Puoluevaltuusto
11.03.2012 11:15
Ne asiat sitten. Mediassa on tietenkin ollut kymmenistä puheenvuoroista ne pätkät, joissa ihmiset kertoivat tyytymättömyydestään. Otetaan asia kerrallaan.
Vaalipiiriuudistus. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa on tunne, että heitä kohdellaan nyt väkivalloin. P-K avioituu meidän kanssamme, E-S Kymen. Sääli, etten voi vielä linkittää teille tämänpäiväistä Savon Sanomien Liukkosen yliötä. Teen sen, jahka se verkkoon joutuu (eli nyt http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/siirtomaaherrojen-touhua/739871). Jotakin siitä kohta teille lainaan, koska siinä on erittäin hyvä analyysi aiheesta. Minä vedän nyt alla muutaman mutkan suoraksi, vaan tieten.
Uudistus on tarpeen, koska väestön liikkumisen myötä äänikynnys mm. juuri täällä Itä-Suomessa on noussut kohtuuttomaksi. Se on epätasa-arvoinen. Muistatte varmaan toissa vaaleista Tarja Cronbergin, joka ei noin 7800 äänellä päässyt eduskuntaan. Viimeisenä Pohjois-Karjalasta läpi meni meidän edustajamme hiukan vajaalla 4400 äänellä. Samaa ongelmaa on Lapissa ja Satakunnassa.
Asiasta kuitenkin sovittiin hallitusohjelmassa. Tämä oli vihreiden kynnyskysymys. Liukkonen kuvaa asiaa yliössään näin ”Ratkaisu tehtiin kokoomuksen ja vihreiden tahdosta. Molemmat puolueet laskevat, että ne hyötyvät ratkaisusta. Alaston puolue-etu ajoi alueiden oman tahdon ohi.”.
Me juhlimme viime keväänä sitä, kuinpa paljon meidän tavoitteitamme saatiin hallitusohjelmaan. Kipeää tekee nyt se, kun muut realisoivat omia tavoitteitaan. Ilman niitä tätäkään hallitusta ei olisi. Kivaahan se ei ole, mutta vaikeampaa olisi olla olematta sanojensa mittainen.
Puoluevaltuustomme kannanotossa (jotka ovat aina kaiken kirjallisesti tuotetun aineiston bestsellereitä) asiasta sanotaan näin ”SDP on hyväksynyt tehdyn kompromissin vaalipiirijaon uudistamisesta ja sitoutuu sen toteuttamiseen. Puoluevaltuuston on pahoillaan, että Itä-Suomeen ei luotu yhtä yhtenäistä aluepoliittisesti ja kulttuurisesti vahvaa vaalipiiriä nykyisistä Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireistä”. Jatkuu se tuostakin, mutta tässä nyt osa.
Puolustusvoimauudistus tulee koskettamaan myös Pohjois-Karjalaa. Aiheesta on käyty jo melko iso keskustelu puolesta ja vastaan perusteluineen, enkä niihin tässä enää palaa. Kirjoitin siitä aikaisemmin. Ymmärrän minä hyvin sen, että samanaikaiset suuret muutokset eivät tunnu pelkästään hyvälle.
Ammattikorkeakoulu-uudistus. Paikkoja leikataan joka puolelta maata nuorten määrän vähetessä. Kaikki muu olisi vastuutonta. Kuntapäättäjänä olen koko ajan tekemissä sen kanssa, että isommillekin resursseille olisi käyttöä. Jos meillä on koulutuspaikkoja nuoria enemmän, sitä vähemmän meillä on mahdollisuutta vastata kasvavaan tarpeeseen toisaalla.
Keskustalaiset ovat sitä mieltä, että tämä uudistus vesittää nuorisotakuun. Tuskin vesittää – repertuaari takuun luomiseen on paljon, paljon laajempi kuin vain amk-paikat. Siellä puhutaan toisen asteen opiskelupaikoista, työpajoista, harjoittelupaikoista jne.
No, sitten kuntarakenneuudistus. Paljon on siitä vielä sumussa, kun esimerkiksi rahoitus on auki. Puoluesihteerimme on jo pitkän aikaan suositellut puhumaan suoraan politiikassa. Joudun asiaa tässä vähän harkitsemaan. Katsotaan, kuinka saan sanani aseteltua.
Maakuntien joukkoon mahtuu esimerkiksi sellaisia (ei nyt ala kovin lupaavasti minustakaan…), joissa on vahva keskuskunta/-kaupunki tai useampia. Sitten on kehyskuntia, kuten aikanaan oli esimerkiksi Jyväskylän maalaiskunta, joka muuten lukee passissani syntymäpaikan kohdalla. Muistakaa siis, että tätä kirjoittaa alkujaan kehyskuntalainen.
Sitten on isompi joukko erilaisia kuntia. Osan tuloista valtionosuudet muodostavat merkittävän osuuden. Suomalaisissa kunnissa tapahtuu oikeasti myös sitä mainostettua huoltosuhteen heikkenemistä, eli vähemmän on työssäkäyviä veronmaksajia ja enemmän niitä, joiden elosta, toimeentulosta ja hyvinvoinnista verorahoilla huolehditaan.
Samalla väki muuttaa (vieden sen äänioikeutensakin) pieniltä paikkakunnilta, niin että ainakaan entisenlaisiin palveluihin ei ole edes tarvetta, saati varaa.
Kuntauudistus perustuu ydinajatukseltaan siihen, että jokaisesta suomalaisesta voitaisiin pitää säällisesti huolta asuinpaikasta huolimatta. Mitä enemmän muutoksen kanssa jahkataan, sen heikommin me aidosti välitämme näistä reuna-alueiden ihmisistä. Muistettakoon, että Itä-Suomi on tuolta piäkaupunkiseudulta katseltuna reuna-aluetta, mistä syystä meidän on oltava tarkkana.
Kehitystä kyllä tapahtuu koko ajan. Kuopion seudullakin meillä on yhteistyötä ja ajatuksia siitä monen kunnan kanssa. Mutta onko tätä järkevää hoitaa niin, että kolmesta elementistä -keskus/kehys/muut- kaksi liikkuu? Olisiko oikein, että kehyskunta, joka kiistatta hyötyy asemastaan, ottaisi vastuuta myös maakunnasta muutoin? Vai onko se vain muiden + keskuskuntien asia? Ja kuten sanottua, ennen suurempia rytinöitä olisi tarpeen tietää, kuka lopulta tässä maksaa mitäkin.
Kuten valtuustossamme eilen kuultiin, ei tämä päätöksenteko ja vastuunkanto aina pelkkää onnea ja autuutta ole. Siltikään niitä vaikeita ja kipeitä asioita ei voi jättää tekemättä. Lopulta, katsokaas, joku ne tekee kuitenkin.
Kuvasta saatte tehdä haluamanne johtopäätökset.
Helsingin yössä
Pelastusohjelma
01.01.2012 13:32
Näinä päivinä pitäisi kuulua postiluukun kolahdus uuden verokortin saapuessa. Se on oikeastaan aika jännä juttu, koska kyseessä on minun ja yhteiskunnan välinen sopimus (ei ihan pelkästään vapaaehtoisuuteen perustuva, mut kuitenkin) siitä, paljonko ahkeroimastani palkasta siirtyy yhteiseen käyttöön.
Yhdestäkään veroeurosta en valita, tietenkään. Tiedän toki, kuten tekin, mitä niillä saadaan. Niiden käytöstä olen kyllä kiinnostunut.
Menneenä vuonna kuulin useammalta täysin toisistaan tietymättömiltä tahoilta väitteen, että julkista palvelutuotantoa ajetaan tarkoituksellisesti alas niukalla rahoittamisella, että voidaan sanoa homma toimimattomaksi, siirtää palvelut yksityisten tuotettaviksi ja tehdä Mehiläiset.
Minä en edes demarina näe julkisia & yksityisiä palveluja mustavalkoisina. Tärkein lähtökohta on nyt ja vastakin se, että kuntalaisista ja kansalaisista pidetään niin hyvä huoli kuin ikinä vain mahdollista. Mutta…
Ei se ristiriidaton asia ole, että veroeuroilla tehdään voittoa yksityisten tahojen taskuun.
Samalla kuitenkin inhoan demarimantraa ”puolustetaan julkisia palveluja”. Inhoan sitä siksi, että mielestäni tuon lauseen on kuuluttava
”kehitetään julkiset palvelut sellaisiksi, että ne puolustavat itse itseään”.
Tämä tie on vaivalloisempi, mutta lopputulemana on toimivammat palvelut – eli parempi huolenpito ihmisistä.
Totta on sekin, että yksityiset palveluntuottajat ovat tarpeen. Sitä paitsi veronmaksajia ne ovat yrityksetkin yrittäjineen. Meitä on jo ihmisinä niin montaa tyyppiä, että naapurin Liisa saattaa tykätä tehdä työnsä julkisella puolella, kun naapurin naapuri Kaisa haluaa hankkia leipänsä yrittäjänä. Lopulta he saattava tehdä aivan samaa työtä vaikka vanhusten parissa, mutta toiminnan raami on eri.
Siinä missä Liisa hyväksyy annetut toimintatavat ja työajat jne. saaden melko turvallisen työsuhteen, Kaisalla on enemmän vapautta päättää työstään, mutta myös suurempi riski työnsä loppumisesta.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että yksityisillä palveluntuottajilla on myös kirittäjän rooli. Tällä hetkellä siellä ollaan melkoisesti edellä esimerkiksi juuri työn joustavuudessa, mistä syystä iso joukko ihmisiä hakeutuu mieluummin sinne töihin kuin julkiselle puolelle. Ja kun työväki vähenee, siitä joudutaan kilpaan. Julkisen puolen on pakko kehittää toimintaansa joustavampaan suuntaan, jos joustavuus koetaan merkittävänä tekijänä työnantajaa valittaessa.
Mutta julkisten palveluiden luisuminen yksityisten järjestämiksi ei saa tapahtua vahingossa ja huomaamatta. Veroeurojen käytön on oltava vastuullista, ei bisneksen teon väline.
Kuopiossa tästä on puhuttu vuosia, ja toivon vahvasti, että palvelualueuudistuksemme täyttäessä juuri vuoden meille jää tilaa ja aikaa ja energiaa paneutua tähän asiaan.
Tälle vuodelle Kuopiossa on budjetoitu 575,5 milj. €:n toimintamenot. Niistä 43 % on palvelujen ostoja ja 37 % henkilöstömenoja. Tämä ei kerro koko totuutta, koska ei nuo 43 % todellakaan ole ostoja yksityiseltä sektorilta, vaan luvussa on mukana mm. erikoissairaanhoidon menot KYSiltä, omille yhtiöille ja liikelaitoksille siirretyt tehtävät, mutta on tässä silti jotakin korjattavaa.
Meillä ei ole selkeää linjaa ja näkemystä siitä, paljonko ja mitä haluamme tuottaa itse, ja mistä ostamme ulkoa. Resurssien käyttö heittelee pahimmillaan lautakunnan äänestyspäätösten mukaan, kuten joitakin vuosia sitten kävi. Tuolloin yksityiset palveluntuottajat ilmoittivat (muistaakseni vanhustenhuollon puolella), etteivät tule pärjäämään luvatulla maksukorotuksella, ja lautakunta nätisti äänestäen antoi heille isomman korotuksen.
Koska ei ole salapaikkaa, josta rahaa olisi otettavissa, tämä tietenkin oli kutistettava oman toiminnan puolelta.
Omalla palvelutuotannolla on monta elintärkeää tehtävää. Julkinen puoli ei valikoi asiakkaitaan yksityisen, voittoa tavoittelevan yrityksen lailla. Kaikista toimista on ihan vähintään oltava ainakin siemenperunat, joiden turvin palvelu voidaan käynnistää omana toimintana uudestaan, jos yksityinen ei jostakin syystä toimi. Ei ole mitään syytä päästää palveluita tilanteeseen, jossa kaupungille jää vain vaihtoehdottoman maksajan rooli (maksettava se, mitä joku kehtaa pyytää, koska tietoa ja osaamista asian tekemiseen ei enää ole). Myös laatukäsitys on säilytettävä.
Samalla yksityinen puoli täydentää omia palveluitamme. Hyviä syitä voivat olla erikoistuminen, investoinnit, tarvittavan palvelun määrä jne. Määrästä hyvä esimerkki on konsulttipalvelut. Näitä muutamat poliittiset ryhmät inhoavat. Meillähän on meneillään iso voimalaitosinvestointi Kuopion Energian osalta. Sen suunnittelussa käytettiin konsultteja, mistäs saatiin paljon pyyhkeitä. Mutta ei olisi ollut vähäisintäkään järkeä palkata hommaan omaa ihmistä, koska pitkiksi kävisivät vuodet kyseisillä henkilöillä ne vuodet, jolloin tuota työtä ei ole.
Kuten sanottua, ei ole asia mustavalkoinen. Ja minä rakastan sitä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden pääjuonta, jolle julkiset palvelumme perustuvat.
Tämän vuoden talousarviokirjassamme lukee, että ”Kuopiolla on palvelujen tuottamista ja hankkimista linjaava palvelu- ja hankintaohjelma”. Tällä me yritämme saada homman haltuun täällä Savon sydämessä.
PS: Kun nyt aloitan vuoden näin talousarviokirjaa selaten, on kerrottava teille yhdestä ihmetyksen aiheesta. Minulla on päättäjäkavereita, jotka kantavat mukanaan jotakuinkin kirjekuoren paksuista asiakirjakansiota, ja jotenkin kummallisesta saavat sieltä aina kaivettua oikeat paperit (vaikka jokin asia nousisi kuinka yllättäen keskusteluun. ”Ai Kuopion Energian yhtiöittämisselvitys. Minulla sattuukin olemaan paperit juuri tässä.”). Minä raahaan mukanani paperia pienen kirjaston verran, mikä on ainoa tapa varmistaa, että edes suurin osa tarvittavista jutuista olisi mukana.
Olennaiset
13.12.2011 22:14
Kiire. Asioilla on tapana kiteytyä kiireessä. Vuosi sitten ek-vaalikampanja oli vahvasti käynnissä joulukorttiaikaan. Kortit ostin ja vähän niitä fiksailin. En vain ehtinyt kirjoitella tai lähettää. Ostin normaalihintaiset postimerkitkin joulumerkkideadlinen mentyä.
Sain lopulta yhden kortin lähetettyä. Ilmeisesti sen tärkeimmän. Poikieni kanssa lähetimme sen veljeni pojalle. Tänä jouluna tilanne on toinen. Vain muutama enää lähettämättä osoitevaikeuksien vuoksi. Kehityksen edistystä.
Viime päivinä on vähän harmittanut, vaikka ei nämä monesti enää harmita. Käsittelimme kh:ssa eilen Kuopion henkilöstöohjelmaa, jossa on asiaa vähintään saman verran kuin missä tahansa keskiverto-ohjelmassa. Jokseenkin ainoa asia, joka siitä julkisuuteen on nostettu, on tavoite vähentää 200 ihmistä kaupungin palveluksesta. Joo, näinhän se aina menee.
Kirjaus ohjelmassa menee näin. ”Henkilöstöpoistuman hyväksikäyttö (200 htv vuosina 2012-2015) toiminnan ja talouden sopeuttamiseksi tapahtuu suunnitellusti ja ohjatusti, tai ostopalvelujen vähentäminen (20 M€ vuosina 2012-2015) toiminnan ja talouden sopeuttamiseksi tapahtuu suunnitellusti ja ohjatusti.” Totta se on, yritämme elää tulojen mukaan.
Sen lisäksi meidän pitää onnistua julkisten palveluiden kehittämisessä siten, että niille on itsestään selvä oikeutus jatkossakin.
Jonka lisäksi meidän on onnistuttava kääntämään tämä epätasa-arvoiseen yhteiskuntaan johtava kehitys.
Mutta hoidetaan ensin tämä euron kriisi ja joulu.
Minä sain tänään tekstiviestin poikaseltani. Hän oli tulossa ulkoa kotiin kaverinsa kanssa. Viesti kuului: ”Laita housut jalkaan…” Olin tuota pikaa lähdössä kauppaan, joten minulla todellakin oli housut jalassa. Tehdessäni lähtöä toinen poikasistani kertoi minun näyttävän sarjakuvahahmolle. Hätäkös tässä.
Kerta kiellon päälle
27.11.2011 10:44
Kuulkaas, immeiset, saan vieläkin palautetta tuosta ”Persuhomo”-kirjoituksesta. Sähköpostiin pukkaa Raamatun kohtia, jossa homous määritellään synniksi. Enkö ihan oikeasti saa itseäni ymmärretyksi, vai onko näillä ”homous nyt vaan on syntiä ja homot iljettäviä” -tyypeillä sokea piste, joka estää luetun ymmärtämisen?
Viimeisen kerran vielä väännän tämän asian, mutta sitten annan olla. Kas tässä:
Olkaa homoudesta mitä mieltä tahansa, mutta kohdelkaa homojakin ihmisarvoisesti.
Otsikon ”persuhomo” joku koki loukkaavaksi, mikä ei ole ollut tarkoitus, koska minusta kummassakaan asiassa ei ole mitään pahaa sinänsä. Kumpikin ryhmä ja sen edustajat antavat kyllä vivahteita viiteryhmilleen, se on selvää.
Olen minä kyllä vähän itselleni hihitellyt. Sattui vielä ymmärryksen hetki kaupassa, jolloin naureskelin itsekseni. Kirjoittelin tuossa aiemmin, että Raamatulla lyövät voisivat toimia esikuvansa mukaan. Vertasin siis persu-Oinosta Jeesukseen, ja kerroin odottavani samanlaista käytöstä. Saattaahan tuo olla melko paljon vaadittu keltä tahansa. 
Yksi palautteenantaja hiukan hekotteli, etten malttanut olla lyömättä paikallisia persuja. Siitäkään jutussani ei ollut kyse. Minähän vain kerroin käytännön esimerkin toteutuneesta elämästä. Halusin osoittaa, millaista tuo toiminta aidosti on, eli mukaville kuulostavat puheet toteutuessaan johtaisivat ongelmiin. Ei minulla paikallisia perussuomalaisia vastaan ole mitään. Kaupunkilaisten äänestämiä valtuutettuja siinä missä kaikki muutkin.
Päätöksenteossa pohjustetaan ja valmistellaan kuntarakenteen muutosta. Kuluvalla viikolla tapasimme Maaningan väkeä ja huomenna Nilsiän. Näissä tapaamisissa on paljon hyvää pohdintaa, jonka toivottavasti saamme käytäntöön.
Palautetta edelliseen
21.11.2011 0:04
Kirjoituksiani voi kommentoida, mutta ne tulevat ensin sähköpostiini. Minulla on vapaus valita, mikä päätyy näkyviin. Eiliseen tulleista ei päädy mikään, mutta kerron niistä.
Sain palautetta naiiviudesta, kun kirjoitin toivovani jonkun Oinosen lapsista osoittautuvan homoksi. Ettei asia jää epäselväksi, kerron, mitä siis oikeasti toivoin. Toivoin elämän opettavan homoista hassuja puhuneelle sydämen avaruutta käytännön kautta. On helppo elää mustavalkoista – vain minä olen oikeassa elämää – ennen kuin joutuu asian kanssa itse tekemisiin. Asia sinällään voi olla vaikka selkäsairaus. Tai työttömyys. Tai mikä tahansa. Ajatus saattaa jalostua, kun sitä joutuu pohtimaan useammalta kantilta, ja monesti asiat joudutaan oppimaan niin sanotusti kantapään kautta.
Homous sitten. Sain sähköpostiini katkelmia Raamatusta. Kirjoitin eilen näin ”Olkaa nyt ihmeessä homoudesta ihan mitä mieltä tahansa, mutta kunnioittakaa edes ihmisoikeuksia.” Muistavatkohan nämä Raamatulla homouden tuomitsevat, kuinka Jeesus kohteli syntistä naista? Muistaakseni ei heitellyt kiviä.
Mikään ei ole helpompaa kuin Raamatulla lyöminen, ja nyt taitaa olla minun lyöntivuoroni. Tässä kohtaa tulee helposti mieleen Matteuksen 23. luku, jossa kerrotaan itsensä ylentävän tulevan alennetuksi. Ja edelleen olen sitä mieltä, että homoutta syntinä pitävätkin voisivat kohdella kaikkia ihmisinä. Esikuvansa mukaan.
Alan olla vakaasti samaa mieltä kuin viisaammat jo aiemmin, että ei näitä (persujen asialistoilla olevia) asioita puhumatta voi jättää, tai vain yhden ryhmän käsiteltäväksi. Kuva saattaa päästä vääristymään ihan kammottavaksi, enkä ainakaan minä tule missään edistämään sellaista kehitystä yhteiskunnassamme.
Palautetta tuli myös yhdeltä ex-persulta, joka tuntee tuon toiminnan sisältä käsin. Hän kirjoitti tämän olevan vaarallista politiikkaa, jota on syytäkin kritisoida.
Eväitä sieltä ja täältä
06.11.2011 11:20
”Joku juuri sanoi, että…” Kun luottamustoimissa ja niiden mukanaan tuomissa oheistoiminnoissa tapahtuu paljon, tulee mielenkiintoista tietoa ja ajatuksia herättäviä ärsykkeitä oikealta ja vasemmalta (tämä ei ole kannanotto Keskustaa vastaan).
Viimeisten parin viikon aikana on tapahtunut paljon. Kerron teille niistä jotakin.
Pisa-tutkimuksen kärkipaikka ei tarkoita taivasosuutta. Jouduin hetken miettimään, kuka tätä vakuutti vastoin kaikkia yleisesti toisteltuja totuuksia. Muistuihan se mieleeni. Palvelualuejohtajamme Vähäkangas kertoi, että peruskoulutuksemme ei oikein kelpaa vientituotteeksi huolimatta hienoista Pisa-tuloksista. Mahdolliset ostajat Euroopassa katselevat kokonaisuutta, ja oppimistulosten lisäksi kiinnittävät huomiota muun muassa koulupudokkuuslukuihin ja tyttöjen ja poikien välisiin oppimiseroihin. Silloin Pisa-tulokset himmenevät, ja oppimme ei ole kiinnostava.
Tuosta tyttöjen ja poikien välisestä epätasa-arvosta muistan käytännön esimerkin omilta yläastevuosilta. Meillä oli kasi- tai ysiluokalla aineenkirjoitus. Se piti kirjoittaa kotona kuvasarjasta. Minä kirjoitin kaksi, toisen itselleni ja toisen poikapuoliselle luokkakaverilleni (josta muuten sittemmin tuli lasteni isä). Olisin voinut aineista kumman tahansa ottaa itselleni. Minä sain omastani arvosanaksi 9, kaveri sai 7. Ei siinä voinut paljoa epäoikeudenmukaisuuteen puuttua, mutta paljon tapahtuma kertoi systeemistä.
Koulujärjestelmämme on ison remontin tarpeessa.
Päällä oleva talouskriisi ei ole euron kriisi. Euron kriisiähän tässä on silmät, suut täynnä median toimesta (vaikka pakkokos sitä on uutisten mukaan päiväänsä aikatauluttaa). Tasan viikko sitten puhemies Heinäluoma vieraili Savossa, ja piti puhetta myös KTY:n iltapäiväkahveilla. Musiikista hänen ei tarvinnut vastata, koska sen hoiti Rauno Tikkanen quartet.
Toveri kertoi, että jos nyt yhtään muistellaan, mistä tämä kriisi on saanut alkunsa, niin vähän on turhaa euron kriisistä pelkästään puhua. Totta. Asiat vaan tahtovat muuttua itsestäänselvyyksiksi, kun niitä riittävän monesti toistetaan.
Kuopio on onnistunut maankäytössään ja asuntopolitiikassa hyvin. Tätä mieltä oli Kuopiossa sitten Heinäluomaa seuraavana päivänä vieraillut ministerimme Krista Kiuru. En väitä vastaan. Ylpeitähän me kaupungistamme olemme. Ennen saaristokaupungin helmiä Rönö oli yksi ”parhaimpia” kaupunginosia. Saari melkein keskellä kaupunkia, jossa vapaarahoitteiset asunnot olivat hinnoissaan. Ovat varmasti vieläkin. Tästä huolimatta saaresta löytyy myös vuokrataloyhtiömme Niiralan Kulma Oy:n asuntoja.
Niin, ja Kristan seurana olimme myös Pelastusopistolla pikavisiitillä. Kuulimme esittelyn CMCFinland -kriisinhallintakeskuksestakin. En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että tämän organisaation kautta esimerkiksi Afganistaniin lähetetään siviilikriisinhallinnan asiantuntijuutta.
Luin kesällä afgaaninaisten asemasta, mistä syystä erityisesti tuo niin sanotusti kolahti. Ja sitten meihin naisiin.
Perjantaina oli OPeJazz. Siellä soitti Big Bad Bears (tietenkin savolaisessa jazzillassa soittaa bluesbändi). Havahduin pohtimaan, miksi musiikkimaailma on isosti miesten käsissä? Täh? Ei kai nyt synnyttäminen voi vaikuttaa sukupuoleni kykyyn musisoida, johtaa, ajaa autoa, hahmottaa asioita noin muutenkin avaruudellisesti, käyttää autoa onnistuneesti huollossa ja niin poispäin.
Ollaan me, kuulkaas, vielä kovin monessa asiassa vanhoissa perinteissä ja tavoissa kiinni. Missä kohtaa se tyttöjen koulussa pärjääminen muuttuu miesten ylivoimaksi kovin monella muulla alueella? Ja tästä varmaan päästään taas siihen ison laivan kääntymisaikatauluun.
Meillä on huomenna kaupunginhallituksessa ”Nilsiän ja Kuopion kaupungin kuntaliitosselvitys”. Hienoa!
Tasa-arvo
08.05.2011 10:45
Yksi työyhteisööni kuuluva ihminen kysyy aika ajoin, kuinka viisasta on olla oikeassa. Minä olen tuota joutunut hiukan taas miettimään viime aikoina. Asia liittyy naisena olemiseen, joten olkoon siinä aasinsilta myös äitienpäivään.
Juttelin taannoin ystäväni kanssa syömään menemisestä, ja maksaminen nousi (tosin mutkan kautta) puheenaiheeksi siksi, ettemme ole samaa sukupuolta. Olen järkkymättä sitä mieltä, että kun ystävät käyvät keskenään syömässä, ei maksamisella ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Luultavasti olen tällä järkkymättömyydelläni tehnyt myös virheen, jonka nyt muuttaisin, jos voisin. Joitakin vuosia sitten kävin silloin tällöin syömässä ystäväni kanssa. Ei kai se mitään haittaa, vaikka kerron senkin, kenestä on kyse. Ystäväni on Yläjärven Topi, minua jokusen vuoden vanhempi ja valovuoden kokeneempi ja arvostetumpi päättäjä.
Kerroin Topille joskus syödessämme, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni maksaa. Hän ei pitänyt ajatusta ollenkaan hyvänä, jolloin kerroin, että se on seuraavan kerran ehto. Se seuraava kertakin tuli, ja neuvottelemaan jouduimme.
Kuten sanottua, olin järkähtämätön. Ja maksoin ruokailumme, mutta samalla näin, että tilanne oli Topille ihan äärettömän vaikea. Totta kai se oli. Olin tuolloin ja olen edelleen sitä mieltä, että oikeassa minä olin, mutta viisasta tuo ei ollut. Minun ei olisi ollut kovin hyvä olla, jos olisin antanut toisen maksaa toistuvasti. Tässä tapauksessa olisi pitänyt olonsa kestää, ja säästää ystävä epämiellyttävältä ololta.
Kaikkea sitä muistaakin vielä vuosien jälkeen, ja omat virheensä näköjään vähän pienemmissäkin asioissa.
Perjantaisen lounaamme jälkeen olimme lievästi samassa tilanteessa (puolen yön aikaan), mutta asia liittyi taksiin. Ilmoitin seuralleni poistuvani paikalta. He halusivat varmistaa turvallisen siirtymän ja saattoivat taksiin, eikä mikään vakuuttelu siitä, että pääsenhän minä (sukupuolestani huolimatta) auttanut. Kun yhtenä neuvottelijana on ammattivartija, joka on päättänyt saattaa sinut taksiin, on viisainta taipua. Ja huomaavaistahan se vain oli. Niin että kiitos. Viisastuu sitä nainenkin kokemuksen kautta.
Jos tämä olisi suurimpia naisena olemiseen liittyviä ongelmia, niin hyvinhän tässä asiat olisi. Ja muuten onkin.
Hyvää äitienpäivää teille!
Markkinat
16.04.2011 9:05
Kuopion torilla tulee olemaan tänään pre-vappu, jonka teemana on eduskuntavaalit. Markkinahumu tulee olemaan melkoista, jos rohkenen ennustaa. Ja rohkenenhan minä.
Ehdokkaat kertovat, miksi juuri minua ja häntä kannattaa äänestää. Jos et tule Kuopion torille tänään, kerron sen sinulle lyhyesti tässä.
Kampanjoin sen puolesta, että Pohjois-Savossa riittäisi työtä tehtäväksi. Hyviä työpaikkoja niin nuorille kuin eläkeiän kynnykselle päässeille. Ja kaikille siinä välissä. Keinoista olen kertonut jo aiemminkin.
Työstä saatava verotulo on se, jolla yhteiset palvelumme remontoidaan kuntoon. Nyt ne eivät sitä kaikilta osin ole, minkä jokainen meistä tietää. Aina on palvelunsaajan oltava pääosassa. Apua silloin, kun apua tarvitaan!
Pidän myös kulttuurin mukana vaalimatkassa. Mistä sitä ihminen henkistä vireyttä saa, jos ei monenlaisen kuuntelemisesta, näkemisestä ja kokemisesta? Äkkiä nykymenolla rapautuvat kulttuuriin liittyvät palvelut ja mahdollisuudet. Niillä ei nähdä arvoa, joihin yhteisiä euroja halutaan laittaa. Minä näen.
Uskokaa pois, sen lisäksi olen kova tekemään työtä. Minä suorastaan pidän siitä. Uskon vakaasti tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, joka minulla kiteytyy ajatukseen, että tulipa tai syntyipä lapsi yhteiskuntaamme millaiseen perheeseen tahansa, hänellä olisi samat mahdollisuudet hyvään elämään. Tämä arvojeni valtavirta koskee kyllä sitten kaikenikäisiä.
Ja nyt torille. Ihanien ihmisten seuraan.
Nainen
12.03.2011 7:42
Naisena olemisessa ei ole mitään vikaa. Tiistaisen naistenpäivän herättämät ajatukset eivät nyt katoa mielestäni. Vankkana tasa-arvon kannattajana tiedän, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole vielä saavutettu. Ei täällä kotimaassa, muttei varsinkaan maailmalla.
Joimme töissä kakkukahvit tiistaina. Miehet vastasivat kakunhankinnasta. Keskustelun aiheena oli naisena oleminen. Siitä asti olen miettinyt, että moniko tunnistetuista tasa-arvoepäkohdasta osuu omaan elämään, enkä nyt vajaan viikon miettimisellä tunnista yhtään. Ääni sisälläni väittää, että pakko nyt joku on olla.
Tiedän naisen eurosta, perhevapaiden kustannusten epätasaisen jakaantumisen aiheuttamista ongelmista, perheväkivallasta ja lasikatosta bisneselämässä. Kaikissa riittää työtä ja tekemistä ihan vakavissaan.
Samaan aikaan pojat ja nuoret miehet ovat niitä, jotka lentelevät kärryiltä nykymenossa. Maailman paras peruskoulumme ei soi ihan samassa sävellajissa kuin miespuoliset tulevaisuudentoivomme. Nuorten miesten pitkäaikaistyöttömyys on jättiläismäinen huutomerkki jo tämän päivän taivaalla.
Pelkona on, että Suomessa tasa-arvon tasapainolauta ei asetu keskelle vaakasuoraan, vaan keikahtaa laidalta toiselle. Naisten tasa-arvon kehittyessä miesten heikkenee. Onneksi ne korkeakouluista enemmistönä paikat ansainneet naiset ovat myös äitejä, joilla on sydämestä lähtevä intressi pitää pienet pojat ja nuoret miehet yhteiskunnan kehityksessä mukana.
Tuo kuulostaa minustakin vähän äitelälle, mutta tuntuu niin oikealle, että annan sen jäädä tähän. Ja lähden Varkauden ja Kuopion toreille kampanjoimaan eduskuntavaaliehdokkuuttani. Siitä 1907 saadusta äänioikeudesta on vain vähän aikaa, mutta tilanteen kehitys tuntuu ihan tässä omassa arjessa. Ja tuntuu hyvälle. Tulkaa juttelemaan!
Tasa-arvon Pohjois-Korea?
06.03.2011 10:51
Kansan parissa elää uskomus, että sisarukset tekevät lapsesta vähemmän itsekkään. Tiedä häntä, mutta minulle sisarukset opettivat ainakin tasa-arvoa. Yksi lapsuuteni ja nuoruuteni kokemuksista on jäänyt hyvin mieleeni. Asuimme talossa, jota lämmitettiin pääasiassa puulla. Veljeni joutuivat osallistumaan kotitöihin muun muassa tiskaamalla, joten vaativat minua, pienintäkin (tuolloin noin 12-vuotiasta), osallistumaan puiden pilkkomiseen.
Niin minä sitten osallistuin. Muistan, kun olin kellarissa puuliiterissä, joka pelotti jo pimeytensä vuoksi, ja lähinnä kai raivosta silmät kyynelissä pilkoin puita. Tai ainakin yritin. En muista sitä toiste tehneeni, eikä mielessäni kyllä ole kuvaa veljistä usein tiskaamassa. Viesti meni kuitenkin perille, ja minusta veljieni vaade oli oikeutettu.
Tapaan lukuisia ihmisiä pohjoissavolaisilla toreilla. Tasa-arvo on mainitsemattakin esillä monissa puheenvuoroissa ja kohtaamisissa. Taannoin tervehtimässä kävi isä, joka on joutunut taistelemaan eron jälkeen yhteydestään lapseensa. Voitte uskoa, että näin onnellisen näköisen isän lapsensa kanssa.
Vaalien alla ehdokkaat kuulevat paljon näkemyksiä siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehittää. Usein ne ovat yksityiskohtia, jotka tavalla tai toisella sivuavat kertojan elämää. Mielenkiintoista on ollut, että melkein joka torikerralla joku on halunnut tulla kertomaan asioiden olevan pääsääntöisesti kohdallaan. Nämä kertojat eivät ole niitä, jotka tulevat Mersulla torin reunalle.
Kun viimeksi olin Kuopion torilla, tätä tarinaa kertoi jo eläkkeellä oleva lapsensa yksinhuoltajana kasvattanut rouva. Ravintolassa työuransa tehnyt rouva ei kehunut isoa eläkettä, vaan kertoi, miten sitä selvittiin, eikä valittamista ollut vieläkään.
Niin, meillä on oikeasti melkoisen hyvä yhteiskunta, vaikka on siinä parannettavaakin. Täydellistä emme taida siitä koskaan saada, kunhan pystyisimme pitämään suunnan kohti parempaa.
Lehtisen Lasse kertoi muuten viikko sitten olleessa vaalijuhlassamme kuvaavan tapahtuman. Hän oli jutellut kuljetusalan yrittäjän kanssa, jolla työt ovat käyneet vähiin naapurissa olleen paperitehtaan hiljennyttyä. Yrityksen kallein investointi, rekka, seisoo pihassa, eikä ajoon tarvitse lähteä, kun ei niitä ole. Tuo mies oli sanonut, ettei hän oikeastaan kaipaa parempaa työelämää, kun hänelle kelpaisi se vanhakin. Riittäisi hyvin, jos saisi vanhan työelämänsä takaisin. Rekan kopissa oli hyvä tehdä työtään.
Eivät ihmiset kuuta taivaalta tavoittele, mutta montaa sellaista asiaa kyllä, joihin mahdollisuutta joko parannetaan tai heikennetään eduskunnan päätöksillä. Ollaan tarkkana siellä, hei, kun kohta päästään äänestämään.
Eduskuntavaalikampanjoidessakin kunnallisarki jatkuu. Yksi tuttuni oli melko neuvoton tarvitessaan apua kaupungilta ikääntyneen läheisensä asiassa. Olimme tilanteessa, jossa tarvittu palvelu oli kyllä olemassa, mutta karttaa sen luo pääsemiseksi ei löytynyt. Kyseinen ikäihminen on jo arjessa kotihoidon piirissä, mutta vakituisen työntekijän ollessa poissa sijainen ei osannut/huomannut/ehtinyt tarttua asiaan. Vastaus löytyi, mutta tosi merkillistä reittiä – kysele tutulta, joka soittaa ystävälleen, joka antaa kaupungilla asiaa hoitavan ihmisen nimen, joka lopulta osaa ohjata oikealla polulle.
En kerro tätä moittiakseni kaupungin palveluilta. Kerron tämän siksi, että saisin ymmärrettävällä tavalla kerrottua, mistä pyrimme pois. Kaupunginjohtaja Paronen kuvasi hyvin yhtä syytä palvelurakennemuutokseemme. Hän sanoi, että joissakin tapauksissa nykyisin apua saadakseen pitäisi olla palveluiden asiantuntija.
Toivotaan meidän jo pian pääsevän tilanteeseen, ettei tarvitse, vaan että kaupungista tulee hyvän palvelun ja viestimisen itsestäänselvyys.
Olisin halunnut aamun aluksi katsella eilisen Ykkösaamun netistä, muttei sitä jostakin syystä Areenasta löytynyt. Olisiko kulunut jo loppuun? Ohjelmassa oli vieraana Timo Soini. Vilkaisin sitten sijaistoimintona persujen eduskuntavaaliohjelmaa, jota ystäväni eilen kuvasi ”Suomesta Euroopan Pohjois-Korea” -sanoilla. Yrittäkäähän jaksaa noihin ohjelmiinkin hiukan perehtyä, että tiedätte, mitä olette 17.4. tilaamassa.
Ehdokkaat Röppänen ja Rajamäki. Toinen on jo kansanedustaja.
1 2 Seuraava »
Kyselyt
Lataa ...