Sotkua

12.05.2012 11:37

Savossa on sateista, ja Savonia-ammattikorkeakoulussa on sotkuista. Vähän on tilanne päällä.

Olin viime valtuustokauden kyseisessä kuntayhtymähallituksessa ja nyt olen –valtuustossa. Amkin tarkastuslautakunta teetti selvityksen, jonka myötä on käynyt ilmi lukuisia puutteita matkustamiseen ja edustamiseen liittyvissä kuiteissa. Savon Sanomissa tänään päätoimittaja Tourunen pitää tätä isosti myös viestintäongelmana otsikolla ”Kannattaisi kertoa heti kaikki” http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/kannattaisi-kertoa-heti-kaikki/1194573.

Savoniasta viestittiin viimeiseen asti, että kyseessä on noin 150 €:n arvoinen juttu, ja pääasiassa siis ajojahtia niin Kaupunkilehden kuin Varkauden väen taholta. Minusta näyttää sille, että organisaatio kääntyi suojaamaan itseään, ja yritti laittaa omistajan edustajat – poliittiset päättäjät – päättämään asiasta näkemättä tuota tarkastuslautakunnan raporttia kirjoittamalla sen päälle ”salainen”. Hyvä, ettei hallitus vpj. Asikaisen johdolla siihen suostunut.

Päättäjänä tämä on leväperäisen toiminnan, jonka taustalla saattaa olla menneen maailman ylimielisyyttäkin, ohella yksi ärsyttävimmistä tekijöistä. Sen lisäksi, että olemme ammattikorkeakoulun luottamuselimissä ohjaamassa amkin toimintaa, olemme tietenkin valvomassa niin omistajan – eli kuntiemme – ja sitä kautta kuntalaisten etua ja verovarojen käyttöä. Jokaisen maksun, joka yhteisistä rahoista hoidetaan, on kestettävä tarkastelu.

Asia lähti purkautumaan, kun Kaupunkilehti uutisoi amkin kustantaneen rehtorin syntymäpäiväjuhlat. Tuolloinkin väitettiin, ettei asiassa ole muuta kuin toimittajan halu tehdä kiusaa. Tuon jälkeen kuitenkin on todettu, ettei juhlista ollut asianmukaisia päätöksiä ja Tolppi maksoi sukulaistensa osuuden.

Ammattikorkeakoululla on koko ajan käsissään isoja haasteita aloituspaikkaleikkausten ja vähenevän rahoituksen myötä. Toivottavasti varsinaisen tehtävän hoito ei kärsi, vaikka selvitettävä ne on nämäkin sotkut.

Toiveena on, ettei ikinä enää tarvitse lukea pöytäkirjoista tällaista ”Rehtorin laskuttamien virka- ja virantoimitusmatkojen (matkakustannusten) osuus vuonna 2011 oli 5168,79 €, mikä on varsin kohtuullinen hänen asemansa ja kuntayhtymän matkustamisen kokonaiskustannukset huomioon ottaen. Summa ei sisällä lento-, juna-, ym. lippuja, jotka tilataan suoraan eikä virkamatkoihin liittyviä luottokorttimaksuja.” Ajattelikohan tekstin kirjoittanut virkamies, että tämä jotenkin parantaisi organisaation tilannetta? Jos ei mikään muu tähän saakka, niin tämä viimeistään herättää ihan muutaman kysymyksen.

Käytännöt varmasti tulevat tarkemmiksi. Luulen, että asia on mielessä seuraavalla valtuustolla silloinkin, kun seitsemän vuoden määräaika, joksi Tolppi on virkaansa valittu, kuluu umpeen.

Kuntakäsittämättömyys

17.03.2012 10:44

Mietin silloin tällöin näitä juttuja kirjoitellessa, että paljonko sitä haluaa itsestään antaa ja kertoa tätä kautta. Ja sittenpä tämä onkin tosi asiapainotteinen blogi, mutta ei sekään kirjoittajasta aivan epäaitoa kuvaa anna.

Nyt meinaan hiukan poiketa linjasta. Viimeisin kirjoitukseni kuntakuulemisesta sisälsi monta riviä, jotka ennen julkaisemista pyyhin pois. Pikaluin sen just, ja kirjoitus ei kuvaa tunnetilojani tuolloin.

Kuntakuulemistilaisuus oli ahdistava. Sieluni nyrjähti. Kun seuraavana aamuna heräsin, vieläkin oli olo, että kaikki ei ole kohdallaan. Tiedätte varmasti sen nakerruksen, joka takaraivossa hiertää, jos asiat eivät ole tasapainossa. Monta asiaa sisällään pitänyt työpäivä ja kokous päälle asettivat mittasuhteita kohdalleen.

Minua ahdisti kuntapäättäjien vastuuttomuus. He valtaosassa puheenvuoroja asettivat puolueensa oppositioviestin maakuntamme asian edelle. Markku Rossi, jonka titteliä en tässä kohtaa enää osaa tai halua määrittää, koska hän käytti niitä huolimattomasti ja harkitsemattomasti, on hyvä esimerkki.

” Kansanedustaja Markku Rossi (kesk.) näytti ministerille Kuopiossa, mistä kana pissii. Se sano jotain sodasta. Että kohta tulee jatkosota, jos meininki ei muutu.

Hyvä, Markku Rossi! Uhkakuvia väkivaltaisesta yhteenotosta, juuri tällaista poliittiseen retoriikkaamme onkin kaivattu lisää.”  Näin tilannetta kuvaa tämänpäiväisessä Savon Sanomissa toimittaja Janne Laitinen (http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/sul-on-pokkaa-ainakin/740888).

Kun istumme Rossinkin kanssa samassa tilassa maakuntamme tilannetta pohtimassa, hän on enemmän kuntaliitosten kannalla kuin niitä vastaan. Ja kun kuulin näitä puheenvuoroja riittävän monta, tuntui, että jotakin kierrettä en heti saa ruuvattua kohdalleen tässä asiassa.

Asia kolahti siksi, että nyt jonkun vuoden ajan olen ollut käytännössä mukana tekemässä tätä muutosta, ja yhtäkkiä vastuullisiksi kuvittelemani ihmiset käyttäytyvät Laitisen tuossa ylhäällä kuvaamalla tavalla. Vaihevirhe.

Naapurikuntien ihmiset, joiden kanssa olemme muutosta puuhanneet käytännössäkin, osasivat kiihkottomasti asiasta kertoa. Heitä on helppo arvostaa. Iisalmelaistoverilta kuulin Seppo Kääriäisen hyväksyttäneen puheensa kaupunginhallituksella etukäteen, mikä on viisautta. Ei varmasti ollut mitään Sepon keskustalaisesta arvovallasta pois tuolla tavalla.

Ja parhaillaankin mietin, missä vaiheessa nämä puheita pitäneet keskustapäättäjät unohtivat ne maakunnan immeiset, joiden hyvinvoinnista on kyse?

Toivo tänne

24.02.2012 9:40

Usein kerron täällä, kun mulle tulee paha mieli Savon Sanomien jutuista. Pakko siis tasapuolisuuden nimissä on kertoa, kun onnistuvatkin. Ensinnäkin tätä http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/tahto-ei-niin-vain-h%C3%A4vi%C3%A4/734476 pidin varsin asiallisena.

Varsinainen asiani kuitenkin liittyi tähän kuntarakennekeskusteluun. (”Kuntarakenne” on muuten aika tylsä sana.) Kun me maanantaina ohjausryhmässä päädyimme suosittelemaan liitosta, oli tiistain SS:n etusivulla otsikko ”Liitos ei karsi Nilsiän lähipalveluja”.

Otsikko osuu ihmisten pelkojen ytimeen. Pelkojen, jotka estävät aidosti järkevänkin toiminnan. Olen nyt aamusta vähän kiireinen (talvilomapäiviä kun vietän), mutta palaan tähänkin aiheeseen viikonlopun aikana. En sitä tuottavuuttakaan ole unohtanut.

Mietityttää se, että vaikka SS:n otsikko on tässä tapauksessa oikea ja hyvä, se saattaa luoda ihmisille odotuksia, joita tulevaisuus ei pysty minkään muotoisena täyttämään.

Valtion talous on pahasti alijäämäinen, ja välttääksemme Kreikan kohtalon asia on korjattava tavalla tai toisella. Pohjois-Savossa kuntien taloudessa ei ole hurrattavaa, oli liitoksia tai ei. Millä eväillä me onnistuisimme nykymenon säilyttämään, jos valtiolta ei saada missään tapauksessa aiempaa enempää, ja kuntien velkaantuminenkin on pysäytettävä?

Nilsiän kanssa meillä on toivoa jostakin enemmästä, koska Tahkon kautta meillä on mahdollisuus suurempaan matkailu- ja verotuloon. Muuten toivon perään saattaa joutua hetken huutelemaan. Eikä me olla luovutettu.

Puijo prkl

18.02.2012 20:25

Kurkimäessä hiihdetään parhaillaan kellon ympäri, kun meneillään on 24 tunnin hiihtotapahtuma. Kävin siellä muutaman sanan sanomassa kaupunginhallituksen jäsenenä ja kuulostelin samalla ihmisten terveisiä kaupungille.

Ymmärrän minä sen, että hassulle tuntuu, kun 200 euron avustuksesta uimarannan kunnostamiseen on leikattu 16 euroa samaan aikaan kun valituksista johtuva toriremontin viivästyminen vie viitisen miljoonaa euroa. Tätä ei järjellä selitetä.

Tuolla ei puhuta yhteisöllisyydestä, vaan eletään sitä. Hieno kylä.

Kurkimäkeä

Vaan Puijosta on saatu lisäselvitystä sitten viime kertoman. Savon Sanomat uutisoi pari viikkoa sitten golfin pelaajien olevan tulossa Konttilaan (www.konttila.fi). Kuopiossa tuo tarkoittaa sodanjulistusta, ja se on varmasti ollut tiedonjakajan (joku valmisteluryhmän jäsen) tarkoituskin. Asia on edelleenkin valmistelussa kesken, mutta jonkun intresseissä oli käynnistää kapinaliike jo ennen analyyttistä keskustelua. Hyvin onnistui.

Meidän Puijomme on 500 hehtaarin alue. Hieno paikka, joka herättää suuria tunteita näillä main. Muualta tulleena ei voi mitenkään ymmärtää yhtälöä ”Puijoa on kehitettävä, mutta mihinkään ette koske”. Syksyllä 2010 kaupunginvaltuusto linjasi Puijon kehittämisen suuntaviivoja. Niitä virkamiehet nyt yrittävät noudattaa huomioiden sen, että melko monessa kohdin äänestimme.

Erityshuomion nyt sitten tulee saamaan golfaaminen, kun on saatu luotua mielikuva Wahlroosista kavereineen Puijoa pilaamassa. Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi, kun kh:n suunnittelukokouksessa biologi selvitti viitasammakoiden kutulammikoita ja lepakoitten yöpymistä.

Tämäpä se juuri tekee Puijon hyvinvoinnin varjelemisesta ja kehittämisestä niin hankalaa. Jotenkin pitäisi voida yhdistää luonnonsuojelu, metsänhoito, liikkuminen ja edes tornin aukipitämisen mahdollistavan kävijämäärän paikalle houkutteleminen. Miten ihmeessä tuonne on ikinä saatu tehtyä hyppyrimäet? En käsitä.

Kuopion päätöksenteon kannalta on hankalaa, että päättäjämme (no, osa) ovat valmiita tyrmäämään hankkeen kuin hankkeen faktoja kaipaamatta. Minä en tällä vuodatuksella ota kantaa siihen, voidaanko perinnepellot ja golf sovittaa toisiinsa nykyistä paremmin, kun molemmat tuolta mäeltä jo löytyvät, mutta tämä laumakäyttäytyminen huolettaa.

Puijon kanssa samassa kokouksessa käsiteltiin hankinta- ja palveluohjelmaa. Minusta tämä on yksi vuoden tärkeimmistä asioista. Ohjelman avulla tullaan linjaamaan mm. sitä, mitkä kaupungin järjestämisvastuulla olevista palveluista tuotetaan itse, mitkä hankintaan ulkopuolisilta toimijoilta.

Nykyiseen tilanteeseen olemme jotenkin ajautuneet sen sijaan, että valtuusto olisi sitä strategisesti linjannut. Kuitenkin tässä puhutaan koko hyvinvointijärjestelmän perusteesta. Tästä aiheesta ei tullut ensimmäistään yhteydenottoa toisin kuin golfaamisesta Puijolla. Eikä se mediaakaan kiinnostanut. Vaan mitäs tuosta, me hoidamme sen niin hyvin kuin taidamme.

PS: Kuopiosta löytyisi taas vaihtoehto kirjakaupaksi – Rosebud. Menkää, jooko? Siellä oli kirjojen lisäksi tosi ihania juttuja – jääkaappimagneetteja. Moni niistä liittyi johtamani yhdistyksen alkuvuosiin, vaan oli paljon muutakin. Ihanan ihania.

Magneetit

Juhlapäivä

15.01.2012 11:11

Meidän perheen äänioikeutetut käyttävät oikeutensa tämän kierroksen osalta tänään. Mukaan saamme yhden nuoren neitokaisen, joka saa äänestää ensimmäistä kertaa.

Tässä perheessä jälkikasvu tietää, mitä äänestäminen tarkoittaa ja merkitsee. Muistan, kun jo noin kymmenen vuotta sitten esikoisen kanssa laskimme, milloin hän pääsee ekaa kertaa uurnalle. Laskimme hänen toiveestaan. Näiden vaalien piti olla tuo eka kerta, mutta eduskuntavaalien aikaistaminen teki sen, että poika sai äänestää äitiään ensimmäisissä vaaleissa. Kai se saamisen puolta oli joutumisen sijaan?

Meillä on paljon keskusteltu pressaehdokkaista. Kenellekään tuskin on epäselvää, että äänestän Lipposta. Mainitsemani neitokainen arveli viimeksi, ettei tiedä, ketä äänestää. Oli pieni kiusaus minulla arvaatte varmaan mihin, vaan taistelin vastaan, ja kerroin eri ehdokkaista, ja jatkan sitä tänään. Toki lisään loppuun oman näkemykseni, mutta ehdottomuutta en siitä tee. Kuulostaa sille, että vastoin periaatteitani kirjoittelen itsestäänselvyyksiä, mutta tämä ei ole minulle itsestäänselvyys käytännössä. Taistelun paikka henkistä pienuutta vastaan.

Kun tuolla pakkasessa palelee Lipposta kehuen, olisi toki helppoa käyttää sisätilatilaisuudet hyväksi. Vaan oikean kuvan haluan demokratiasta välittää.

Oman äänestäjän kanssa keskustelu on ollut niin pitkäkestoista, että pelkoa demokratian vääristymisestä ei ole.

Poika: ”Paljonko maksat, että äänestän Lipposta?”
Äiti: ”En mitään tietenkään, mutta pizzalla voidaan äänestyspäivänä käydä.”
Poika: ”Sillä saa korkeintaan äänen Niinistölle.”

 

Poika: ”Taidan äänestää Soinia.”
Äiti: ”Ethän sä nyt mitenkään voi Soinia äänestää.”
Poika: ”Mähän voin äänestää, ketä haluan.”
Äiti: ”Totta, mutta…”
Loppulause jääköön perheen sisäiseksi salaisuudeksi. ;)

Oikeasti siis ensisijainen tavoitteeni on opettaa nuoret käyttämään äänioikeuttansa, joka pitää sisällään myös täydellisen vapauden valita äänensä kohteen.

Nuo gallupit sitten. Viime keväänä Savon Sanomilla oli luotettavaksi mainostettu gallup muutamaa viikkoa ennen vaaleja (tarkalleen ottaen 27.3.). Minun kohdaltani tuloksen vaaleissa olisi pitänyt näyttää sille, että demareista edelleni menisivät istuvat kansanedustajat Rajamäki ja Väätäinen, minkä lisäksi myös Hahtala, Suhonen, Sokka, Haverinen, Korte, Kiljander ja Hynynen. Vaaleissa olin kolmas. Opettaa asettamaan gallupit arvoonsa. Tehkää tekin niin.

Ilolla Lipposen puolesta Kuopion Petosella

 

PS-iltasella:
Neitokainen: ”No, kyllä minusta kuulostaa, että se Lipponen on paras vaihtoehto.”
Pojan äiti: ”Niin no, no niin, no. Ainakin minusta.”

Keskeneräinen

25.10.2011 22:43

Kuukausi sitten kuulimme, että Saudi-Arabian naiset pääsevät äänestämään neljän vuoden kuluttua. Viikonvaihteessa uutiset kertoivat Tunisiasta, jossa äänestettiin ensimmäisissä vapaissa parlamenttivaaleissa vuosikymmeniin. Ihmeellisen keskeneräinen maailma! Ei kyllä kannattaisi enää sanoa ”hätäkös tässä valmiissa maailmassa”. Tai ainakin jos sanoo, niin tiedostaa, että se saattaa kuulostaa samalle kuin eilisessä valtuustossamme yhden perussuomalaisen lause, että tässä on tulossa tie vetävän päähän.

Minäkin olen ihan keskeneräinen, ja siitä on tosi hyvä saada muistutus aina silloin tällöin. Viikonloppuna kommentoin ihmisten omavastuumaininnassa torimonttuun pudonnutta. Lähes kaiken vastuun otan sanomastani, mutta en ihan 100 prosenttia, koska luotin lehdestä lukemaani. Peruskoulussa taitaa olla opetusta siitä, kuinka suhtautua kriittisesti median tuotoksiin. Saisinkohan jollekin tuollaiselle mediakritiikin tunnille osallistua?

Luin, että ”kaksi miestä nujakoi”. Sitten aita antoi periksi, ja toinen putosi monttuun. ”Päihtyneille nuorille miehille tuli Sektori-kauppakeskuksen edessä tappelu, ja poliisi epäilee molempia pahoinpitelystä.” (Meidän lehti viime keskiviikkona.)

Muutamalta ihan eri suunnalta kuulin samaa, eli että pudonnut joutui lähinnä päällekarkauksen kohteeksi ja tönäistyksi aitaa vasteen. Aita sitten antoi periksi, ja edessä oli kuuden metrin pudotus.

Oli asia nyt niin tai näin, se ainakin on selvää, ettei pitäisi tuomioitaan jaella niin pitkään kuin ei oikeasti tunne kaikkia asiaan liittyviä seikkoja. Ihmisten vastuu itsestään ja käytöksestään on sitten toinen juttu, ja se pointti varmaan tuli selväksi jo viimeksi kirjoittaessani.

Syvänniemen koulupäätöksen jälkeen sain palautetta. Äänestin taannoin sen puolesta, että Syvänniemen lapset kulkisivat aiemmin sovitun mukaisesti kouluun Karttulan keskustaan, eikä kylälle koulua investoitaisi. Saamani palautteet tulivat ko. kylältä, ja niissä kiitettiin perusteellisesta asiaan perehtymisestä, vaikka sen pohjalta päätökseni ei ollut kylälle myönteinen.

Luulenpa, että tätä linjaa on syytä jatkaa ennemmin kuin tuota torimonttulinjaa.

Ja loppuun kysymys. Arvatkaa, oliko kiva mennä töihin tänään?

Kriisihän se tästä tulee

22.10.2011 21:12

Viikolla töissä kahvitauolla jostakin lehdestä pomppasi ensimmäiseksi silmiin Euroopan taloustilanne. Jos nyt eläisi uutisia – painettuja ja sähköisiä – täydellä sydämellä, olisi syytä jatkuvaan ahdistukseen. Olon pitäisi kai olla kuin korttitalon katolla istuvalla. Huolissaan koko ajan. Mutta eipä se eilinenkään olisi erilainen ollut, vaikka kuinka asiaa olisi murehtinut.

Syytä keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Kohta meidän ikioma talousarviomme on valtuustokäsittelyssä. Luin sen nyt uudestaan läpi kh:n käsittelyn jälkeen.

Huomasin vasta uudella lukemisella, että yksi meidän suurimmista ongelmista on kuopiolaiset miehet. Oho. Tai tällä tavalla se on talousarviokirjassamme. ”…erityisesti kuopiolaisten miesten itsemurhista, alkoholiperäisistä kuolemista ja tapaturmista johtuvat elinvuosien menetykset muodostavat keskeisen ongelman.”

Onneksi muutamaa sivua myöhemmin löytyy hyvinvointia edistäviä tavoitteita ja toimenpiteitä ensi vuodelle. ”Kaupunginteatterin peruskorjaus ja laajennus.” On siellä tällainenkin. ”Tehostuva yhteistyö mielenterveys- ja päihdepalvelujen kesken.” Että ei ne miehet nyt ihan heitteille ole jäämässä. Mutta on kyllä omaa vastuutakin löydyttävä.

Olen samaa mieltä kuin Pentti Tuovinen, jonka mielipide löytyi tänään SS:sta. Hän ihmetteli rakentajan patistelua parempien aitojen tekemiseen, kun känninen tappelija putosi torimonttuun. Jos tuolle tielle lähdetään – eli että on rakentajan syy, että tämä mies monttuun putosi – ollaan pahasti, pahasti hakoteillä. Mikä pakko sitä on mennä kännissä kaupungille tappelemaan? Saatetaan taas menettää potentiaalisia elinvuosia. Niin. Ja kun siinä ne aidat kuitenkin on.

Kirjastamme löytyy myös visio ja arvot. Vision mukaan olemme 150 000 asukkaan kaupunki. Puuttuu enää reilut 50 000. Menneinä viikkoina savolainen kuntaliitoskeskustelu on ollut julkisesti sen kertomista, kenen kanssa ei ainakaan haluta yhteistyötä. Pirtsakka poikkeus tuli Maaningan kunnanjohtajalta Soile Lahdelta, kun hän sanoutui irti vastavoiman rakentamiselta keskuskaupungille. Saapa nähdä, mitä tämä vielä poikii. Aidosti Kuopion tavoite on nykyistäkin paremmin menestyvä Pohjois-Savo. Ainakaan minä en näe päiväunia kyläkoulujen lakkauttamisista. Luulen, ettei muutkaan kuopiolaiset.

Ja yksi arvoista/toimintaperiaatteista sitten. ”Yhdessä tekeminen – sitoutuminen – luottamus.” Minusta tuntuu sille, että tässäkin meillä on vielä vähän tavoitetta. Tuntuu, että usein toimimme toisiamme vastaan omien intressien saavuttamiseksi sen sijaan, että kulkisimme samaan suuntaan.

Oikeasti olen eniten huolissani siitä, ettemme onnistu hankkimaan niin paljoa tuloja kuin mitä palveluihin käytämme. Jos emme tässä saa skarpattua, ikävän perinnön jätämme lapsillemme. Toisaalta, kun muistelee melko hiljattain olleita murrosikään liittyviä juttuja, niin olisiko tuo nyt niin paha? ;)

Ai miksikö olen tuosta niin huolissani, vaikka kysymyksessä on ns. kova asia? Siksi, että jos meillä ei ole talous kunnossa, emme kykene pitämään palveluja haluamassamme kunnossa. Menee aika ja energia sopeuttamiseen sen sijaan, että pohtisimme, kuinka kaupunkilaiset voisivat paremmin.

Ajatellaan vaikka, että emme saa tuloja ja menoja tasapainoon, ja hoidamme tilannetta velalla. Ensi vuonna korkomenoja arvioidaan maksettavan 6,5 M€. Lainamäärän lisäyksestä johtuva korkomenojen nousun ennakoidaan olevan noin miljoona euroa. Silmien kiinni laittaminen ei ole ratkaisu, vaikkei niiden auki pitäminen kivaa olisikaan.

No menipä taas tylsäksi. Ei tämä sitä kuitenkaan ole. Odottakaas vaan maanantaina valtuustoa. Voitte vaikka seurata sitä netistä. =)

 

 

Alueensa paras

23.11.2010 22:58

Kirjoitin viimeksi puoluevaltuustomatkalta edellisen illan koulukeskustelusta. Sittemmin on taas tapahtunut vaikka mitä. Puoluevaltuustoa pari päivää, välissä helsinkiläisiä etanoita, sitten Nuorten Kotkien ihana juhla ja kuumetta. Kuumeen myötä sairauslomaa, ja väliin jääneitä kokouksia.

Aloitetaan puoluevaltuustosta. Se oli pääosin kovin hyvähenkinen ja täynnä asiaa. Tuolla porukalla tehdään syvällisiäkin ohjelmia mistä tahansa yhteiskunnallisesta aiheesta vaikka kahvitauon aikana. En ole varma, onko se pelkästään vahvuus ollessaan noin vahva ominaisuus?

Tuolla käsittelyssä olleet asiakirjat olivat Uuden työn manifesti ja Vanhuspoliittinen ohjelma. Täyttä ruisleipää molemmat. Uutena juttuna kokoukseemme liittyi se, että ihmiset saivat netissä kommentoida esim. kannanottoluonnosta ja kokouksen puheenvuoroja. En voinut olla ihmettelemättä Savon Sanomien juttua valtuustosta, kun lauantai-iltana sitä pääsin lukemaan.

Siihen yleisön kommenteista oli poimittu vain negatiivisia, vaikka joukossa oli niin rakentaviakin, että otimme niistä joitakin kannanottoomme. Entinen työkaverimme kuvasi sanoen ”on kuin oksennus” nähdessään jotain ei niin miellyttävää. Tuo tuli mieleeni Savon Sanomia lukiessani. Eikä muuten paljoa paremmaksi muuttunut, kun kommentoivat Ihalaisen ehdokkuutta otsikolla ”Ihalainen uhrautui”. Ihanko oikeasti joku #%¤& on sitä mieltä, ettei Ihalaisella olisi uhrautumatta mitään antamista tämän yhteiskunnan kehittämiseen? Luultavasti alan päästä kiinni tunteeseen, jonka vuoksi äitini vuosikymmeniä sitten lopetti Keskisuomalaisen tilaamisen kotiimme.

Helsinkiin päästyäni päädyin aluepolitiikkakeskusteluun ystäväni kanssa. Keskustelu oli lyhyt, mutta selvä asiasisällöltään. Molemmin päin. Lyhyesti sanottuna Helsinki osallistuu verotuloillaan myös muun maan elinvoimaisena pitämiseen. Täältä katsottuna se on siten kuin olla pitää. Yhdessä olemme panostaneet pääkaupunkiseudun elinvoimaan, joten on sitä tuloakin hyvä tasata.

Hypätään tästä Pohjois-Savoon. Kuopio on Savon Helsinki. Alueensa veturi siinä missä Hki on koko maan. Vieläkin yritän etsiskellä niitä työkaluja, joilla yhteistyö syvenisi, emmekä kaikki tekisi samoja juttuja omin voimin, kun yhdessä pääsisimme vähemmällä. Tässä saattaa olla pieni tasapaino-ongelma, kun jotenkin pitäisi pystyä määrittämään tilanne, jossa kaikki antavat yhteiseen hyvään reilun oman osuutensa. Kuopiosta maakuntaan päin ei toimi kitsaan isoveljen asenne, eikä maakunnasta Kuopioon päin rusinankeräilijöiden asenne.

Meillä on hiukan tasapainoiltavaa täällä omien rajojemme sisälläkin. Kylämme ovat jotakin ainutlaatuisen hienoa. En nyt mene niihin tämän enempää, vaan kun on hyvin aikaa (toivottavasti jo ennen huhtivaaleja) palaan tähän yhdessä kaupungin budjetin kanssa. Sitä olen lupaillut jo tovin, ja uskon vielä voivani lupaukseni pitää ennen valtuuston joulukuista käsittelyä.

Etanoista sanottakoon, että helsinkiläiset etanat eivät pärjänneet Kummisedän veljilleen. On toki mahdollista, että niitä saa pääkaupungissakin useammasta paikasta… Siitä huolimatta jokainen syy olla ylpeä kotiseudustaan on hyvä syy.

Loppuun kerron teille perhekeskustelusta. Kuopukseni aloitti keskustelun toissailtana: ”Onko meillä vielä vahinkovakuutus voimassa?” Ah, mikä lupaava aloitus. Keskustelusta tuli hedelmällinen.

Jippii, sano, ellet sitten tyrmää

08.10.2010 20:57

Tänään – 8.10.10 – uudet nettisivuni näkivät julkisuuden päivänvalon. Kunhan nyt muistaisivat, ettei julkisuudesta poimita vain rusinoita, vaan saavat myös pullan. Tuskin valittavat pullastakaan.

Päivä on siksi hieno ja aurinkoinen ja mukava ja ihana. Tulipa tässä mieleeni, että kyllä nykyajan naista ilahduttavat erilaiset asiat kuin mummojani (ja kuitenkaan ajallinen etäisyytemme ei ole pitkä).

Olisi toinen mummoni varmaan ollut otettu, kun huutolaislapsena kauppatavarana ollessaan olisi jonakin päivänä saanut nettisivut… Onneksi sai kodin perheestä, josta löytyi hyvät eväät elämään. Passasi siinä alkaa äidiksi kymmenelle lapselle. Tämän blogin esiäidin sivuilla kerroin yli viidestäkymmenestä ensimmäisestä serkustani. Alkaako valjeta taustat serkkujen määrälle?

Vaan sitten kotikaupunkiini, Kuopioon. Maakuntalehtemme Savon Sanomat on päättänyt, että palvelualueuudistuksemme epäonnistuu. Mitä tuohon sanoisi? Huvikseenko luulette meidän tehneen PALJON, PALJON töitä tuon eteen?

Uudistus on siinä vaiheessa kuin nettisivuni olivat vielä alkuviikosta. Palvelualueuudistus julkaistaan vaiheittain ensi vuonna, mutta taustalla teemme koko ajan asioita. Laitamme palikoita paikalleen. Jos teistä joku olisi viime viikolla sanonut, että uudet sivut ovat epäonnistuneet, olisin kysynyt, mistä tiedät, kun ne ovat aivan kesken vielä? Samat sanat tästä.

Siihen kritiikkiin yhdyn, että nimihirviöitä siellä on. Mutta hei! Jos homma alkaa toimia tavoitellulla tavalla, ei kuntalaisten tarvitse tietää onko asiakkuusjohtaja asiakkuusjohtaja, vaan hän löytää yhdestä paikasta tiedon ja avun tarpeeseensa. Olkoon vastaajan ja auttajan titteli sitten palvelupäällikkö tai palvelualuejohtaja. Lukekaas muuten nuo kaksi titteliä, ja ilman valmiiksi päätettyä asennetta osaa niistä lukea, mitä tässä on haettu.

Ei kuntalaisen tarvitse tietää, hallinnoinko uimahallia hyvinvoinnin palvelualue vai vapaa-ajantoimi, vaan hän saa vaivatta tietoa harrastusmahdollisuuksista.  Ensi vuoden aikana todellisten muutosten pitäisi alkaa konkretisoitua, mutta monta puuhaa on vielä sitä ennen ja sen aikana. Toki kapuloita voi heitellä rattaisiin vaikka kaksin käsin, mutta jatkamme siitä huolimatta.

Lehdessä oli tänään sivun juttu Kuopion tuloksesta Yritysilmasto-tutkimuksessa. Ei ollut häävit tulokset. Lainasin töistä ko. tulokset, mutta siellä ne ovat hyllyssäni. Mielenkiintoista minulle tuossa SS:n jutussa oli lukea mm. tämä pätkä: ”Ryynänen (on elinkeinojohtajamme) aprikoi, että yrittäjät toivovat yritysvaikutusten arviointia osaksi kunnallista päätöksentekoa Kuopiossa. Ehdotus on kaupungin taholta tyrmätty, kun vaatimus kohdistui kaikkeen päätöksentekoon.”

Jaa. Kirjoitin asiasta valtuustoaloitteen, jonka jätti parahin toveri Jaakko Kosunen valtuustoryhmämme pj:na. Tuolloin aloitteeseen saamamme vastaus sisälsi mm. tällaista ”yritysvaikutusten arvioinnin menettelytapa valmistellaan palvelualueuudistuksen yhteydessä”.

Onko siis ”kaupungin taholta tyrmäys” ja ”valmistellaan palvelualueuudistuksen yhteydessä” synonyymit toiselleen? Ja kun tätä kaupunkia yritetään kehittää ihan oikeasti ja tosissaan.

Tarvitseeko kertoa, millaisia ajatuksia heräsi tyrmäyksestä lukiessani? Olen taipuvainen ajattelemaan, etteivät nuo yritysilmastotutkimuksen tulokset saata ihan puppua olla. Samanlaisen tutkimuksen voisi nyt tehdä päätöksentekoilmastosta. Tänään tietäisin, mitä vastaisin kohtaan ”demokratian kunnioittaminen”, ”avoimuus” ja ”asiakaslähtöisyys”. Uskokaa ihmeessä, uudistuksellemme on tilausta.

Mutta muuten tämä on kyllä hyvä kaupunki. =) Tai ainakin minä tykkään.