Voi se tuntua hyvällekin

25.02.2012 11:27

Piti siitä tuottavuudesta muutama sana sanoa. Kuten tuossa jonakin päivänä kerroin, uskon siihen, että ihminen luontaisesti pyrkii kohti parempaa. Tämä ei luonnollisesti toimi aivan aukottomasti, jos ihminen on yksityis- tai työelämän puolelta jollakin tavalla ylikuormittuneessa tai epätasapainoisessa tilanteessa. Oletetaan, ettei näin ole.

Suomi on tilanteessa, jossa niin valtio kuin kunnat ovat velkaisia. On syöty tienattua enemmän. Tähän liittyy tietenkin kysymys veroista ja maksuista, mutta oletetaan, ettei niiden korottamisella voida turvata nykymenon jatkumista.

Muutoksia siis on edessä. Ensinnäkin ihminen valitsee itse asenteensa. Jos kaikki on noin ylipäätään syvältä, kehittämisestä on varmaan turha puhua. Voimat menevät oman päänsisäisen elämänhallintaan, ja kaiken kitisemiseen. Luoja meitä suurilta joukoilta näitä varjelkoon.

Toisena asiana on työyhteisön ilmapiiri, jossa johtamisella ja esimiestyöllä on merkittävä rooli. Jos esimiestä kiinnostaa enemmän se, oletko jokaisen työehtosopimuksessa mainitun minuutin työpisteessäsi kuin se, mitä työssäsi saat aikaiseksi, työyhteisö voi rauhassa keskittyä minuuttikyttäilyyn ja antaa maailman mennä menojaan. Julkisen puolen rasite on muuten se, että seinähullusta seuraavastakaan esimiehestä ei niin sanotusti päästä eroon, jos hänellä on virka takanaan.

Jos kuitenkin olosuhteet ovat otolliset, ja ihmisen ymmärrys riittää siihen, ettei rahaa ja resursseja ole määrättömästi käytössä, eikö hän luontaisesti ala itse etsimään kohtia, joissa asioita voi tehdä paremmin? Minä uskon tähän.

Ajatukset ja ehdotukset voivat olla monenkokoisia, mutta vaikuttavia. Tai ainakin oikeaan suuntaan vieviä, kierrettä lisääviä. Eikä ulkopuolelta tulevat syötteet, positiiviset ärsykkeet tilannetta heikennä.

Valtion tuottavuusohjelma teki muuten asialle paljon hallaa. Se oli pakottamista ja resurssien leikkaamista, jossa ymmärtääkseni luovuudella ja vapaaehtoisuudella oli vain vähän sijaa. Tai ainakin tälle se kuulostaa, jos niitä kuuntelee, jotka asiaa ovat todeksi eläneet.

Nykyihmiset ovat koukussa ties minkälaiseen suoritusten mittaamiseen. Kuka laskee juoksukilometrejä, kuka hiilihydraatteja. Tuottavuutta voi laskea suunnilleen samalla tavalla, ja ihan vapaaehtoisesti.

Työntekijöillä on paras tuntuma omaan tekemiseensä, miksi siis luovuttaa sen kehittämistä asiaa heikommin tunteville?

Irtisanomisia

02.11.2011 22:05

Olen ollut 15 vuotta rakennemuutoksen äärellä työssäni. Vaatetusala sanoi isossa mittakaavassa hyvästit Suomelle valmistavana teollisuutena jo hyvän aikaa sitten. Ei alalta silti kaikki työpaikat kadonneet ole.

Tänäänkin tehtiin työkavereiden kanssa töitä, ja kuunneltiin työn lomassa radiosta uutisia Itä-Suomen yliopiston ja M-Realin Äänekosken tehtaan yt-neuvotteluista. Pohdittiin, että näissä eletään nyt sitä vaihetta, joka meidän alalla on jo ohi.

Työkaveri kertoi kirkon piirissä työskentelevästä tuttavastaan, joka ei ymmärrä, kuinka joku voi työskennellä sellaisessa epävarmuudessa työn jatkumisesta kuin mitä elo alallamme on ollut. Totesimme, että olemme eläneet tuon ajan läpi, ja olemme edelleen elossa.

Entiset työkaverimme ovat työllistyneet uusille aloille, ja elämä on jatkunut. Tietenkään tietoa töiden loppumisesta ei mitenkään voi positiiviseksi kokemukseksi vääntää, mutta mikä olisi Suomi tänään, jos sellaisia ei olisi koskaan kohdallemme sattunut? Aika iso osa porukkaa voisi vain haaveilla siisteistä sisätöistä.

Muistan pikaistuneeni, kun viimeksi luin lehdestä yliopiston yt-neuvotteluista. Joku ajattelematon (hallintopäällikkö) irtisanoi ihmisiä sähköpostilla. Ei se irtisanominen siitä muuksi muutu, vaikka sen tekisi missä ja miten, mutta joku inhimillisyys on noissakin toimissa oltava. Vaan senkin totesimme tänään, että eipä ole asiaa tarvinnut paljoa yliopistomaailmassa harjoitella. Emme toivoneet, että tarvitsisikaan.

Tämä ei ole kannanotto parempien irtisanomisten puolesta. Niiltä toivon kaikkien joka paikassa välttyvän. Mutta koska niin ei tule kuitenkaan käymään, toivon, että politiikalla (myös työmarkkinasellaisella) saamme luotua toimivan muutosturvan.

Sellaisen, ettei ihmisten tarvitse kokea maailmansa romahtavan silloinkaan, kun ihmiset eivät enää halua maksaa vaatteestaan sitä, että se olisi mahdollista valmistaa kotimaassamme. Sellaisen, että se auttaa ihmistä työllistymään uudelleen, kun entinen työ ei syystä tai toisesta enää elätä. Sellaisen, että silta työstä toiseen olisi kantava, eli että kaikissa oloissa (vaikka sitten lapsiperheiden vanhemmille) opiskelu olisi taloudellisesti mahdollista.

Maanantaina käsittelimme valtuustossa aloitetta valtuutettujen sidonnaisuuksien ilmoittamiseksi. Kaupunki ei ota vastuuta siitä, että meidän tietomme olisivat ajan tasalla ja oikeat, mutta tarjonne jatkossa nettisivun, jonne pääsemme tiedot päivittämään.

Tässä mun toimiani, oli ne sidonnaisuuksia tai ei:

Kuopion kaupunginvaltuutettu
Kuopion kaupunginhallituksen jäsen
Kuopion Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen puheenjohtaja
SDP:n valtuuston jäsen
Kiinteistöosakeyhtiö Puijonkatu 23 hallituksen puheenjohtaja
Pohjois-Savon Osuuspankin edustajiston jäsen
Osuuskunta Tradekan edustajiston varajäsen
Savonia-ammattikorkeakoulun valtuuston jäsen
Työterapisen yhdistyksen hallituksen varajäsen
Tanssiteatteri Minimin hallituksen jäsen
Kuopion Seudun Toimihenkilöt TU ry:n johtokunnan varajäsen

Toivottavasti en unohtanut mitään. Tarkoituksella en ainakaan.

Kaupunginhallituksen jäsenyys tuo mukanaan monia muita osallisuuksia, mutta niitä ei liene syytä tässä luetella. Meistä jokainen edustaa kh:ta lautakunnissa, työryhmissä, yhtiöissä ja liikelaitoksissa. Demokratia on mielenkiintoista.

Yhteyksiä

12.07.2011 22:16

Kuopio on suurimpana omistajana mukana niin ammatti- kuin ammattikorkeakoulussamme. Keskustelemme ajoittain näistäkin kh:n pöydän ympärillä. Välillä pohditaan koulutuksen ja elinkeinoelämän kohtaamista.

Minun käsitykseni siitä ei ole ollut erinomainen. Ajellessani taannoin vähän pidemmästi kuuntelin radiota. YLE:ltä kuului Jorma Saarijärven haastattelu. Hän on yliopettajana Savonia-amkissa. Tuon kuunneltuani syyllistyisin yleistämiseen, jos pitäisin tiukasti kiinni käsityksestäni.

Saarijärvi on palkittu Rakennustietopalkinnolla. Perusteluja ko. palkintoraadin puheenjohtaja Matikainen kertoo pitkästi täällä. Suosittelen lukemaan. (http://www.suomela.fi/Core-Pages/Articles/2011/01/03/Yliopettaja-Jorma-Saarijarvi-sai-Rakennustietopalkinnon/).

Radiohaastattelussa Saarijärvi kertoi, kuinka tiivisti rakennusmestaritutkintoa sorvasivat yhdessä koulutuksen asiantuntijoiden ja yritysten edustajien kesken. Luultavasti kaikki voittavat. Opiskelija saavat oppia, joka auttaa työllistymisessä. Yritykset saavat työntekijöitä, joilla on mahdollisimman hyvät valmiudet työhön. Jos tämä ei ole hyvää yhteistyötä eri toimijoiden kesken, niin mikä sitten?

Asiasta ihan toiseen. Piispa Riekkinen on eläköitymässä (Hassu Word ei taas tunnista tätä sanaa. Elävöityminen kelpaisi.). Edessä on siis piispanvaali, jota Lehtemme pitää nyt jo esillä varmasti osin siksi, että uutisista on kesällä niukkuutta. Se sai minut kuitenkin aamulla pohtimaan, että kyllä sitä toivoisi hyvää seuraajaa miehelle, joka pankin tilaisuudessa kertoo aluksi, että Raamattu kieltää koron perimisen ja pantin ottamisen.

Meidän Wille

Hyvin neuvoteltu

10.07.2011 21:32

Pidin eilen puheen (oikeasti kaksi) siitä, mitä kaikkea hallituksemme aikoo tehdä kolmikantaisesti tai yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Asiaa oli ihan hyvän puheen verran. Kuulijoina oli pitkälle toista sataa ammattiliitto PRO:n jäsentä. Tässä teillekin tietoa tiiviissä muodossa. 89-sivuinen hallitusohjelma siis käsittelyssä. Ja tästä päivityksestäni on ihan pieni linkki edelliseen päivitykseeni. Löydätte sen varmaan.

Alkusanoista poimittua

-         Työmarkkinoilla vallitseva luottamuksen ilmapiiri sitouttaa eri osapuolet yhteisiin päämääriin.

(Tämä on vastakohta edellisen hallituksen eläkeiännostoavaukselle.)

Hallituksen painopistealueista

-         Hallitus toimii tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa talouspolitiikan ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamiseksi.

Talouspolitiikan osassa

-         Työelämää uudistetaan ja kehitetään yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tähän väliin sitten tuo painopistealueista poimittu lause ja jatkuu näin. Tässä mielessä hallitus käynnistää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa keskustelut, joissa yhteen sovitetaan talous- ja työmarkkinapolitiikan päälinjat.

-         Hallitus toteuttaa ”Talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuminen rakennus- sekä majoitus- ja ravitsemusalalla” -työryhmän raportin ehdotukset kolmikantaisen valmistelun pohjalta.

Oikeuspolitiikka, sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto

-         Valmistellaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa eduskunnalle annettavaksi eurooppalaisen lainsäädäntökehityksen huomioon ottava uusi yhdenvertaisuuslainsäädäntö.

-         Arvioidaan maassa olevan ulkomaisen työvoiman määrä sekä työvoiman tuleva tarve ja kehitetään rekrytoinnin pelisääntöjä jatkossa toimialakohtaisesti valtiovallan ja työmarkkina- sekä yrittäjäjärjestöjen yhteisissä neuvotteluissa.

Elinkeino-, työllisyys- ja innovaatiopolitiikka

-         Otsikon ”Nuorten työllisyystakuu toteutetaan” alta löytyy seuraavaa:

  • Hanketta varten asetetaan erillinen näiden kolmen ministeriön (TEM, OKM ja STM) työryhmä, jossa ovat edustettuina työelämäosapuolet, kunnat ja muut keskeiset toimijat

-         Luodaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa pelisäännöt palkattoman työharjoittelun käytöstä työvoimapalveluissa.

Hyvinvointipolitiikka

-         Hallitus valmistelee työlainsäädännön, työelämän kehittämisen ja työelämän sosiaalivakuutukseen liittyvät linjaukset ja lainsäädäntömuutosesitykset yhteistyössä työelämän osapuolten kanssa.

-         Ansioperusteisen perhevapaajärjestelmän kehittämiseen liittyvät asiat valmistellaan kolmikantayhteistyössä työelämän osapuolten kanssa.

-         Työeläkepolitiikkaa koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa.

-         Työttömyysturvajärjestelmää uudistetaan kolmikantaisesti tavoitteena järjestelmän yksinkertaistaminen ja selkiyttäminen nykyjärjestelmän pohjalta.

-         Työ- ja elinkeinoministeriä asettaa hallituskauden ajaksi pysyvän kolmikantaisen työryhmän seuraamaan, arvioimaan ja tekemään tarvittavia ehdotuksia työelämän sääntelyyn ja työelämän kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä.

-         Tasa-arvolain ja tasa-arvosuunnittelun toimivuutta seurataan yhdessä työelämän osapuolten kanssa.

-         Hallitus jatkaa yhteistyötä työelämän osapuolten kanssa naisen urakehityksen edistämiseksi.

Miten tulee mieleeni, että Jyrki halusi tosi kovasti pääministeriksi?

Ihme tosiaan

09.07.2011 9:35

Että SDP:n ministerijoukolle avustajia SAK:sta ja STTK:sta? Tämäpä nyt tosi ihme. Tai ihan oikeasti se ihmettelijöiden hurskastelu. Miten hankalaa on ymmärtää, että koska SDP on työväenpuolue muutenkin kuin jonkun mainostoimiston keksimän kampanjan aikaan, niin se näkyy?

En usko ollenkaan, että ihmisiä valittaessa avustajiksi ministereille on otettu ammattiliittojen keskusjärjestöjen nimilistat ja valkattu sopivimmat. Meidän ihmisemme toimivat samoissa paikoissa, koska meillä ihan oikeasti on paljon samoja tavoitteita.

Minunkin aurinkoisen lomapäiväni ohjelmaan kuuluu kertoa politiikan kuulumisia ammattiliitto PRO:n Kuopiossa vieraileville jäsenille. Olen sekä demarikaupunginvaltuutettu että ammattiliittoni luottamushenkilö ollen työpaikallani niin työsuojeluvaltuutettu kuin varaluottamusmies. Näitä kahta puolta minusta on kovin vaikea erottaa.

Eikä pääsyy molemmissa toimimiseen ole siinä, että pääsen jotenkin vähän hämärällä tavalla koplaamaan asioita yhteen. Syy on siinä, että molemmissa liikkeissä – niin SDP:ssä kuin ammattiliitoissa, eli tässä tapauksessa PRO:ssa – ollaan työpaikkojen ja työntekijöiden asialla.

Tuo valittujen ihmisten luokittelu vain esim. SAK:n toimijoiksi muistuttaa maakuntalehtien määrittelyä jälleen ministeriksi valitun Tuomiojan kohdalla. Hihittelin lukiessani korkeintaan neljän määrittelyn joukosta ”entinen teiniliiton aktiivi.” Onneksi ei ollut ainoa määrittely.

Ja kuka uskoo, ettei tarkoituksena olisi valita parhaita ihmisiä tehtäviinsä? Keskusjärjestöillä on varmasti ollut riittävästi hartioita niin haasteiden tarjoamismielessä kuin taloudellisesti saada palvelukseensa näitä ihmisiä.

Sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pitänee paikkansa. Olen kautta vuosien sanonut jälkikasvulleni useita kertoja näin: ”Mä olen tosi huolissani tuosta sun…”. Huolenaihe on voinut olla milloin mitäkin.

Esikoisellani on siis jo ajokortti. Kuten kerroin, olin maanantaina viinijuhlilla, ja pojuni sekä vei että haki minut sieltä. Syynä oli se, että tällä tapaa on mahdollisuus alkumaljan kohottamisen jälkeen nauttia lasillinen vielä ruuan kanssa. Keskiviikkona kävin sitten ystävän kanssa syömässä, ja olin autolla. Kysellessäni torstaina viestillä pojultani, veisikö hän illalla jälleen viinijuhlille, hän päivitteli ”jokailtaisia” menojani ja viesti: ”Olen kyllä tosi huolissani tuosta sun alkoholin käytöstäsi.” Mä alan kohta olla huolissani tuon nuorukaisen huumorista. ;)

Olin maanantain jälkeen aika ankara viinijuhlille. Torstai oli varmasti paras ilta noilla juhlilla vuosiin. Saattoi johtua Apulannastakin. Joku tykkäsi Cheekistäkin.

Cheekin kaveri

Tasa-arvon Pohjois-Korea?

06.03.2011 10:51

Kansan parissa elää uskomus, että sisarukset tekevät lapsesta vähemmän itsekkään. Tiedä häntä, mutta minulle sisarukset opettivat ainakin tasa-arvoa. Yksi lapsuuteni ja nuoruuteni kokemuksista on jäänyt hyvin mieleeni. Asuimme talossa, jota lämmitettiin pääasiassa puulla. Veljeni joutuivat osallistumaan kotitöihin muun muassa tiskaamalla, joten vaativat minua, pienintäkin (tuolloin noin 12-vuotiasta), osallistumaan puiden pilkkomiseen.

Niin minä sitten osallistuin. Muistan, kun olin kellarissa puuliiterissä, joka pelotti jo pimeytensä vuoksi, ja lähinnä kai raivosta silmät kyynelissä pilkoin puita. Tai ainakin yritin. En muista sitä toiste tehneeni, eikä mielessäni kyllä ole kuvaa veljistä usein tiskaamassa. Viesti meni kuitenkin perille, ja minusta veljieni vaade oli oikeutettu.

Tapaan lukuisia ihmisiä pohjoissavolaisilla toreilla. Tasa-arvo on mainitsemattakin esillä monissa puheenvuoroissa ja kohtaamisissa. Taannoin tervehtimässä kävi isä, joka on joutunut taistelemaan eron jälkeen yhteydestään lapseensa. Voitte uskoa, että näin onnellisen näköisen isän lapsensa kanssa.

Vaalien alla ehdokkaat kuulevat paljon näkemyksiä siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehittää. Usein ne ovat yksityiskohtia, jotka tavalla tai toisella sivuavat kertojan elämää. Mielenkiintoista on ollut, että melkein joka torikerralla joku on halunnut tulla kertomaan asioiden olevan pääsääntöisesti kohdallaan. Nämä kertojat eivät ole niitä, jotka tulevat Mersulla torin reunalle.

Kun viimeksi olin Kuopion torilla, tätä tarinaa kertoi jo eläkkeellä oleva lapsensa yksinhuoltajana kasvattanut rouva. Ravintolassa työuransa tehnyt rouva ei kehunut isoa eläkettä, vaan kertoi, miten sitä selvittiin, eikä valittamista ollut vieläkään.

Niin, meillä on oikeasti melkoisen hyvä yhteiskunta, vaikka on siinä parannettavaakin. Täydellistä emme taida siitä koskaan saada, kunhan pystyisimme pitämään suunnan kohti parempaa.

Lehtisen Lasse kertoi muuten viikko sitten olleessa vaalijuhlassamme kuvaavan tapahtuman. Hän oli jutellut kuljetusalan yrittäjän kanssa, jolla työt ovat käyneet vähiin naapurissa olleen paperitehtaan hiljennyttyä. Yrityksen kallein investointi, rekka, seisoo pihassa, eikä ajoon tarvitse lähteä, kun ei niitä ole. Tuo mies oli sanonut, ettei hän oikeastaan kaipaa parempaa työelämää, kun hänelle kelpaisi se vanhakin. Riittäisi hyvin, jos saisi vanhan työelämänsä takaisin. Rekan kopissa oli hyvä tehdä työtään.

Eivät ihmiset kuuta taivaalta tavoittele, mutta montaa sellaista asiaa kyllä, joihin mahdollisuutta joko parannetaan tai heikennetään eduskunnan päätöksillä. Ollaan tarkkana siellä, hei, kun kohta päästään äänestämään.

Eduskuntavaalikampanjoidessakin kunnallisarki jatkuu. Yksi tuttuni oli melko neuvoton tarvitessaan apua kaupungilta ikääntyneen läheisensä asiassa. Olimme tilanteessa, jossa tarvittu palvelu oli kyllä olemassa, mutta karttaa sen luo pääsemiseksi ei löytynyt. Kyseinen ikäihminen on jo arjessa kotihoidon piirissä, mutta vakituisen työntekijän ollessa poissa sijainen ei osannut/huomannut/ehtinyt tarttua asiaan. Vastaus löytyi, mutta tosi merkillistä reittiä – kysele tutulta, joka soittaa ystävälleen, joka antaa kaupungilla asiaa hoitavan ihmisen nimen, joka lopulta osaa ohjata oikealla polulle.

En kerro tätä moittiakseni kaupungin palveluilta. Kerron tämän siksi, että saisin ymmärrettävällä tavalla kerrottua, mistä pyrimme pois. Kaupunginjohtaja Paronen kuvasi hyvin yhtä syytä palvelurakennemuutokseemme. Hän sanoi, että joissakin tapauksissa nykyisin apua saadakseen pitäisi olla palveluiden asiantuntija.

Toivotaan meidän jo pian pääsevän tilanteeseen, ettei tarvitse, vaan että kaupungista tulee hyvän palvelun ja viestimisen itsestäänselvyys.

Olisin halunnut aamun aluksi katsella eilisen Ykkösaamun netistä, muttei sitä jostakin syystä Areenasta löytynyt. Olisiko kulunut jo loppuun? Ohjelmassa oli vieraana Timo Soini. Vilkaisin sitten sijaistoimintona persujen eduskuntavaaliohjelmaa, jota ystäväni eilen kuvasi ”Suomesta Euroopan Pohjois-Korea” -sanoilla. Yrittäkäähän jaksaa noihin ohjelmiinkin hiukan perehtyä, että tiedätte, mitä olette 17.4. tilaamassa.

Ehdokkaat Röppänen ja Rajamäki. Toinen on jo kansanedustaja.

Logistiikkaa

24.02.2011 23:04

Kuollut hetki, josta loikka logistiikan maailmaan.

Aamu alkoi tavallisesti. Pojan kanssa marssimme autolle lähteäksemme töihin ja kouluun. Mut-ta auto ei käynnistynyt. Hetken löi tyhjää. Sitten…

Soita Siilinjärveltä tulevalle työkaverille, saammeko kyydin. Saamme.

Mieti, miten järjestyy uuden suunnitelman mukaan rahat pojan ajokorttilääkärintodistukseen (jonka deadline on tänään), kun automaatille ajaminen ei ole enää mahdollista (koska myöhästymme jo muutoinkin töistä).

Passita sittenkin oma ja naapurin poju bussiin, etteivät he myöhästy. Rahoitusongelmat ratkeavat antamalla oma pankkikortti poikasten mukaan (hässäkän kauhistuttavin osuus).

Työkaveria odotellessa soita lasten isälle, ehtisikö vaihtaa akun. Ehtii päivän mittaan, eli pääsen illaksi Suonenjoelle ystävien seuraan. Eli vain akku tarvitsee ostaa kortilla, joka on pojan kanssa koulussa… Taas lyö hetken tyhjää.

Työkaveri saapuu bussipysäkille (nukuttuaan pommiin ja saatuaan mukaansa lapsen, joka ei halunnut herätä/halusi toiset vaatteet/ei jaksanut kävellä), ja hyppään kiitollisena kyytiin. Tilanne on ollut kummassakin kunnassa sen verran kaaottinen (kun en ihan kaikkea ole vielä kertonut esim. poikasen puolen tunnin piilolinssien asettelusta ”nyt se joko meni silmään tai hävisi”), että nauruksi menee. Sitten tämä työkaveri ystävällisesti tarjoaa autoaan lainaksi, että päivän seuraavat palaset olisivat helpompia. Tai edes mahdollisia.

Ilmoita pojalle, että haet hänet (pankkikortin) lounasaikaan viedäksesi lääkäriin (saadaksesi korttisi takaisin). Samalla matkalla akun hankinta. Ostopaikan saa selville kyselemällä töissä, mistä sellaisen voi ostaa. Ei varmaan R-kioskilta. Ja ei kun ajelemaan. Varaosaliikkeessä sitten: ”Ostaisin akun.” ”Autoonko?” ”Niin.” (EIKÖ TÄMÄ OLE AUTOTARVIKELIIKE?) Vaihtoehtoisesti teki mieleni sanoa, että ei, kun puhelimeeni.

Matkalla on hyvä soittaa toverille, hakisiko hän ystävällisesti töistä yhteiseen kokoukseen. Tietenkin se ihana haki. Useimmat palaset olivat nyt kohdallaan. Auki oli enää kokouksesta kotiin kulkeminen (akku aloitti oman tiensä autoa kohti auton avain kaverinaan. Sinne se jäi työpöydälle odottamaan noutajaa.), mutta se hoitui samalla kyydillä kuin kokoukseen meno.

Eli olin kuudelta sovitussa tilaisuudessa Suonenjoella, poika oli käynyt lääkärissä ja teoriatunnilla, kissa hoidettu ja maailma järjestyksessä.

Työskentelen logistiikkapäällikkönä. Laitan asioita järjestykseen toivotun lopputuloksen tavoittamiseksi. Tämä päivä sopisi opinnäytetyöksi aikana, jolloin kaikki ei mene aivan suunnitellusti.

Kasvattaja peiton alla

03.12.2010 16:41

Vauhti hiljenee väkisin kuumeen noustessa. Vajaat kaksi viikkoa sitten alkanut flunssa ei pidä levottomasta ajasta. Olin viime viikon lopulla jo melko hyvin kunnossa, mutta tauti palasi. Lauantaiset hetket hyisellä Siilinjärven torilla eivät saattaneet viedä tilannetta parempaan suuntaan.

Normaalisti olisin vielä töissä, mutta nyt istun kotona päiväunilta heränneenä. Jouduin vähän pohdiskelemaan jälleen. Illalla kuumeen mitattuani olin sitä mieltä, etten mene tänään töihin. Aamulla kuume oli kuitenkin poissa, muut flunssan oireet jäljellä, joten ajattelin mennä töihin tekemään ne asiat, joilla on suora vaikutus muiden töiden etenemiseen. Tottahan se on, että menin kipeänä töihin.

Tiedän ja tunnen omat voimani, ja hengissä tässä ollaan. Jäin kuitenkin miettimään, välittyykö lapsilleni (siis nuorilleni) kovin terve kuva työelämästä tällä tavoin? Välitänkö heille toiminnallani sen kuvan, että ihminen terveytensä kanssa on toissijainen töiden rinnalla?

Sanottakoon, että työnantajaani ei voi syyttää. Siellä luotetaan aikuisten ihmisten osaavan itse päätellä tilanteensa & toimintansa. Kysymys ei ole siitä, että jonkin pelon tai vaateen vuoksi menisin puolikuntoisena töihin. Asia on täysin pääni sisällä. No, olin viime viikolla pari päivää sairaslomalla samaisen taudin vuoksi, joten eivätköhän nuo aarteet saa myös sellaista viestiä, että kipeänä ollaan kotona. Merkillisen korkea se kotiin jäämisen kynnys kuitenkin on.

Työelämää saatetaan kohta pohtia meillä enemmänkin. Toinen pojista opiskelee metallialaa. Hän sai Metalliliitolta kirjeen (vaikkei vielä ole jäsenkään), joka taisi koukuttaa kerralla. Jossakin osataan tuotteen myyminen. Tuote on tässä tapauksessa ay-koulu, jonka sisältönä on palkkaus, työaika, ylityöt, työttömyysturva jne. Meidän perheessä arvostettua tietoutta, ei siinä mitään. Vaan se varsinainen houkutin tässä oli koulun päätösjakso, joka on opintomatka Viroon tuolla toukokuussa. Onneksi olkoon, Metalliliitto! Olen minä tätä tietoutta palasina tarjoillut täällä kotonakin – keskittyen vielä asennepuoleen – vaan vastuu taitaa hiljalleen siirtyä tässäkin asiassa.

Toinen pojuistani kysyä tokaisi yhtenä iltana, että miksen ole kasvattanut hänestä suvaitsevampaa. Itse asiaa enemmän tässä oli kyseessä murkkuoireilu, eli suoran palautteen antaminen vanhemmalle. Poika tietää suvaitsevaisuuden/suvaitsemattomuuden minun herkäksi kohdakseni. Vastasin hänelle, että parasta kasvatusta on esimerkin näyttäminen, ja sitä on varmuudella ollut. Hän kuitenkin tekee itse valintansa saamaltaan pohjalta. Jos murkkuoireilu lievenee tätä vauhtia ja näkyy lähinnä tällä tavalla, hätäkös tässä.  

Taidan kömpiä peiton alle.