Voi se tuntua hyvällekin
25.02.2012 11:27
Piti siitä tuottavuudesta muutama sana sanoa. Kuten tuossa jonakin päivänä kerroin, uskon siihen, että ihminen luontaisesti pyrkii kohti parempaa. Tämä ei luonnollisesti toimi aivan aukottomasti, jos ihminen on yksityis- tai työelämän puolelta jollakin tavalla ylikuormittuneessa tai epätasapainoisessa tilanteessa. Oletetaan, ettei näin ole.
Suomi on tilanteessa, jossa niin valtio kuin kunnat ovat velkaisia. On syöty tienattua enemmän. Tähän liittyy tietenkin kysymys veroista ja maksuista, mutta oletetaan, ettei niiden korottamisella voida turvata nykymenon jatkumista.
Muutoksia siis on edessä. Ensinnäkin ihminen valitsee itse asenteensa. Jos kaikki on noin ylipäätään syvältä, kehittämisestä on varmaan turha puhua. Voimat menevät oman päänsisäisen elämänhallintaan, ja kaiken kitisemiseen. Luoja meitä suurilta joukoilta näitä varjelkoon.
Toisena asiana on työyhteisön ilmapiiri, jossa johtamisella ja esimiestyöllä on merkittävä rooli. Jos esimiestä kiinnostaa enemmän se, oletko jokaisen työehtosopimuksessa mainitun minuutin työpisteessäsi kuin se, mitä työssäsi saat aikaiseksi, työyhteisö voi rauhassa keskittyä minuuttikyttäilyyn ja antaa maailman mennä menojaan. Julkisen puolen rasite on muuten se, että seinähullusta seuraavastakaan esimiehestä ei niin sanotusti päästä eroon, jos hänellä on virka takanaan.
Jos kuitenkin olosuhteet ovat otolliset, ja ihmisen ymmärrys riittää siihen, ettei rahaa ja resursseja ole määrättömästi käytössä, eikö hän luontaisesti ala itse etsimään kohtia, joissa asioita voi tehdä paremmin? Minä uskon tähän.
Ajatukset ja ehdotukset voivat olla monenkokoisia, mutta vaikuttavia. Tai ainakin oikeaan suuntaan vieviä, kierrettä lisääviä. Eikä ulkopuolelta tulevat syötteet, positiiviset ärsykkeet tilannetta heikennä.
Valtion tuottavuusohjelma teki muuten asialle paljon hallaa. Se oli pakottamista ja resurssien leikkaamista, jossa ymmärtääkseni luovuudella ja vapaaehtoisuudella oli vain vähän sijaa. Tai ainakin tälle se kuulostaa, jos niitä kuuntelee, jotka asiaa ovat todeksi eläneet.
Nykyihmiset ovat koukussa ties minkälaiseen suoritusten mittaamiseen. Kuka laskee juoksukilometrejä, kuka hiilihydraatteja. Tuottavuutta voi laskea suunnilleen samalla tavalla, ja ihan vapaaehtoisesti.
Työntekijöillä on paras tuntuma omaan tekemiseensä, miksi siis luovuttaa sen kehittämistä asiaa heikommin tunteville?
Parempaa on luvassa
20.02.2012 22:36
Alkaa olla happivajetta, kun on istunut jonkinlaisissa sisätiloissa aamukahdeksasta. Päivä alkoi töillä, jatkui kaupunginhallituksella, josta matkattiin ihan pikkuisen tauon jälkeen Nilsiään kokoukseen, kokoustettiin ja vielä matka kotiin. Oli päästävä ulos hengittämään.
Kokouksissa on ollut paljon merkittävää asiaa. Varmaan se tärkein oli tuolla Nilsiässä. Tai siis varmasti oli, vaikka kovin minua kiinnostaa asiat, joita kh:ssakin käsiteltiin. Menen niihin kohta. Tai siis ainakin kerron teille niistä. Mihinkään en enää mene. Paitsi peiton alle.
Kuntaliitosselvitystyötä ohjannut poliittinen ohjausryhmä (voi herrajestas taas näitä termejä) kokoontui tuolla Nilsiän kaupungintalolla. Päädyimme esittämään liitosta hallituksille sekä valtuustoille. Selvityksen jälkeen totesimme olevamme tilanteessa, jossa liitos hyödyttää kumpaakin kaupunkia. Kappas.
Valtakunnallisesti puheissa olevaa kuntarakenneuudistusta vastustetaan pääasiassa sillä perusteella, että palvelut keskitetään keskuskaupunkeihin. Me ei aiota niin tehdä. Yhdistymissopimuksesta löytyy mm. tällaisia juttuja. ”Nilsiän terveyskeskus jatkaa nykyisessä toimipaikassaan kuntien yhdistymisen jälkeen.” ”Opetuspalvelut tuotetaan olemassa olevalla kouluverkolla.” Jos ihan tarkkoja ollaan, Nilsiä saa tämän myötä jälleen iltavastaanottoaikoja terveydenhuoltoon.
Yritän ihan vain sitä sanoa, että älkää ihmeessä pelätkö niitä selvityksiä, joita Virkkunen nyt ehdottelee. Sieltä saattaa löytyä mielenkiintoisia juttuja. Nilsiän kanssakin uskomme, että Tahkon kehittämisen myötä saatamme tässä voittaa molemmat.
Kh:ssa käsittelimme tuottavuusohjelmaa. Noin laajasti ajatellen sana ”tuottavuus” on ihan turhaan joutunut kirosanan asemaan. Se on pilattu pakottamalla ja johtamalla muutosta kyvyttömästi.
Eikö ihminen aika luontaisesti pyri kohti parempaa? Siitähän tässä on kysymys. Julkisella sektorilla tiukkeneva talous pakottaa noihin toimiin, mikä saattaa hiukan himmentää homman hohtoa. Siltikin uskon siihen, että tuottavuuden parantamisesta on saatavissa mielekästä ja mielenkiintoista. Mä palaan tähän asiaan sellaisena päivänä, kun happivaje ei ole näin suuri. Eikä univaje.
Kriisihän se tästä tulee
22.10.2011 21:12
Viikolla töissä kahvitauolla jostakin lehdestä pomppasi ensimmäiseksi silmiin Euroopan taloustilanne. Jos nyt eläisi uutisia – painettuja ja sähköisiä – täydellä sydämellä, olisi syytä jatkuvaan ahdistukseen. Olon pitäisi kai olla kuin korttitalon katolla istuvalla. Huolissaan koko ajan. Mutta eipä se eilinenkään olisi erilainen ollut, vaikka kuinka asiaa olisi murehtinut.
Syytä keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Kohta meidän ikioma talousarviomme on valtuustokäsittelyssä. Luin sen nyt uudestaan läpi kh:n käsittelyn jälkeen.
Huomasin vasta uudella lukemisella, että yksi meidän suurimmista ongelmista on kuopiolaiset miehet. Oho. Tai tällä tavalla se on talousarviokirjassamme. ”…erityisesti kuopiolaisten miesten itsemurhista, alkoholiperäisistä kuolemista ja tapaturmista johtuvat elinvuosien menetykset muodostavat keskeisen ongelman.”
Onneksi muutamaa sivua myöhemmin löytyy hyvinvointia edistäviä tavoitteita ja toimenpiteitä ensi vuodelle. ”Kaupunginteatterin peruskorjaus ja laajennus.” On siellä tällainenkin. ”Tehostuva yhteistyö mielenterveys- ja päihdepalvelujen kesken.” Että ei ne miehet nyt ihan heitteille ole jäämässä. Mutta on kyllä omaa vastuutakin löydyttävä.
Olen samaa mieltä kuin Pentti Tuovinen, jonka mielipide löytyi tänään SS:sta. Hän ihmetteli rakentajan patistelua parempien aitojen tekemiseen, kun känninen tappelija putosi torimonttuun. Jos tuolle tielle lähdetään – eli että on rakentajan syy, että tämä mies monttuun putosi – ollaan pahasti, pahasti hakoteillä. Mikä pakko sitä on mennä kännissä kaupungille tappelemaan? Saatetaan taas menettää potentiaalisia elinvuosia. Niin. Ja kun siinä ne aidat kuitenkin on.
Kirjastamme löytyy myös visio ja arvot. Vision mukaan olemme 150 000 asukkaan kaupunki. Puuttuu enää reilut 50 000. Menneinä viikkoina savolainen kuntaliitoskeskustelu on ollut julkisesti sen kertomista, kenen kanssa ei ainakaan haluta yhteistyötä. Pirtsakka poikkeus tuli Maaningan kunnanjohtajalta Soile Lahdelta, kun hän sanoutui irti vastavoiman rakentamiselta keskuskaupungille. Saapa nähdä, mitä tämä vielä poikii. Aidosti Kuopion tavoite on nykyistäkin paremmin menestyvä Pohjois-Savo. Ainakaan minä en näe päiväunia kyläkoulujen lakkauttamisista. Luulen, ettei muutkaan kuopiolaiset.
Ja yksi arvoista/toimintaperiaatteista sitten. ”Yhdessä tekeminen – sitoutuminen – luottamus.” Minusta tuntuu sille, että tässäkin meillä on vielä vähän tavoitetta. Tuntuu, että usein toimimme toisiamme vastaan omien intressien saavuttamiseksi sen sijaan, että kulkisimme samaan suuntaan.
Oikeasti olen eniten huolissani siitä, ettemme onnistu hankkimaan niin paljoa tuloja kuin mitä palveluihin käytämme. Jos emme tässä saa skarpattua, ikävän perinnön jätämme lapsillemme. Toisaalta, kun muistelee melko hiljattain olleita murrosikään liittyviä juttuja, niin olisiko tuo nyt niin paha?
Ai miksikö olen tuosta niin huolissani, vaikka kysymyksessä on ns. kova asia? Siksi, että jos meillä ei ole talous kunnossa, emme kykene pitämään palveluja haluamassamme kunnossa. Menee aika ja energia sopeuttamiseen sen sijaan, että pohtisimme, kuinka kaupunkilaiset voisivat paremmin.
Ajatellaan vaikka, että emme saa tuloja ja menoja tasapainoon, ja hoidamme tilannetta velalla. Ensi vuonna korkomenoja arvioidaan maksettavan 6,5 M€. Lainamäärän lisäyksestä johtuva korkomenojen nousun ennakoidaan olevan noin miljoona euroa. Silmien kiinni laittaminen ei ole ratkaisu, vaikkei niiden auki pitäminen kivaa olisikaan.
No menipä taas tylsäksi. Ei tämä sitä kuitenkaan ole. Odottakaas vaan maanantaina valtuustoa. Voitte vaikka seurata sitä netistä. =)
Parempia uutisia
17.10.2011 22:36
Olisiko yksi tolkullinen uutinen viikossa parempi kuin nykyinen tahti ja ärsyttävä sisältö?
Vasta uutisoitiin, että Putinin sukellusreissullaan löytämät ruukut olivat osa lavastusta. Pitikö sekin ihan uutisoida? Sen nyt näki alkuperäisestä löytöuutisestakin.
Tänään uutisoitiin, että ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen johtaa opettajien määrän vähenemiseen. En tiedä, mihin hermoon tämä nyt osui, mutta vähän ärsytti. Uutinen olisi minusta ennemminkin se, jos aloituspaikkojen vähetessä kaikki opettajat jatkaisivat kuin ei mitään. Sillä voisi saada jonkun Kreikka-diplomin.
Minun ei ehkä pitäisi seurata mitään uutisia niin pitkään aikaan, kun olossani on valittamista. Ja nyt siinä on. Viikonlopun teki mieli pysäyttää vastaantulijat kysellen, voisiko joku kävellä mun selkärankani päällä.
Onneksi maailmassa on juttuja, jotka tuottavat hyvää mieltä silloinkin kun uutiset ärsyttävät, sopeuttaminen turhauttaa ja selkäranka käyttäytyy vastuuttomasti. Toveruus on parhaasta päästä. Kaverikuva opettajien Kynttilänsytyttäjäisistä.
Taas jaksaa muutaman typerän uutisen.
Johtajia johtajia…
10.10.2011 22:10
…aina vaan vähemmän.
Kaikkia aina kiinnostaa tietenkin, paljonko meillä on johtajia. Sillä saa useimmiten nimensä lehteen (ilman lapaa jäässä…), että kärkevästi kertoo niitä olevan liikaa.
Vaan katsos, kun runsaasti selittämäni palvelualueuudistuksemme yksi tavoite oli vähentää johtoa ja vahvistaa palveluja. Mitä pitäisi sanoa siinä kohtaa, kun alkaa näyttää, että se toteutuu? Onnitella kaikkia asianosaisia?
Kaupunginjohtajamme kertoi tänään seuraavaa:
Esimiesten palkkamenot joulukuussa 2010 n. 1,6 M€.
Esimiesten palkkamenot huhtikuussa 2011 n. 1,47 M€
Vaikutus vuositasolla n. 2 M€ työnantajakulut huomioiden.
Mitäs sanotte? Älkää nyt saamattomiksi savolaisiksi ainakaan, kun tällä hetkellä näyttää lupaavalle, että emme ainakaan ilman tulosta jää tämän uudistuksemme kanssa.
Hyvä Kuopio. Mä tykkään susta.
Sopeutusta ja kulttuuria
10.09.2011 18:44
Muistuipa taas mieleeni kuntataloutta käsittelevä raportti, jossa julkikirjoitettiin ihmetys median vaateista tasapainottaa julkinen talous samalla kun keinot tyrmätään lähes jokainen.
Keneltäkään ei ole voinut mennä ohi lehdistön kritiikki lehtien arvonlisäverollisuutta kohtaan. Tämän päivän Savon Sanomissa kritisoidaan puolustusvoimiin kohdistuvia leikkauksia, ja viime keskiviikkona asialistalla näytti olleen kotitalousvähennyksen veroedun kutistuminen. Viikko sitten sunnuntaina yliössä muistutettiin, että menojen leikkauksia on vaan tehtävä, vaikkei niistä tykätä. Niinpä niin.
En minä väitä, että mediassa pitäisi kannustaen kiitellä leikkauksista. Kriittinenkin on oltava. Vaan jos mikään edustajiemme valitsemista keinoista ei kelpaa, niin silloin varmaan hyvät neuvot olisivat tervetulleita. Jos sellaisia on.
Meillä oli illalla kunnallispoliittinen kirjallisuuspiiri. Mäntyniemen Mikon aloitteesta annoimme toisillemme aiheeseen liittyen lahjat.
Mikko sai puoluetoveriltaan Antti Haapakorvalta (kok.kok.) James Ellroyn ”Musta Dahlia” -dekkarin, koska A halusi antaa M:lle hyllystään hyvää luettavaa.
Mikko antoi minulle origamikirjan, jossa origameja ei tehdä paperista, Round Table -laulukirjan, ”Mitä kello on, Äiti Karhu?” -kirjan ja suurennuslasin. Lahja kuvaa hyvin antajaansa, jonka vauhdissa on joskus haasteellista pysyä.
Minä annoin vihertävälle Raimo Tuomaiselle Riikka Pulkkisen ”Totta”, koska halusin laittaa suomalaista naiskirjallisuutta eteenpäin saatuani kirjan itsekin lahjana (no, oikeasti lahjakorttina).
Raemo antoi Tuulia Hämäläiselle (vas.vihr.) Seppo Hannulan ”Lasaretista yliopistolliseksi sairaalaksi”, koska kirja sivuaa Tuulian opiskelualaa ja kirjassa on Raemon oma kuva. Lisäksi sekä kirjoittaja että antaja ovat käytännössä perehtyneet valitusten ihmeelliseen maailmaan.
Tuulia antoi Antille Juha Seppälän novellikokoelman ”Riikinkukon sulka” pakottaakseen Antin lukemaan ainakin enemmän kuin yhden alun ja lopun. Ja kirja on ollut antajalleen rakas nuoruudessa, jota minusta hän kyllä elää edelleen.
Analysoimme illan aikana Riikka Pulkkisen ja Sofi Oksasen eroja, pohdimme blogikirjoitusten yksityisyydenrajoja, kerroimme toisillemme elämämme noloista kokemuksista (ja olemme jatkossa kiristysmahdollisuuksien vuoksi täysin sidoksissa toisiimme), sekä nautimme hiukan punaviiniä.
Aiemmin iltapäivästä törmäsin kaupungilla Savonia-kirjallisuusraadin pj. Jaakkoon, joka kertoi lukeneensa ja lukeneensa. Hän myös suositteli muutamaa kirjaa, joita en tähän laita, etten syyllisty sisäpiiririkokseen.
Jälki
02.02.2011 22:31
Elossa koetut asiat jättävät jälkiä. Tapahtumat, ihmiset ja ajatukset.
Ystävät onnittelivat Facebookissa syntymäpäivänäni, jolloin vaihdoimme muitakin ajatuksia. Päiväkotiaikainen ystäväni muisti – kuten minäkin – jutun noin 33 vuoden takaa. Olimme päiväkodissa, ja leikkimässä pienessä metsässä päiväkodin takana.
Kuulimme normaalista poikkeavia ääniä pitkin leikin, mutta emme raaskineet keskeyttää. Jossakin vaiheessa uteliaisuus kuitenkin voitti, ja kipaisimme etupihalle. Siellä oli juuri poliisin Mustamaija lähtenyt viimeiselle lasten ajelutuskierrokselle. Voi pettymystä. Kyllä jos tädit olisivat tienneet meidän tätä muistelevan näin pitkän ajan jälkeen, olisivat vielä yhden kyydin järjestäneet. Mutta ei.
Olin taannoin todistajana eräässä oikeusjutussa. Vanhoja piti muistella. Huomasin, että ne asiat, jotka olivat herättäneet tunteita, olivat vieläkin mielessä. Ärtymys, ihmetys, viehätys – kaikki toimi. Aiempaan viitaten näköjään pettymyskin.
Maanantaina kaupunginhallitus käsitteli lisäsopeutusmiljoonaa osoittaen sen nyt palvelualueille. Vääntö tässä olikin. Asia tulee jäämään mieleen, kun päätöksestä palautetta antanut kaupunginhallituksen puheenjohtaja kertoi allekirjoittaneen ja toisen saman luontoisen lähestyneen häntä asian kanssa aggressiivisesti. Agressioväite tulee jäämään mieleen vitsiosastoon kuuluvana.
Vaan kerron teille siitä miljoonasta. Jotain kerroin jo aiemminkin. Valtuusto halusi säästää kaupungin miljoonan euron ”lisäsopeuttamiselta”. Sopeutus poistettiin ja raha laitettiin kh:n alle jaettavaksi siten kuin uusi palvelurakenteemme vaatii. Tuon päätöksen jälkeen valmisteltiin käyttötaloussuunnitelmat, mutta niissä yllättäen olikin olemassa tuo miljoonan lisäsopeuttaminen puhdasoppisena juustohöyläämisenä. Sen vuoksi olisi nostettu kansalaisopiston kurssimaksuja, leikattu kirjaston aineistomäärärahoja, vähennetty kouluavustajien määrää jne.
Nuo päätökset olisivat olleet idioottimaisia, kun samaan aikaan raha oli olemassa. Keskustelu aiheesta on kuulemma päättynyt (kh:n pj:n ilmoitus), mutta niin vaan kuului jatkuneen sote-puolen lautakunnassa (on sillä joku uusi nimikin. Tsekkasin. Perusturva- ja terveyslautakunta. Ihan hyvä.). Meidän väitetään kiukutelleen miljoonasta budjettikäsittelyn aikaan. Voin vakuuttaa, että minkäänlainen palaute tai vähättely kiukuttelusta syyttäen ei jatkossakaan saa meitä hyväksymään hölmöyksiä.
Olisi tullut mainetta ja kunniaa, jos koulutuslaut…ei kun kasvun- ja oppimisen lautakunta olisi päättänyt tuosta vaan poistaa kouluavustajat.
Katsokaas, kun mm. siksi palkkasimme ne paljon kohua herättäneet uuden paj:t. Saa kutsua myös palvelualuejohtajiksi. Kai meillä, hyvänen aika, on oikeus odottaa enemmän kuin tuollaisia juustohöyläesityksiä. Minä ainakin odotan. Ihan rauhallisena. Tuolla aikataululla kukaan ei kyllä olisi pystynyt parempaan, mutta mennään sitten toista kautta.
Tässäkin meidän uudistuksemme käytäntöön vienti näkyy. Ei ihan tyylikkäimmän kautta kaikki mene, mutta se olisikin jo lähellä ihmettä. Opimme kuitenkin.
Kissat taitavat olla nopeampia oppimaan. Tai unohtamaan jäljet. Meillä leikitään jo täysillä. Ja uskalletaan nukkua sängyn päällä päiväsaikaankin.
Päiväkotiin liittyy muuten muitakin muistoja. Täti kertoi äidille, että Neeta se on rauhallinen kuin kallio. Niin. Mutta että aggressiivinen kallio?


