillaan. Vastasin, että tuntuu demokratialle.

Jos demokratia toimii, myös persupainotus tulee valtakunnassamme tulevina vuosina näkymään. Osa sen painotuksen näkymistä pelkää, osa innolla odottaa, koska sitä juuri äänestäen tilasivat. Muiden tehtävä on varmistaa, että persuja äänestämättömän ison enemmistön tahto näkyy myös.

Emme me halua rasistista Suomea, vaikka joku luultavasti äänestämällä senkin luuli saavansa. Maahanmuutosta meidän kuitenkin on opittava keskustelemaan järkevästi, ongelmia peittelemättä ja toisiamme kunnioittaen.

Ihan koko Suomi ei onneksi ole samoilla linjoilla persujen kanssa kulttuurilinjauksistakaan. Se varmaan on suurimalle osalla ihan sama, mahtuuko sama lippis melonille ja omenalle.

Vaan jos jytky näkyisi positiivisesti, se voisi tarkoittaa katseen kiinnittämistä niihin, joilla heikoimmin menee. Emme voi vielä tietää persujen todellisia kykyjä asioiden hoidossa, mutta toivoa toki voi. Olen vähän skeptinen Kuopion valtuustokokemusten perusteella, mutteivät eduskunta ja kaupunginvaltuusto tietysti ihan samoja asioita ole. Ei auta yhtään, vaikka kuinka haluaisit köyhää auttaa, jos taidot ja tietämys ovat sellaisella tasolla, että puheenvuoro ”Ikinä ei demokratia toteudu, kun vastaesitykset ei pärjää äänestyksissä” ei satu suuhun.

Nyt on oikea hetki toivoa ja uskoa, että saamme oikeudenmukaisemman ja heikoistakin paremmin huolehtivan yhteiskunnan. Valtakirja siihen on.

Miestappioita

13.12.2010 23:09

Valtuustomme päättyi äsken kestettyään neljä ja puoli tuntia. Pääosaa asialistalla esitti ensi vuoden budjetti. Valtuutetut osaavat rakentaa melko näkymättömiä aasinsiltoja haluamiensa aiheiden ja lista-asioiden välille. Vaan mikä ettei.

Monessa puheenvuorossa toistui huoli lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista sekä lastensuojelusta. Koko valtuusto on siitä yhtä mieltä, että eivät meidän palvelumme etenkään mielenterveyden osalta kunnossa ole. Omat palvelut ovat selvityksen alla ja odottavat uutta toimintamallia. Niitä ei siis juurikaan ole ennen kuin ostopalveluina asioiden edettyä jo melkein liian pitkälle. Siksi tuntuu vähän ironiselle lukea seuraavaa talousarviokirjastamme: ”Kuntaliitoksen jälkeen Karttulan lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut tuotetaan kuopiolaisella tavalla.” Toivottavasti ei nykytavalla, vaan sillä hienolla, uudella mallilla, joka ehkä jo pian päättäjillekin esitellään?

Alatoristakin puhuttiin. Parissa puheenvuorossa ihmeteltiin lainopillisen valmistelumme tasoa, ja parissa oltiin varmoja, että hallinto-oikeuden vasta tekemä päätös on vain välivaihe oikeuden toteutuessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Varmaa on vain se, että monttu meillä on torilla ja suunniteltua pidempään. Johtui tämä nyt sitten ihan mistä vain, niin ei kaikki kunnossa ole. Oikeus meille kertonee, kuka oli väärässä. Päätetään sitten, mistä päästä lähdetään hommaa korjaamaan. Sitä ennen asiat on arvailua.

Valtuustossa on tämän valtuustokauden alusta käytetty puheenvuoroja, joihin ei minun ymmärrykseni riitä. Tänään erään puolueen ryhmäpuheenvuorossa kuului kritiikkiä 80 000 eurosta, jonka valtuusto taannoin päätti antaa mäkihypyn maailmancupin tukemiseen (siis aikaisti tuen ensi vuodelta tälle vuodelle): ”Sijoitettiin 80 000 €, ja tappiota tuli 3000-4000 ihmistä”. Saako näihin suurentamalla jonkun yhteisen nimittäjän?