Vaalimatematiikkaa

14.10.2010 21:58

Pari viikkoa sitten huhuna kulkenut juttu oli tänään totena lehdessä. Savon Sanomissa siis. Sari Essayah pohtii eduskuntavaaliehdokkuutta Pohjois-Savossa auttaakseen puoluetoverinsa eduskuntaan. Hänellä ei ole aikomustakaan ottaa tehtävää vastaan. En nyt oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Saattaa johtua savolaisuudestani.

Pelejä pelataan ja vaaliliittoja solmitaan matemaattisilla perusteilla. Pohjois-Savossa tuskin unohdetaan sataan vuoteen sitä, että persu Pentti Oinonen on eduskunnassa tällä hetkellä pitkälti sen ansioista, että heillä oli vaaliliitto kokoomuksen kanssa. Pentti sai ison avun Kataisen Jyrkiltä. Ja yhdellä paikalla viime vaalien jälkeen keskusta oli kokoomusta suurempi puolue. Jos vähän vetäisi mutkia suoraksi, voisi väittää, että tuolla vaaliliitolla vahvistettiin pääministeriys Matti Vanhaselle.

Mutta Sariin. Ainakin hän on rehellinen kertoessaan, ettei edes harkitse paikan vastaanottamista, jos tulee valituksi. Miksi ihmiset sitten äänestäisivät häntä? Jos kaikille on selvää, että Sarilla autetaan vain Kari Kärkkäisen kampanjaa, niin eikö olisi helpompi äänestää suoraan Karia? Häh? Sari (voisi kampanjoida näin): ”Äänestämällä minua äänestät oikeasti Karia.”

Mitäs temppuilua tämä oikein on? Vaaliliitoissa on aina yllätyksen mahdollisuus (lue uudestaan toinen kappale), mutta tässä ei olisi mitään yllätystä. Ihmetyttää. Niin tai näin, kristillisiltä odottaisi enemmän. Sanottu ilman hurskastelua. Minulla on kristillisistä kuva, jonka perusteella odotan joissakin asioissa enemmän kuin muilta. Harkitsen odotuksista luopumista.

Työkaverini puhelin soi tänään hänen pöydällään. Soittoääni on hänen pikkuisensa rallatus ”Pienen, pieni veturi…”. Mietin, että samalla periaatteella minun puhelimestani kuuluisi: ”Voitko nyt olla vaan hiljaa?”