Politiikan pyykkipäivä
29.01.2012 21:19
Ihmiset sieltä ja täältä ovat kyselleet ja esittäneet näkemyksiään siitä, mikä meidän kampanjassamme meni pieleen. Viimeisin keskustelu sisälsi väitteen, että ehdokkaallamme Lipposella ei ollut sanomaa, ja unohdimme peruskannattajakuntamme, kun keskityimme kampanjoimaan Facebookissa.
Joo, onhan siinä ongelma, jos viesti ei välity äänestäjille saakka, mutta kyllä se viesti olemassa oli. Useampiakin, mutta minulle jäi päällimmäiseksi mieleen Lipposen Kuopion-vierailusta se, että meidän ei tule kääntää selkäämme Euroopalle. Ei sulkeutumiselle ja itseemme käpertymiselle, kyllä suvaitsevalle avautumiselle Euroopan suuntaan.
Emmekä me kampanjoineet vain Facebookissa. Puoluesihteerimme Mikael panosti varmasti sosiaalisen median puoleen, me olimme toreilla ja kauppakeskusten pihoilla. Enkä sano tuota pahalla Mikaelista, kyllä me tiesimme, mitä olimme saamassa, kun häntä puoluesihteeriksi valittiin.
Uskalla täysin rehellisesti sanoa, että Kuopio teki kaiken tehtävissä olevan. Talkoolaisemme olivat torilla silloinkin, kun me töissä käyvät emme paikalle päässeet. Ei heitä vaivannut tuuli, pakkanen tai räntäsade. Kyllä me tavattiin ne peruskannattajamme. He vaan eivät tällä kertaa liittyneet joukkoon.
Totuutta siitä, miksi näin on, ei ole kenelläkään, ja samojen arvailujen ja näkemysten äärellä olette kuin minäkin, joten en ala niitä toistamaan.
Sitä en ymmärrä, että omat hakkaavat nyt toisiaan, kun pyykkiä pestään. Etelänaapurimme kansanedustaja Viitamies haukkuu ihan nimeltä Savon Sanomien haastattelussa (29.1.20129 piirinsä toiminnanjohtajan. Rakentavaa, ja tilannetta parantavaa… Viitamies on blogissaan antanut sapiskaa omille joukoille tekemättömästä – ja väärin tehdystä – vaalityöstä. Hän on saanut siihen palautteen Länsi-Savo-lehdessä (28.1.12). Palautteen mukaan kansanedustaja purjehtii paikalle arvostelemaan muita, eikä itse osallistu konkreettiseen vaalityöhön.
Väitteen todenperäisyyttä en tiedä, kun meidän vaalityömme keskittyi Pohjois-Savoon. Sen tiedän, ettei mikään ole näissä hommissa ärsyttävämpää kuin kaiken tietäjät, jotka eivät itse laita tikkua ristiin. Tietävät kyllä etu- ja jälkikäteen, kuinka asiat pitäisi/olisi pitänyt tehdä, mutta teon aikaan heitä ei edes näe missään. Säästäkää meidät nyt edes tältä, please.
Kävin tänään kuntosalilla. Porttikongissa hyppi, heilui ja riehui kolme noin 12-vuotiasta poikaa. Lähtivät samaan aikaan kanssasi kävelemään. Tällaisen keskustelun kävin heistä yhden kanssa. Mitään muuta ei sanottu.
Poika: ”Kumpi on parempi, Haavisto vai Niinistö?”
Mä:”Mun mielestä Haavisto.”
Poika:”Miks?”
Mä: ”Musta tuntuu, että se ymmärtää vähän paremmin niitäkin, joilla ei ole ihan tosi isot tulot.”
Poika:”Ootsä sossu?”
Mä:”Oon.”
Poika:”Joo, mä oon nähnyt sut jossain.”
Ja sitten he erkanivat toisaalle hyppien, heiluen ja riehuen. Nuorisoko ei muka ole kiinnostunutta politiikasta? =)
Kävin tänään Haavisto-tilaisuudessa kuopiolaisessa kauppakeskuksessa. Vihreiden toivomuksesta käytin julkisen puheenvuoron. Helpompaa se oli kuin kuuden vuoden takainen Halos-mainosten jakaminen torillamme 30 asteen pakkasessa, jota vihreä valtuutettu Eeva Heinonen esimerkiksi harrasti.
Kysyin Haavistolta, voimmeko me työtätekevät luottaa siihen, että valituksi tultuaan hän muistaa arvopuheissaan myös työntekijöiden aseman jättämättä sitä yksinomaan kilpailukyvyn armoille. Lupasi. Ja kehotti kaikkia työntekijöitä järjestäytymään.
Ilmeestä näkee, että oma ehdokkaani on jo poissa pelistä, mutta Pekka onkin sitten heti kakkonen! Onneksi ei tule kolmatta, koska mun rinnukseeni ei mahtuisi enää yhtään merkkiä.
Vastaus
Kysymys
Kerta kiellon päälle
27.11.2011 10:44
Kuulkaas, immeiset, saan vieläkin palautetta tuosta ”Persuhomo”-kirjoituksesta. Sähköpostiin pukkaa Raamatun kohtia, jossa homous määritellään synniksi. Enkö ihan oikeasti saa itseäni ymmärretyksi, vai onko näillä ”homous nyt vaan on syntiä ja homot iljettäviä” -tyypeillä sokea piste, joka estää luetun ymmärtämisen?
Viimeisen kerran vielä väännän tämän asian, mutta sitten annan olla. Kas tässä:
Olkaa homoudesta mitä mieltä tahansa, mutta kohdelkaa homojakin ihmisarvoisesti.
Otsikon ”persuhomo” joku koki loukkaavaksi, mikä ei ole ollut tarkoitus, koska minusta kummassakaan asiassa ei ole mitään pahaa sinänsä. Kumpikin ryhmä ja sen edustajat antavat kyllä vivahteita viiteryhmilleen, se on selvää.
Olen minä kyllä vähän itselleni hihitellyt. Sattui vielä ymmärryksen hetki kaupassa, jolloin naureskelin itsekseni. Kirjoittelin tuossa aiemmin, että Raamatulla lyövät voisivat toimia esikuvansa mukaan. Vertasin siis persu-Oinosta Jeesukseen, ja kerroin odottavani samanlaista käytöstä. Saattaahan tuo olla melko paljon vaadittu keltä tahansa. 
Yksi palautteenantaja hiukan hekotteli, etten malttanut olla lyömättä paikallisia persuja. Siitäkään jutussani ei ollut kyse. Minähän vain kerroin käytännön esimerkin toteutuneesta elämästä. Halusin osoittaa, millaista tuo toiminta aidosti on, eli mukaville kuulostavat puheet toteutuessaan johtaisivat ongelmiin. Ei minulla paikallisia perussuomalaisia vastaan ole mitään. Kaupunkilaisten äänestämiä valtuutettuja siinä missä kaikki muutkin.
Päätöksenteossa pohjustetaan ja valmistellaan kuntarakenteen muutosta. Kuluvalla viikolla tapasimme Maaningan väkeä ja huomenna Nilsiän. Näissä tapaamisissa on paljon hyvää pohdintaa, jonka toivottavasti saamme käytäntöön.
Palautetta edelliseen
21.11.2011 0:04
Kirjoituksiani voi kommentoida, mutta ne tulevat ensin sähköpostiini. Minulla on vapaus valita, mikä päätyy näkyviin. Eiliseen tulleista ei päädy mikään, mutta kerron niistä.
Sain palautetta naiiviudesta, kun kirjoitin toivovani jonkun Oinosen lapsista osoittautuvan homoksi. Ettei asia jää epäselväksi, kerron, mitä siis oikeasti toivoin. Toivoin elämän opettavan homoista hassuja puhuneelle sydämen avaruutta käytännön kautta. On helppo elää mustavalkoista – vain minä olen oikeassa elämää – ennen kuin joutuu asian kanssa itse tekemisiin. Asia sinällään voi olla vaikka selkäsairaus. Tai työttömyys. Tai mikä tahansa. Ajatus saattaa jalostua, kun sitä joutuu pohtimaan useammalta kantilta, ja monesti asiat joudutaan oppimaan niin sanotusti kantapään kautta.
Homous sitten. Sain sähköpostiini katkelmia Raamatusta. Kirjoitin eilen näin ”Olkaa nyt ihmeessä homoudesta ihan mitä mieltä tahansa, mutta kunnioittakaa edes ihmisoikeuksia.” Muistavatkohan nämä Raamatulla homouden tuomitsevat, kuinka Jeesus kohteli syntistä naista? Muistaakseni ei heitellyt kiviä.
Mikään ei ole helpompaa kuin Raamatulla lyöminen, ja nyt taitaa olla minun lyöntivuoroni. Tässä kohtaa tulee helposti mieleen Matteuksen 23. luku, jossa kerrotaan itsensä ylentävän tulevan alennetuksi. Ja edelleen olen sitä mieltä, että homoutta syntinä pitävätkin voisivat kohdella kaikkia ihmisinä. Esikuvansa mukaan.
Alan olla vakaasti samaa mieltä kuin viisaammat jo aiemmin, että ei näitä (persujen asialistoilla olevia) asioita puhumatta voi jättää, tai vain yhden ryhmän käsiteltäväksi. Kuva saattaa päästä vääristymään ihan kammottavaksi, enkä ainakaan minä tule missään edistämään sellaista kehitystä yhteiskunnassamme.
Palautetta tuli myös yhdeltä ex-persulta, joka tuntee tuon toiminnan sisältä käsin. Hän kirjoitti tämän olevan vaarallista politiikkaa, jota on syytäkin kritisoida.
Persuhomot
19.11.2011 11:07
Kuluvalla viikolla vietettiin Suvaitsevaisuuden päivää. Jouduin pohtimaan omaa suvaitsevaisuuttani ja sivistystänikin. Suvaitsevaisuuteni joutuu koetukselle joidenkin perussuomalaisten kanssa. Alueemme kansanedustaja Pentti Oinonen ei kestä katsella homojen tanssia, ja jää siksi pois itsenäisyyspäivän juhlista.
Toivoisin, että joku Oinosen lapsista osoittautuisi homoksi, jolloin hän joutuisi tekemisiin sen asian kanssa, että maailma ei ole mustavalkoinen. Hänen lausumansa harmittaa siksi niin paljon, kun siitä välittyy kuva, että homot eivät ihmisinä ole ihan samanarvoisia juuri esimerkiksi persujen kanssa.
Mistä päästään siihen sivistysosioon. Hillitsen itseni sanomasta mitä kaikkea tässä kohtaa ajattelen Oinosesta porukoineen. Ellen täysin varmasti äänestäisi Lipposta seuraavissa vaaleissa, tämä riittäisi syyksi äänestää vihreiden Pekka Haavistoa.
Olkaa nyt ihmeessä homoudesta ihan mitä mieltä tahansa, mutta kunnioittakaa edes ihmisoikeuksia. Minäkin yritän muistaa ne myös Oinosen kohdalla.
Noin muuten olen pohtinut, että sitä maailmaa, jota perussuomalaiset tarjoavat, ei oikeasti ole olemassakaan. Täällä kunnallisessa päätöksenteossa sen huomaa melko konkreettisesti.
Meillähän on tori niin sanotusti levällään. Torinaluspysäköintiin on ollut yksi sisäänmenoramppi ja yksi ulostuloramppi aiemmin. Nyt kummallekin tulee parit toiselle puolelle toria. Ne alkavat olla melko valmiit.
Rampit ovat tässä kohtaa osa keskustan vetovoimaa (helpompi tulla asioimaan). Kaupungin kehittyessä etelään on tärkeää, että keskustan elinvoima saadaan säilytettyä. Se on merkityksellistä vaikka vain siksi, että ikääntyessään ihmiset hakeutuvat lähemmäksi palveluja – terveyskeskusta, kirjastoa, uimahallia, kauppoja, postia – koska liikkuminen ei ole enää yhtä helppoa kuin nuorempana. Jos emme saa vetovoimaa säilytettyä, palvelut hajautuvat, jolloin seniorimme helposti jäävät niiden ulkopuolelle.
Toki kyseessä on myös liike-elämän vetovoima. Jos yritykset menestyvät, ne palkkaavat ihmisiä ja maksavat veroja. Sillä sitten rahoitetaan niin terveyskeskus kuin kirjasto. (Sorry, että taas väännän rautalankamallia, mutta tämä tuntuu välillä olevan hukassa.)
Nonni, ja sitten ne rampit. Viime kuussa hyväksyimme Kuopion talousarvion, jolloin yksi perussuomalaisista esitti, että noiden ramppien loppuun tekemiseen varatut rahat vedetään pois, ja tehdään pysäköintipaikkoja terveystalojen äärelle. Varmaan ihan tosi hyvänkuuloinen ajatus esittäjästä, mutta ne rampit on melkein jo valmiit, ja enemmän palaisi rahaa suunnitelmien muuttamiseen tässä vaiheessa.
Ja miksi ihmeessä pysäköintipaikkoja terveystalojen ääreen, kun a. niitä on nytkin riittävästi ja b. sinne terveyskeskukseen menee iso joukko ihmisiä ihan muulla kuin autolla pelkästään jo rahatilanteen vuoksi, mutta myös siksi, että kaikilla ei vaan ole ajokortteja syystä tai toisesta.
Muun muassa tätä tarkoitan sillä, että persujen tarjoamaa maailmaa ei ole olemassakaan. Eli vaihtoehto, jota tarjoavat, voi kuulostaa hyvälle, mutta toteutuessaan tekisi kokonaisuutena vahinkoa. Kun tämä maailma ei vaan ole mustavalkoinen. Eikä homojen keskenään tanssiminen ehkä se suurin ongelma.
NIIN!
Hakkaraisen perilliset
29.10.2011 8:01
Käyn kampaajalla, jolla kävisin, vaikka hän sokeutuisi. Olen luvannut. Eilenkin kävin, mutta ainakin vielä hän oli näkevä.
Kävisin, koska parannamme maailmaa. Viimeksi puhuimme epätäydellisyydestä ja sen hyväksymisestä. Ihmisen kohtaamisesta vaikeissa tilanteissa. Teuvo Hakkaraisesta. Koulujärjestelmästä ja sen puutteista. Kulttuurista. Lapsistamme ja nuoristamme. Voisin kertoa monta hedelmällistä ajatusta näistä, mutta otan käsittelyyn nyt Teuvon, koska se keskustelu jatkui toisaalla.
Olen arkisin päivittäin tekemissä tummaihoisen henkilön kanssa. Hän on siivooja ja yrittäjä. Hän kysyi minulta tänään työnsä lomassa, kuinka on mahdollista, että saa jatkaa työtä eduskunnassa, vaikka puhuu sellaisia (tarkoittaen T.H:n toiseksi viimeisintä ideaa homojen, lesbojen ja somaleiden uudelleensijoittamisesta ruotsinkielisten joukkoon). Hänen näkemyksensä oli, että keskivertokansalainen olisi nopeasti poliisin kanssa tekemisissä, jos tuollaisia puhuisi, mutta tässä tapauksessa käytännössä ei tapahdu mitään.
Niin. Kovin monen – ja myös minun – mielipide on se, että kyllähän Teuvo Hakkarainen saisi Viitasaarella tynnyrissään höpistä itsekseen ihan haluamallaan tavalla, mutta kansanedustajan suusta tällainen ilman seuraamuksia tekee asiaa olevinaan sallitummaksi myös muille. Minä en jaksa tai halua uskoa, että tämä on se suunta yhteiskunnassamme, jonne haluamme pitkospuita asetella.
En ole kuullut kenenkään sanovan, etteikö maahanmuutosta saisi keskustella, mutta kai sitäkin voi tehdä jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen. Itselläni alkaa olla kohta tekemistä sen kanssa, että ennen näiden kirjoitusten julkaisemista karsin adjektiivit Hakkaraisen edestä pois. Ihmisarvo jokaisella.
Sanottakoon, että Kuopion kolmessa persuvaltuutetussa en ole huomannut minkäänlaista viitettä rasismiin tai suvaitsemattomuuteen. Ei Hakkaraisenkaan pidä väittää olevan kuva koko porukasta, vaikka pidänkin hyvin vaatimattomana toimena hänen ryhmältään saamaansa huomautusta.
Onkohan meidän kansallisessa keskustelukultuurissa sellaista fiksattavaa, että keskustelun seurauksena positiiviset voimat saisivat sysäyksiä muuttua teoiksi tosielämässä? Positiivinen suunta voi sitten enemmistön niin halutessa olla vaikka nykyisestä jollakin tavalla eroava maahanmuuttopolitiikka, jossa hyödynnetään menneiden vuosikymmenten kokemuksia. Avustamme voisi tulla avoimen keskustelun kautta hedelmällisempää, ja tulijoiden tänne asettuminen voisi olla helpompaa.
Ei luovuteta
28.08.2011 11:20
En tiedä, kuinka sitä parhaiten kuvaisi, mutta Norjan heinäkuiset tapahtumat vaikuttivat ja vaikuttavat mieleen. On kuin sisällä olisi kuoppa, joka pitäisi saada täytettyä, että tilanne palaisi normaaliksi.
Kesällä mediassa vaadittiin poliitikoilta ratkaisuja ongelmiin, joiden seurauksena suuri joukko nuoria ihmisiä menetti henkensä. Poliitikot vastailevat edelleen. Eniten pinnalla on ollut vihapuheisiin puuttuminen. Ja totta se on, kyllä poliitikoilla vastauksia yhteiskunnan kehittämisen suuntaan ja tapaan on oltava. Silloinkin kun sattuu niin ettei uskoisi olevan mahdollistakaan.
Päättäjät valtuutettuina hoitamaan yhteisiä asioita päättävät pelikentän säännöistä ja pitkälti myös toimintaedellytyksistä. Valitettavasti emme taida saada näillä keinoin verkkoja niin tiiviiksi, etteivätkö kesällä tapahtuneen kaltaiset asiat siitä onnistuisi läpi menemään. Vaikkei pitäisi.
Uskon kyllä siihen, että muutos on mahdollinen, muttei tapahdu ylhäältä sanottuna. Eivät Jyrki & Jutta Suomessa tätä asiaa ratkaise. Ei, vaikka niminä olisi Mari & Timo. Muutos joko tapahtuu tai jää tapahtumatta sinun ja minun kulmilla. Facebook-ystäväni eilinen päivitys ja sen synnyttävä keskustelu laittoivat taas pohtimaan. ”XX todisti metrossa itsensä ikäisen, kaksimetrisen suomalaisen kuulapään noin viisivuotiaaseen mustaan pikkupoikaan kohdistamaan haistattelua ja huutelua. Tähän on tultu. Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?”
Yksi vastaus tähän oli: ”Noissa kai olisi tärkeää juuri se, että suurempi osa ihmisistä ottaisi kantaa ja käskisi lopettaa. On nimittäin kokemusta samanlaisesta tilanteesta, jossa oli lauma nahkatukkia yhden nuoren tummaihoisen tytön kimpussa metrossa (verbaalisesti). Voin sanoa ihan rehellisesti, että en uskaltanut väkivallan uhkan takia sanoa yksin mitään”.
Toinen vastaus: ”Minä ja puolikas ratikallista puutuimme vastaavaan tapaukseen muutama viikko sitten. Kuulapää jäi yksin puhisemaan.”
Tuskin tähän kaipaatte minun päätelmiäni.
Olen viikon aikana osallistunut kahteen ennaltaehkäisevään tapahtumaan, joilla alussa mainittua kuoppaa täytetään. Tasan viikko sitten vietettiin Ravintolapäivää, jolloin jokainen halukas voi ”perustaa” kahvilan tai ravintolan, tai minkä tahansa ruokaan liittyvän. Ennaltaehkäisevyys tulee siitä, että entuudestaan tuntemattomat ihmiset päätyvät tekemisiin keskenään hyvissä merkeissä.
Julkulan ravintoloitsija
Eilen vietettiin Linnanpellolla elokuvafestivaalia naapuruston kesken. Minä en tuohon naapurustoon kuulu, mutta ystäväni kutsui mukaan. Ihaillen katselin, kun joukko tavallisia kuopiolaisia oli järjestänyt upean tapahtuman. Ei siihen kaivattu virallista organisaatiota tai avustuksia, vaan ainoastaan naapuruston tahto toimia yhdessä.
Elokuvia oli lapsille ja vanhemmillekin. Jokainen toi tarjottavaa mukanaan, ja sitä oli yllin kyllin. Siellä naapuruston lapset – melkoinen joukko muuten – liikkui sujuvasti, turvallisesti ja iloisesti pihasta toiseen puuhastellen yhteisiä asioita.
En väitä, että näillä tapahtumilla ratkaistaan maahanmuuttoon tai eriarvoistumiseen liittyvät ongelmat. Niihin ratkaisujen etsimisen on oltava – ja onkin – jatkuvaa. Vaan siinä etsiskellessä arkinen elomme jatkuu siellä ja täällä, ja meillä on keinoja osoittaa käytännössä, millaisen yhteiskunnan haluamme. ”Kuulapäät” huolehtivat siitä, että heidän äänensä kuuluu kyllä. Kuulostakoon kuinka sinisilmäiselle tahansa, niin hei, emme mekään luovuta!
Yhteyksiä
12.07.2011 22:16
Kuopio on suurimpana omistajana mukana niin ammatti- kuin ammattikorkeakoulussamme. Keskustelemme ajoittain näistäkin kh:n pöydän ympärillä. Välillä pohditaan koulutuksen ja elinkeinoelämän kohtaamista.
Minun käsitykseni siitä ei ole ollut erinomainen. Ajellessani taannoin vähän pidemmästi kuuntelin radiota. YLE:ltä kuului Jorma Saarijärven haastattelu. Hän on yliopettajana Savonia-amkissa. Tuon kuunneltuani syyllistyisin yleistämiseen, jos pitäisin tiukasti kiinni käsityksestäni.
Saarijärvi on palkittu Rakennustietopalkinnolla. Perusteluja ko. palkintoraadin puheenjohtaja Matikainen kertoo pitkästi täällä. Suosittelen lukemaan. (http://www.suomela.fi/Core-Pages/Articles/2011/01/03/Yliopettaja-Jorma-Saarijarvi-sai-Rakennustietopalkinnon/).
Radiohaastattelussa Saarijärvi kertoi, kuinka tiivisti rakennusmestaritutkintoa sorvasivat yhdessä koulutuksen asiantuntijoiden ja yritysten edustajien kesken. Luultavasti kaikki voittavat. Opiskelija saavat oppia, joka auttaa työllistymisessä. Yritykset saavat työntekijöitä, joilla on mahdollisimman hyvät valmiudet työhön. Jos tämä ei ole hyvää yhteistyötä eri toimijoiden kesken, niin mikä sitten?
Asiasta ihan toiseen. Piispa Riekkinen on eläköitymässä (Hassu Word ei taas tunnista tätä sanaa. Elävöityminen kelpaisi.). Edessä on siis piispanvaali, jota Lehtemme pitää nyt jo esillä varmasti osin siksi, että uutisista on kesällä niukkuutta. Se sai minut kuitenkin aamulla pohtimaan, että kyllä sitä toivoisi hyvää seuraajaa miehelle, joka pankin tilaisuudessa kertoo aluksi, että Raamattu kieltää koron perimisen ja pantin ottamisen.
Meidän Wille
Milläs asialla sitä ollaan?
27.05.2011 21:38
Jouduttiin tänään lähtemään töistä jo kolmen jälkeen, kun kiinteistöstä meni sähköt. Kylläpä meitä harmitti. Vähän harmittaa vieläkin.
Unohdin eilen kertoa vaikka mitä piispastamme. Hölmö minä. Olimme siis samassa Osuuspankin tapahtumassa. Wille kertoi osuutensa aluksi, että jos Raamattua kirjaimellisesti halutaan tulkita, niin koron periminen on kiellettyä. Ja pantin ottaminen. Niin. Wille on ollut esillä firmansa positiivisena edustajana, kun on tehty valintaa Raamatun kirjaimellisen tulkinnan ja suvaitsevaisuuden välillä. Eikä hän tälläkään kertaa pyytänyt meitä kanssaan kivittämään läsnä olleita pankinjohtajia. Arvostan Willeä kovin.
Yksi hänen esimerkeistään meille oli Vanhasta Testamentista, 1. Mooseksen kirjasta. Wille aloitti: ”Tuolloinhan nainen oli paljon puhuva, kävelevä irtaimiston osa.” Niin. Taas. Onneksi ihan kaiken ei tarvitse olla niin kuin ennen.
Vaan lupasin eilen kertoa teille politiikasta ja Kuopion kouluverkkoselvityksestä. Ja viikon varren pohdinnasta. Ensinnäkin tämä selvitys on tehty, koska ”päivähoito- ja kouluverkostojen tulisi tukea laadukkaan palvelun tuottamista kohtuullisilla panostuksilla”. Suomeksi siis haluamme tätä päivää vastaavan verkoston molempiin mainittuihin, ja vielä siten, että jotenkin rahamme riittäisivät rakennusten jälkeen myös opetuksen järjestämiseen.
Kasvun- ja oppimisen lautakunnan (tai mikä se nyt oli) puheenjohtaja Laineen Anssi (Kesk.) toimi tämän ohjausryhmän puheenjohtajana. Sanottakoon nyt ensin, että arvostan Anssia päättäjänä, eikä tuo nyt taida ihan seinähullu olla muutenkaan. Oikeasti siis ihan hyvä tyyppi jääkiekkoineen kaikkineen. Voisin positiivisten asioiden listaa jatkaa ihan hyvän verran, mutta rajansa se on keskustalaisten kehumisellakin. Ylpistyy pian.
Anssi on sanonut useamman kerran selvityksen aikana ja sen valmistuttua, että tätä asiaa on tarkasteltava kokonaisuutena. Ja mm. siksi asiasta ei selvityksen ollessa kesken huudeltu, ettei kukaan ala kiskoa kortteja keskeltä korttitaloa ja tee turhaksi koko työtä. Selvitys ja haettu ratkaisu on kokonaisuus. Ja vielä kerran kokonaisuus.
Vaan mitä sitten tapahtuikaan? Tällä viikolla oli lautakunnan kokous, jossa mainittu pj. esitti Syvänniemellä sijaitsevan Kemppaanmäen alakoulun jatkamista. Esitys hävisi äänestyksessä, koska enemmistö taisi edelleen olla sen kokonaistarkastelun takana. Ihmekös tuo.
Tässä on nyt kaksi asiaa, jotka on syytä erottaa toisistaan. Keskusta on varmasti ollut johdonmukaisesti maaseutualueiden kelkassa pitämisen kannalla. Ja varmasti Kemppaanmäen koulu ansaitsee jatkoajan siinä missä ihan jokainen tavalla tai toisella muutosten kohteeksi joutuva koulu. Mikään ei ole ihmiselle luontaisempaa kuin toivoa asioiden pysyvän turvallisella ja tutulla tolallaan.
Olen vain aivan varma, että on puhdasta sattumaa, kun Kemppaanmäki sai puolestapuhujan tässä kohtaa. Suurin syy on käydyt eduskuntavaalit, ja Keskustan vaaleissa saama palaute. Keskustan esitys on puhdasta politiikkaa, jonka välineeksi vain nyt ajallisesti sopivasti osui kouluverkko. Se olisi voinut ihan yhtä hyvin olla terveyskeskustarkastelu, hevostalliverkostoselvitys tai koiranpissityspaikkaselvitys.
Anssilla ohjausryhmän pj:na olisi ollut mahdollisuus saada vaikka koko tarkastelun lähtökohdaksi Kemppaanmäen koulun säilyttäminen, jos se ennen vaaleja olisi tuntunut parhaalle mahdolliselle ratkaisulle.
Olen tässä pohtinut, että olenko muka siitä harmissani, että poliittinen toimija toimii poliittisesti? Ja voin sanoa, etten ole. Mutta minä en pidä johdonmukaisuuden katoamisesta, enkä siitä, että omat poliittiset päämäärät asetetaan sen paljon kuulutetun kokonaistarkastelun edelle, jolla oikeasti oli tarkoituksena saada aikaiseksi mahdollisimman toimiva ratkaisu koko Kuopion kannalta. En siis ymmärrä tätä siltikään, vaikka paljon ymmärrän siitä näkökulmasta, että jokainen ryhmä (mekin aikanamme) tekee vaalituloksesta johtuvaa surutyötä aikansa.
Tämä on maailman läpinäkyvin yritys olla kuntalaisten asialla oman poliittisen kannatuksen korjaamiseksi. Ihan varmasti löytyy myös asiaperusteet niin kohteeksi valitun kuin minkä tahansa muun koulun ”pelastamiseksi”.
Kuulkaas, jos me kaikki aletaan persuiksi kateellisena heidän kannatuksensa kehityksen suunnasta, niin mihinkäs meitä muita ryhmiä sitten enää tarvitaan?
Ja kyllä, poliittisten ryhmien on syytäkin erottua toisistaan ja olla aloitteellisia kaupungin kehittämiseksi, mutta olisiko kohtuutonta vaatia, ettei sattumalta oteta kohdalle osuvaan asiaa ja väännetä sitä sopivaan muotoon?
Vaihtoehto voisi olla vaikka istua alas pohtimaan kehityskohteita kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämisen näkökulmasta, eikä oman poliittisen tilanteen korjaamisen näkökulmasta.
Kuopiossa Keskusta on ollut hyvillä asioilla ilman temppujakin, ja johdonmukaisella toiminnalla vaikutti paljon siihen, että valtuuston enemmistö sitoutui aikanaan Vehkalammin koulun korjaamiseen. Se tapa tuotti tulosta, tämä tapa aikaansaa lähinnä tällaisia mielipiteitä.
Sukupuolijuttu
22.02.2011 22:57
Tämä maa on toisen sukupuolen. Tai toisen. Töissä kävi sukupuolten välisiä eroja kuvaava tapahtuma. EsiMieheni huikkasi ovelta erään toimitilaamme koskevan jutun. Kertoi hänelle soitetun asiasta. Minä totesin, että oranssitakkinen mies kävi jo kertomassa asian, että olikohan sama mies. Esimieheni totesi, ettei puhelimessa nähnyt, minkä värinen takki miehellä oli. =)
Ja minä kun yritin tuolla vain kertoa, että mies oli ilmiselvästi talotekniikan asiantuntija, kun hänellä oli sellainen työmiehen oranssi takki. Toinen meistä halusi välittää yksinkertaisen viestin, toinen yritti tuoda mukaan kaiken ammatillisuudesta pukeutumiseen yksinkertaisen viestin lisäksi.
Erilaisuus on aika kiva juttu. Olen melkein uutispimennossa, kun olen ehtinyt nähdä vain yhdet uutiset tänään. Taitaisin olla kohta jo vierotuksen tarpeessa. Sen ehdin nähdä, että joku upseeri on kertomusten mukaan päästänyt suustaan melkoista huttua arvostellessaan presidenttiä ihan muun muassa sukupuolesta. Toisaalta kertoo meistä hyvää, että tuollainen asia ylittää uutiskynnyksen, koska sellaista ei pitäisi olla.
Näitä päiviä ja viikkoja leimaa menoähky. Mietin aika ajoin, että jos elämässä olisi vähemmän tapahtumia, niitä ehtisi sulatella pidempään. Nyt eteen tulee ihanaa ja täyttä ja mielenkiintoista sellaisella vauhdilla, että tapahtumat meinaavat puuroutua yhdeksi virraksi. Moni aarteen arvoinen hetki hukkuu menemisten mereen. Mutta ei voi saada samalla kertaa aktiivisuutta ja olemista. Kai.
Olen hiukan tätä blogiani pohtinut. Sen osoitetta on nyt annettu sinne ja tänne vaalitarkoituksiin. En kuitenkaan halua muuttaa tätä miksikään vaalijulistukseksi, vaikka poliittinen painoarvo siitä laskisi. En minä kaikilla näillä jutuillani voi läheisiänikään rasittaa. Poikianikin kiinnostaisi ihan tosi paljon oranssitakkiset juttuni. Jatkan siis valitsemallani linjalla, vaikka joidenkin odottamiin muotteihin tämä ei nyt taivu.
Huomisista menoista kerron sitten, kun on tarpeeksi vapaata. Mielenkiintoista siellä taas odottaa. Lauantaina voimme tavata Kuopion torilla klo 10 alkaen. Sunnuntaina Musiikkikeskuksella demareiden vaalijuhlassa klo 14. Olet tervetullut!
Juostaan seinään
31.10.2010 10:30
Huomaatteko Päivi Räsäs-ilmiössä mitään samaa kuin vain hetki sitten Matti Vanhas-sirkuksessa? Olen vakuuttunut, että Matti kiittää luojaansa Päivistä, kun pääsi nyt itse pois suurennuslasin alta. Ainakin hetkeksi.
Päivillä on mielipiteitä, vääriä sellaisia. Siitähän me ei pidetä, niinpä teemme sen kaikin mahdollisin tavoin selväksi. Odottele, Päivi, hetki, niin kyllä sinun paikkasi kohta ottaa joku toinen.
Homoaiheeseen en enää mene, mutta tämä Päivin pakolaislinjaus on vielä käsittelemättä. Tätä väitetään Ylioppilaslehdessä suoraksi lainaksi: ” Suomi ei voi ottaa kaikkia maailman pakolaisia. Sopeutumisen kannalta olisi järkevää valikoida sellaisia ryhmiä, jotka kulttuurisesti ja uskonnollisesti sopeutuvat tänne, eli asettaa etusijalle esimerkiksi vainotut kristityt.”
Päivi, on tämä oikeasti ihan pepusta. Jos edessäsi on kaksi kotimaassaan vainotun perheen lasta, jotka täyttävät YK:n pakolaisjärjestön kriteerit, niin sinusta kristitty ansaitsisi paikan ensin? Siksi, että se on meille helpompaa. Päivin viitoittamalla tiellä olemme pian tilanteessa, että on helpompaa, jos emme ota pakolaisia ollenkaan.
Jokainen meistä tuntee tämän ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Löytyy Matteuksen evankeliumista. Se ei siis kuulu näin ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, jos hän on kristitty.” Sanottakoon varmuuden vuoksi, etten väitä tulkintaani ainoaksi oikeaksi, koska minusta ei ole Raamatulla lätkijäksi.
Vaan oletteko huomanneet tässä julkisessa keskustelussa, ettei ongelma niinkään ole se, mikä on linjaus, vaan kuka sen on sanonut? Pakolaiset voivat ihan hyvin paleltua leireilleen tästä eteenpäinkin täysin uskonnostaan riippumatta, mutta Päivi loukkasi meitä kollektiivisesti olemalla väärää mieltä. That’s the problem.
Ja se häiritsee melkein yhtä paljon kuin tuo idioottimainen lausunto, joka ansaitsisi keskustelunsa, vaikka sanoja olisi Jokisen Kalle. Ai kuka Jokisen Kalle? Eduskunta-sivuston mukaan kokoomuksen kansanedustaja Hämeen vaalipiiristä.
Kun nyt väärien mielipiteiden Päivi on yhteinen syntipukki, niin juostaan kaikki täysillä samaan suuntaan hänen perässään ja katsotaan, kuka ehtii heittää eniten kiviä.
Päivi tekee tämän kyllä helpoksi tällä hetkellä, ihan kuin teki Matti aikanaan.
Politiikassa toiminen on yksi iso tutkinto, josta valmistuminen kestää vuosikymmeniä. Olen tässä muutaman vuoden sisällä suorittanut opintojakson nimeltään ”Jos annat aseita vastustajan käteen, ole valmis siihen, että hän käyttää niitä.” Sitä edelsi vajaan yhden opintoviikon jakso nimeltään ”Tee mitä tahansa, mutta älä menetä itsehillintääsi.”
Sivujuonteena kerrottakoon hetkestä, jolloin tuo oppi tuli. Olimme eräässä hallituksessa äänestystilanteessa henkilövalinnassa. Vähemmistöön jääneen puolen edustaja meni kerrassaan pois tolaltaan. Ensin hän muuttui punaiseksi. Puna hiipi kaulalta kasvoille. Sitten hän alkoi kirjoitella pieniä lappusia, joita kävi viemässä puheenjohtajalle. Edestakaisin kokoustilassa. Näki, että mitään tolkkua hänen toiminnassaan ei enää ollut, eikä varsinkaan mitään vaikutusta päätökseen. Mielikuvaan hänestä päättäjänä asia teki kestävän vaikutuksen.
Vaan hetkeksi vielä Päiviin. Onhan tuollaiset heitot nostettava näkyviin, mutta toivoisi, ettei ainoa motiivi olisi sanojan lyöminen, vaan epäkohdasta keskusteleminen. Asian edistäminen haluttuun suuntaan. Varmasti tässä vedetään isoa linjaa yhteisesti hyväksyn ja ei hyväksytyn välille, mutta sen sijaan, että näyttämölle päästettäisiin pakolaiset, me keräännymme katselemaan, saadaanko Päivi tönäistyä sellaisten ratasten väliin, jotka jauhavat hänet ja mielipiteensä vain pois.
Olimme illalla poikasen kanssa KalPa-HPK pelissä. Pelin aluksi vietettiin hiljainen hetki Einari Widgrenin muistolle. En törmännyt ensimmäistä kertaa inhimillisyyteen, kun KalPasta puhutaan.
Kyselyt
Lataa ...