Tunteita koko skaalalla

07.04.2011 22:13

Monta on aihetta hymyillä näinä päivinä. Olimme eilen Suonenjoella ja Karttulassa. Seisoimme ihanien kanssa vesisateessa. No, oli Suonenjoella katos, mutta ei tunnelma nyt varsinaisesti riehakas ollut, vaikka vasemmisto tarjosi hernekeittoa, keskusta lettuja ja me kahvia sekä pullaa.

Siinä kohtaa alkoi hymyilyttää, kun sain vakituiselta lounasseurueelta tekstiviestin. Suunnittelevat retkeä eduskuntaan, mutta arvelevat matkaeväiden vaarantavan sisäänpääsyn. Oli siinä jotakin muutakin, mutta en nyt voi suoraan viestejäni tähän kirjoitella, tai niitä ei tule enää.  Hymyilemään se sai kesken kiireiden. Kyllä te mielessäni olette kaiken kiireen keskelläkin. Muistakaa käydä äänestämässä, paitsi Esko. Sinun joukkueesi laari on jo täynnä. Tänne mahtuu vielä.

Saa sanattomaksi

Maakuntamatkalla yksikin mies tuli asioikseen kuulostelemaan ajatuksia, koska halusi äänestää, muttei näkemättä. Vaihdoimme mielipiteitä (keskenämme, emme omiamme) monesta asiasta, ja loppuun hän muistutti valtakirjavastuusta. Sen olen tiedostanut aiemminkin. Se tuntuu kunnallistasollakin. Ihmiset haluavat antaa ainoansa, äänensä, valtuuttaakseen edustamaan itseään. Se on aina kunnia. Velvoittava kunnia.

Ikäihmisillä on huoli nuorista. Siitä, että saisivat töitä ja toimeentuloa, ja pystyisivät huolehtimaan omista lapsistaan. Ihmiset, kuulkaas, välittävät toisistaan, vaikka muutakin väitetään.

Koko päivää ei ole hymyilyttänyt. Kuopiota on taas kohdannut menetys. Yksi valtuutetuistamme on menehtynyt viime yönä. Osanottoni omaisille. Ja voimia.

Maailma täynnä aarteita

25.12.2010 21:02

Jouluna on aikaa olla ja aatella, vaikka tämänvuotinen joulu on jonkun sanojen mukaan pituutensa puolesta työnantajaystävällinen.

Ystäviltä on tullut viestejä. Se johti mutkan kautta ajattelemaan elämän satunnaisuutta. Tapasin kunnallispolitiikan kautta Topin, Topin kautta Mikan ja Mikan kautta Jamon. Teemme parhaillaan melko tiivistä yhteistyötä Jamon kanssa.

Jos käsin voisi kertoa

 

Menin aikanaan töihin Turolle, tutustuin Leenaan, Leenan kautta Ristoon, jonka kautta päädyin koulutuksiin, joissa tutustuin Anittaan. Niin, ja Pasiin. Ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella osa eloani vielä vuosia, vuosia koulutusten jälkeenkin.

Töissäni eräs henkilö oli rotary. Hän suositteli hakemaan nuorten ammattilaisten vaihto-ohjelmaan, jota kautta päädyin kuukaudeksi Etelä-Afrikkaan. Palattuani tuolta miljoonan valokuvan kanssa toinen saman klubin rotary kertoi naapureistaan, jotka olivat aikeissa adoptoida lapsen E-A:sta. Pyysi, että kävisin kertomassa heille maasta.

Menin, ja joitakin aikoja myöhemmin meistä tuli perheenäidin kanssa erittäin hyvät ystävät. Vuosia myöhemmin puhuimme meidät yhteen saattaneista tapahtumista. Tuo pyynnön esittänyt rotary ei ollut ennestään tuttuni, joten valitettavasti en hänestä mitään muistanut. Ystäväni kertoi menneenä kesänä, että kyseessä on yksi kaupunkimme virkamiehistä, jonka tapaan säännöllisesti luottamustoimiin liittyen. Olen ymmärtänyt kiittää häntä ihanasta ystävästä.

Näitä tarinoita olisi paljon. Hyviä tarinoita. Varmasti on paljon niitäkin polkuja, jotka päättyivät alkuunsa eri syistä. Ajatusvirta kulki mahdollisuuksiin, koska varmuudella on niitäkin polkuja, joille ei ymmärrä tai ehdi astua. Ja kuitenkin juuri sielläkin voisi olla joku näistä aarteista.

Vastasin ystävieni viesteihin. Kortteja en lähettänyt. Joulunalusaika oli kiireistä. Ostin kortit, ja 15. päivän jälkeen ykkösluokan postimerkit. Ei auttanut, en ehtinyt käyttää niitäkään. Korttitalkoot kiteytyivät yhteen korttiin, mistä voi käytännön kautta päätellä sen olleen se tärkein. Olimme tällä viikolla jo ovella lähdössä töihin ja kouluun. Kaivoin tämän erityisen kortin kaapista, ja raapustimme siihen nimet pojujen kanssa. Saimme kortin veljeni pojalle lähtemään. Lämpimin ajatuksin.

Nyt minulla on hyvää aikaa kirjoittaa ensi vuoden kortit, ne kun sattuvat olemaan valmiina. Olen varma, että aarteet tietävät ajatukseni heistä, vaikkei nyt poikkeuksellisesti kortteja tullutkaan. Olette rakkaita.