Vaikeaa ja hankalaa

15.04.2012 20:18

Halusin jakaa kanssanne tämän. Olkaa hyvät. Olen samaa mieltä.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/vaarilla-raiteilla/1186136

Vaikka kuuluu sitä tännekin jotakin.  Allekirjoitimme toissa maanantaina Kuopion tilinpäätöksen viime vuodelta. Siitä vaan sillain ihan rohkeasti. En ole aiheesta teille vielä mitään kertonutkaan, vaan onhan siitä julkisuudessa ollut.

Meillä menee kohtuullisesti. Vielä syömme enemmän kuin tienaamme, vaan toistaiseksi onni on ollut myötä, ja erilaiset satunnaiset omaisuuden myynnistä saadut voitot ovat riittäneet pitämään meidät plussalla.

Talouden tasapaino ei ole tärkeää talouden tasapainoin vuoksi, vaan siksi, että kestävästi voimme järjestää palvelumme ja vastata kasvaviinkin haasteisiin. Tänään vähän tökkäsi Hesarissa ollut ”laitetaan ikäihmiset kuvaamaan arkeaan, kun noin muuten pidämme heitä vain kulueränä”.

Ei pidetä, mutta pakko meidän on varautua siihen, että ikäihmisiä on pian enemmän kuin koskaan aiemmin Suomessa. Miten asiasta pitäisi puhua, ettei annettaisi sitä vaikutelmaa, että joku on vain kuluerä? Mikä meidän puheessamme menee pieleen parhaillaan?

Luin pääsiäisen aikaan kirjan, joka on ollut jo vuosia mielessäni. Vuonna 2006 on julkaistu ”Mitä maksaa ihmishenki? Keskustelukirjeitä elämän arvosta” (Kirjapaja, 2006). Kirja koostuu Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen kirjeistä toisilleen. Muistan, kun kirja aikanaan julkaistiin, ja siitä asti olen kirjakaupoissa sivulleni vilkuillut. Viimeksi kirjastossa käydessäni muistin vilkuilla siellä.

Tutkija Myllykangas tunnetaan etenkin täällä Savossa räväkkänä kannanottajana. Kirjeissään hän yrittää saada Räsäsen ymmärtämään, ettei se ole ihmisarvonvastaista, vaikka terveydenhuollossakin mietitään priorisointia.

Myllykangas pitää sitä välttämättömänä. ”Jos sijoitamme valtavasti resursseja pitkittääksemme jonkun potilaan elinaikaa yhdellä viikolla, meillä on käytettävissä vähemmän resursseja äitiyshuoltoon ja muuhun lääkintään, koulutukseen, tutkimukseen, tiestön kunnossapitoon ja poliisitoimeen.”

Niin ikääntymisen mukanaan tuomista yhteiskunnallisista muutoksista kuin vaikka terveydenhuoltoon kohdistuvista paineista on voitava puhua, vaikka vaikeaa se on. Kuntarakenne menee samaan koriin.

Muutos ei pysähdy, vaikkei meillä olisi kykyä tarttua niihin. Valinta on päättäjillä – puuhastelemmeko seurausten kanssa, vai yritämmekö saada tilanteen hallintaan?

Päättäjän ongelmia

02.10.2010 21:19

Loppuvuosi on kuntapäättäjällä sitä aikaa, kun rahat ei ikinä riitä. Tai ainakin sellaisessa tunnelmassa eletään. Koulut, terveyskeskukset ja Anti-festivaalikin pyörii, mutta päättäjät katselevat jo seuraavaa vuotta. Yritämme haarukoida tulot ja menot jotenkin samalle kartalle. Ei se helppoa ole. Väittävät, että kunnilla on vain vähän eväitä saada kestävästi taloutensa kuntoon. Sillekin pitäisi varmaan tehdä jotain myös valtion taholta.

Maanantain hallituksessa käsittelemme kaupungin lipputukea julkiselle liikenteelle loppuvuodeksi. Meidän tehtäviimme kuuluu senkin päättäminen, minkä käyttäjäryhmän lippuja tuetaan milläkin määrällä. Tällä hetkellä Kuopiossa ei kuljeta maksutta lastenvaunujen kanssa. Nuorten matkoja, veteraanien matkoja ja opiskelijoiden matkoja tuetaan erilaisten määräalennuskorttien ohella. Jos haluamme tehdä bussiliikkumisesta maksutonta vaunullisille, jonkin muunkin asian on muututtava.

Joko tuki jää pois tai pienenee joltakin toiselta käyttäjäryhmältä, tai sitten valtuusto nostaa lipputukeen annettavaa rahaa. Päätettäessä lipputukien suuntaamisesta olisi mukavaa tehdä päätös, että annetaan lisää tukea erilaisille ryhmille, ja siirretään haastavampi osuus valtuustolle.

Valtuusto saisi päättää, paljonko lipputukea nostetaan ja minkä kustannuksella se tehdään. Meillä on tulevalle vuodelle tällä hetkellä näköala, että hankimme vähemmän kuin käytämme. Valtuusto siis ohjaisi päätöksellään valmistelua niin, että lipputukeen halutaan tämä, ja sitten jossain muualla pärjätään vähemmällä.

Jos ja kun tuntuu sille, ettei muuallakaan vähemmällä pärjätä, sitten on saatava tuloja lisättyä.

Sitä olisi välillä helpompi elämä, ellei huomioisi näitä syy-yhteyksiä, vaan voisi rehellisenä itselleen sanoa, että tällainen laajempi lipputuki me halutaan, joten sellainen päätetään.

Toinenkin asia tässä on hiukan pohdituttanut. Markkinatalous. Ja julkisen sektorin toiminta. Oletteko huomanneet, että urheilupaikat saattavat aika nopeallakin tahdilla muuttaa nimeään? Ei niissä meinaa mukana pysyä, vaikka olisi vähän pilkuntarkastelijavikainen. Ystäväni oli laittanut torstain pelin jälkeen facebookiin kuvan jäähallilta. Yritin tarkasti muistaa sen tilan nimen, josta käsin kuva oli otettu. Tila oli aiemmin joku DNA All Stars-aitio. Muistin sen muuttuneen Olviksi, mutten sitä, että samalla siitä tuli Hall of Fame. No, mainonnan kannalta sentään olennainen oli jäänyt mieleen. Eikä tässä mitään, mainostulot ovat tervetulleita, mutta mun sieluni kaipaisi hiukan pysyvyyttä. Onneksi sentään tiedän, missä ja mikä on Hannes-klubi, kun on ollut sitä jo vuosia. Jatkuvista nimenmuutoksista tulee halpa osto- ja myyntiliikeolo.

Julkinen elo liittyy tähän siten, että joka työaamu ajelen Magnum-areena opasteiden ohi, vaikka sen nimistä areenaa meillä ei ole enää hetkeen ollut. Ymmärtääkseni kaupungin taholta on opasteet (sellaiset tiekylttien näköiset) laiteltu, mutta Magnumin (tai mikä ikinä yritys taustalla onkaan) lopetettua tuon mainontatavan, kaupunki jatkaa sitä edelleen. Hassu ajatus se olisikin, että aina mainostajan vaihtuessa kaupungin naiset ja miehet ruuvailisivat kylttejä. Ei saata olla verorahojen tarkoituksenmukaisinta käyttöä? Ehkä ne kyltit myös Keskuskentälle kannattaisi laittaa kuin jäähallille. Jäähalli on jäähalli ja Keskuskenttä mainostajasta riippumatta esimerkiksi jalkapallostadion.

Silloin ainakin opasteet ja todellisuus vastaisivat toisiaan. Siitä olen jo samaa mieltä monen muun kanssa, että kyllähän jalkapallostadionimme tulisi olla Aulis-areena. Eikö?