Miljoonatori

23.04.2012 21:31

Kuopiossa valtuusto sai juuri tietoa Alatori-hankkeen (no, kävelykeskustan oikeasti) etenemisestä ja kustannuksista. Kyseessä alkaa olla noin 60 miljoonan euron hanke kaikkineen. Harvoin tulee enää muutettua mielessä euroja markoiksi, mutta nyt on kiusaus.

Me puuhataan tänne Suomen parasta kävelykeskustaa. Tehdään paljon porua aiheuttaneen kalahallin tilalle lasinen pyöreä paviljonki. Yhden luottamushenkilön näkemys muotoon oli, että ehkäisemmepä näin nurkkiin kuseskelun. Anteeksi tämä karkea kieli, vaan lainaus on suora.

Näillä näkymin saamme torin alle lisää parkkitilaa, aiempaa viihtyisemmän torin istutuksineen, lämmitetyt kävelykadut, kauppakäytävän ja ympärivuotisen kahvilan torille.

Tämä on aiheuttanut melkoista hässäkkää kaupunkimme liikenteessä, vaan isoimmitta ongelmitta on selvitty. Siitä huolimatta, että kuopiolaisia autoilijoita ei tunneta herrasmiesmäisyydestä. Vaikka muuttuneet liikennejärjestelyt esitellään meille etukäteen kokouksissa, olen muutaman kerran yllättänyt itsenikin ajamalla yksisuuntaista – joka on sitä ensimmäistä päivää – väärään suuntaa.

Vaan hieno tästä tulee. Kuopion tori oli jo lapsena kokemus. Veljeni eksyi siellä kerran, kun pieniä olimme ja retkellä täällä Jyväskylästä. Löytyi kyllä jotenkin mukaan.

Enää ei entinen kj:mme Häkämieskään kuvailisi venäläiseksi lentokentäksi, jahka valmista saamme. Tulkaa tänä kesänä keskeneräistä katsomaan ja seuraavana valmista ihailemaan.

Täältä lisätietoa, olkaapa hyvät.

http://www.kuopio.fi/web/kavelykeskusta

Ja hei, mikä tärkeintä! Jouluvalot – menneen vuoden suurin puuteongelma – on jo hankittu.

 

Puijo prkl

18.02.2012 20:25

Kurkimäessä hiihdetään parhaillaan kellon ympäri, kun meneillään on 24 tunnin hiihtotapahtuma. Kävin siellä muutaman sanan sanomassa kaupunginhallituksen jäsenenä ja kuulostelin samalla ihmisten terveisiä kaupungille.

Ymmärrän minä sen, että hassulle tuntuu, kun 200 euron avustuksesta uimarannan kunnostamiseen on leikattu 16 euroa samaan aikaan kun valituksista johtuva toriremontin viivästyminen vie viitisen miljoonaa euroa. Tätä ei järjellä selitetä.

Tuolla ei puhuta yhteisöllisyydestä, vaan eletään sitä. Hieno kylä.

Kurkimäkeä

Vaan Puijosta on saatu lisäselvitystä sitten viime kertoman. Savon Sanomat uutisoi pari viikkoa sitten golfin pelaajien olevan tulossa Konttilaan (www.konttila.fi). Kuopiossa tuo tarkoittaa sodanjulistusta, ja se on varmasti ollut tiedonjakajan (joku valmisteluryhmän jäsen) tarkoituskin. Asia on edelleenkin valmistelussa kesken, mutta jonkun intresseissä oli käynnistää kapinaliike jo ennen analyyttistä keskustelua. Hyvin onnistui.

Meidän Puijomme on 500 hehtaarin alue. Hieno paikka, joka herättää suuria tunteita näillä main. Muualta tulleena ei voi mitenkään ymmärtää yhtälöä ”Puijoa on kehitettävä, mutta mihinkään ette koske”. Syksyllä 2010 kaupunginvaltuusto linjasi Puijon kehittämisen suuntaviivoja. Niitä virkamiehet nyt yrittävät noudattaa huomioiden sen, että melko monessa kohdin äänestimme.

Erityshuomion nyt sitten tulee saamaan golfaaminen, kun on saatu luotua mielikuva Wahlroosista kavereineen Puijoa pilaamassa. Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi, kun kh:n suunnittelukokouksessa biologi selvitti viitasammakoiden kutulammikoita ja lepakoitten yöpymistä.

Tämäpä se juuri tekee Puijon hyvinvoinnin varjelemisesta ja kehittämisestä niin hankalaa. Jotenkin pitäisi voida yhdistää luonnonsuojelu, metsänhoito, liikkuminen ja edes tornin aukipitämisen mahdollistavan kävijämäärän paikalle houkutteleminen. Miten ihmeessä tuonne on ikinä saatu tehtyä hyppyrimäet? En käsitä.

Kuopion päätöksenteon kannalta on hankalaa, että päättäjämme (no, osa) ovat valmiita tyrmäämään hankkeen kuin hankkeen faktoja kaipaamatta. Minä en tällä vuodatuksella ota kantaa siihen, voidaanko perinnepellot ja golf sovittaa toisiinsa nykyistä paremmin, kun molemmat tuolta mäeltä jo löytyvät, mutta tämä laumakäyttäytyminen huolettaa.

Puijon kanssa samassa kokouksessa käsiteltiin hankinta- ja palveluohjelmaa. Minusta tämä on yksi vuoden tärkeimmistä asioista. Ohjelman avulla tullaan linjaamaan mm. sitä, mitkä kaupungin järjestämisvastuulla olevista palveluista tuotetaan itse, mitkä hankintaan ulkopuolisilta toimijoilta.

Nykyiseen tilanteeseen olemme jotenkin ajautuneet sen sijaan, että valtuusto olisi sitä strategisesti linjannut. Kuitenkin tässä puhutaan koko hyvinvointijärjestelmän perusteesta. Tästä aiheesta ei tullut ensimmäistään yhteydenottoa toisin kuin golfaamisesta Puijolla. Eikä se mediaakaan kiinnostanut. Vaan mitäs tuosta, me hoidamme sen niin hyvin kuin taidamme.

PS: Kuopiosta löytyisi taas vaihtoehto kirjakaupaksi – Rosebud. Menkää, jooko? Siellä oli kirjojen lisäksi tosi ihania juttuja – jääkaappimagneetteja. Moni niistä liittyi johtamani yhdistyksen alkuvuosiin, vaan oli paljon muutakin. Ihanan ihania.

Magneetit

Päättäjien paikkoja

07.02.2012 21:12

Ne on sitten vaalit käyty, ja Niinistön pitkä kampanja päättyi odotetusti. Kuten kerroin, Haavistoa kannatin viimeiset kaksi viikkoa, mutta ei sunnuntai-ilta isoja tunteita herättänyt, kun alkuperäinen oma ehdokkaani ei ollut enää mukana.

Tänään kuumeen keskellä olen ihmetellyt uutista, jossa Haavisto vakuuttaa, ettei homous vaikuttanut hänen vaalitulokseensa. Pekka, vaikutti se. Moni (etenkin) iäkkäämpi ihminen ei voinut sen vuoksi äänestää, ja kertoivatkin asian. Ei siitä niin kauaa ole, kun naiseksi syntyminenkään ei ollut varsinainen lottovoitto. Onneksi ajat ja ajatukset muuttuvat myös tästä eteenpäin.

Kuopiossakin on tapahtunut vaikka mitä. ”Suurista kaupungeista yrittäjien suosikki on Kuopio. Yrittäjät kiittävät erityisesti sen infrajärjestelyitä. Kuopio onnistui myös viestinnässä ja tiedottamisessa, seutukunta- ja maakuntayhteistyössä ja yritysvaikutusten arvioinnissa.” (STT Info 1.2.2012)

Ei tästä niin kauaa ole, kun saimme melkoista kritiikkiä yrittäjiltä, joten eteenpäin on menty. Kissan on nostettava sen verran häntäänsä, että valtuustoaloite yritysvaikutusten arvioinnista on lähtöisin meidän valtuustoryhmästämme. Lopultahan kysymys on myös ihmisten työpaikoista ja verotuloista.

Toinen ISO uutinen täällä on ollut Puijolle kaavaillut muutokset. Käsittelimme vuonna 2010 valtuustossa Puijon hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Siitä löytyy mm. tällainen kohta ”golf-kenttää laajennetaan 9 reikäiseksi ja tasoituskelpoiseksi”. Kun asiaa käsiteltiin valtuustossa, tämä oli hakkuiden lisäksi yksi eniten huolettava seikka. Valtuutetut halusivat varmistua, että tällaiset asiat tulevat poliittiseen päätöksentekoon.

Savon Sanomat uutisoi viime lauantaina golfin pelaajien olevan tulossa Konttilaan. Vikkelimmät päättäjät ehtivät tyrmätä asian mitä merkillisimmillä perusteilla. Taisivat unohtaa, että siellä on jo golf-rata.

Oikeasti en usko, että tuonsuuntainen kehittäminen saa enemmistöä tuekseen valtuustossa. Sitä en ymmärrä, että tästä tehdään päättäjien kilpajuoksu, kuka tyrmää ensimmäiseksi ja edes asian jatkovalmisteluun perehtymättä.

On niitäkin, jotka mieluusti nykyistä paremman kentän Puijolla näkisivät, ja heidänkin oikeuksiinsa kuuluu se, että päättäjät perehtyvät asiaan. Muutenhan tämä käy liian helpoksi.

Mitäs sitten, Pohjois-Savo?

16.07.2011 8:40

Ellei se olisi itsestäänselvyys, kertoisin politiikan olevan ryhmärajat ylittävää yhteistyötä (jossa muuten erimielisyyksilläkin on kehittäviä vaikutuksia). Kopioin tähän viimeisimmän Viikkosavo –kolumnini, ja kerron siitä saamastani palautteesta. Pahoittelen, ettei tässä toimi kursivointi, joka tekisi lukemisestanne vaivattomampaa.

”Jyväskylän Siilinjärvi

Jyväskylä on minulle kaupunki, jossa voin törmätä muihinkin sukulaisiin kuin itse synnyttämiini. Alunperin olen Jyväskylän Siilinjärveltä, maalaiskunnasta. Sitä ei tosin enää ole, kun kunnat yhdistyivät muodostaen noin 130 000 asukkaan kaupungin.  

Vierailin taannoin lähtökaupungissani vertaillen naapuruksia. Jyvässeutu on paljon meitä itsestään selvemmin kehittyvien alueiden kartalla, kun Suomesta sellaista esitellään. Me hyvänä päivänä olemme, huonona emme.

Nämä kaupungit tuntuvat asujastaan samalle, paitsi Kuopio vähän maalaisemmalle. Se ei ole haitta, josko ei hyötykään. Ympäristölautakunnassa puhuttiin hiljattain Jyväskylästä todeten, että meillä täällä on puistoja siinä missä naapurilla betonia. Melko totta, vaikka Harju siellä kaupunkia vartioi. En ole aiemmin analysoinut mutuani, mutta osin tuosta voi olla kyse.

Suunnittelin kertovani teille, että vasta Kuopiossa kuulin neekeri-sanaa arkisessa käytössä. Olen pitänyt lähtökaupunkiani suvaitsevaisempana. Kävelin siellä hiljattain kävelykatua osuen kohtauksen vierelle. Kaksi näyttävää tummaihoista naista ohitti nuorehkon alan miehen. Mies kiljui minkä pystyssäpystymistaistelultaan kykeni: ”Jos saa suojapaikan, ei v**u voi ees sanoo helou.” Tottahan se oli, ei mies nimitellyt, muttei tuosta kehumaan pääse. Omat ääliönsä kummallakin puolen Pönttövuorta.

Kuopio on omaleimaisempi kuin miksi koskaan entistä kotikaupunkiani koin. Savon murteesta on tullut rakas. Torimme on monttunsa kanssakin vetoavampi kuin naapurin vastaava. Siellä tuskin kukaan edes huomaisi, vaikka montuksi muuttuisi koko tyhjä ala. Siltikin keskeltä kaupunkia löytää lukuisia liikkeitä, joista ei täällä ole kuultu.

Ei kehitys ilmaiseksi ole tullut Keski-Suomeen. Kaupungin ja maalaiskunnan liitosta puuhattiin 60-luvun lopulta alkaen, ja useita liitosselvityksiä tehtiin. Olen syntynyt tietoon, ettei me maalaiskuntalaiset vaihdeta maitamme kaupungin velkoihin. 2000-luvulla tehty tuloksellinen selvitys kumosi perättömän velkakäsityksen. Tieto ei lisännyt tuskaa, vaan avasi ovet Suomen seitsemänneksi suurimmaksi kaupungiksi, joka vetää puoleensa elinvoiman rakennuspuita.  

Uuteen hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että ”hallitus ohjaa kuntauudistuksen etenemistä ja käynnistää koko maan kattavan selvityksen kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta”. Sitä me tarvitsemme tunnereaktioidemme kaveriksi. ” (VS 13.7.)

Palautetta kirjallisessa muodossa sain professori Esko Länsimieheltä, joka on ollut aktiivinen Keskusta-toimija alueellamme. Hänestä ja toiminnastaan löydätte lisätietoa täältä www.lansimies.fi.

Vastaus tuli hänen vuodelta 1994 olevan kirjoituksen muodossa, olkaapa hyvät.

”Kuopio jää maakuntakeskukseksi ellei asukasluku ole yli 100 000
Savon Sanomat, 14.05.1994

J:kylä ja J:kylän mlk ovat yhdistyttyään yli 100 000 asukkaan kaupunki, Kuopion tulisi tehdä sama Siilinjärven kanssa. Keski-Suomalaisen kolumnissa asiaa käsiteltiin myöhemmin viiden palstan jutussa

Kuopio jää maakuntakeskukseksi ellei asukasluku ole yli 100 000

Olen monissa yhteyksissä ehdottanut, että Kuopion ja Siilinjärven tulee liittyä yhdeksi kunnaksi. Silloin suur-Kuopion asukasmäärä olisi reilusti yli 100 000 ja Kuopio olisi Tampereen jälkeen Sisä-Suomen suurin kaupunki.

Pitkään valmistellun ja pian toteutuvan Jyväskylän maalaiskunnan ja Jyväskylän kaupungin liitoksen myötä syntyvän suurkunnan asukasmäärä tulee olemaan hieman yli 100 000.

Mikäli Kuopio jää 85 000 asukkaan pikkukaupungiksi, ei tulevaisuudessa piirrettäviin Euroopan karttoihin ja Brysselissä laadittaviin liikennesuunnitelmiin merkitä Suomen sisämaahan kuin Tampere ja Jyväskylä, eli eurooppalaisen minimimitan täyttävät kaupunkikeskukset.

Siilinjärveläisten on tunnustettava se totuus, että nähtävissä olevana aikana Siilinjärvi ei tule kasvamaan suurkaupungiksi eikä ylittämään kansainvälisen tunnettavuuden kynnystä. Mutta yhdessä Kuopio ja Siilinjärvi voivat onnistua eli saavuttaa meille mahdollisen aseman olla Tampereen jälkeen Manner-Suomen suurin kaupunki.

Presidentti Kekkonen siteerasi joskus sananlaskua, jonka mukaan “asiat ovat niin, kuin ne näyttävät olevan”.

Yli 100 000 asukkaan kunnilla on kaukaa katsottaessa erilainen uskottavuus kuin pienillä kaupungeilla.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisautta.

ESKO LÄNSIMIES
kaupunginvaltuutettu,
kh:n varajäsen”

 

 

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka edustamme Eskon kanssa eri ryhmiä, tässä ajatuksemme kulkevat hyvin samoja latuja. Meitä yhdistää kyllä sama vikakin tämän asian osalta – olemme molemmat kuopiolaisia.

Kuinka me saamme naapurit keskustelemaan kanssamme? Olisiko hallituksen esitys, jonka kolumnissani mainitsen, tarvittava positiivinen sysäys?

Uskotko?

16.01.2011 12:08

Eihän siitä kuulkaa mitään tule, ei kannata yrittää. Kuopiossa, ja lähinnä Matkailupalvelussa, on visioita huvipuistosta, jonne tavoiteltaisiin 300 000 -500 000 kävijää. Palaute tällä hetkellä Kuopion suuntaan on, että antakaa olla, ei tule onnistumaan. Jos tuon palautteen suuntaisesti toimisimme, meille ei tulisi Ikeaa. Muistan muutaman vuoden takaista palautetta, kun Ikean tulo ei vielä ollut julkista tietoa. Silloin sanottiin, että suuruudenhullut savolaiset kuvittelevat ”ihan Ikeankin” tänne saavansa. Onneksi kuvittelivat ja tekivät paljon töitä sen eteen.

Sivupolulla kerrottakoon, ettei Ikea Kuopiota taivaaksi muuta, mutta työtä ja väkeä se Pohjois-Savoon tuo. Olen käynyt aiheesta muutaman keskustelun edellisen Kuopion Yrittäjien pj. Kolehmaisen kanssa. Kuopion Yrittäjissä toki toivotaan, että kaupungissa riittäisi kiinnostusta myös pienempiä yrityksiä kohtaan, eli ymmärtääkseni suhtautuminen ei Ikea -hehkutukseemme herätä pelkästään ihastusta. Siitä huolimatta pidän ”pellolle tulevaa peltilaatikkoa” merkittävänä asiana.

Missä on väkeä ja toimeliaisuutta, siellä on enemmän mahdollisuuksia monimuotoiseen elämään. Näin se vain on. Jos muovailuvahana toimii Ikea, hyvä niin. Tehdään me siitä tuotoksesta – verotuloista ja kävijöistä mieleisemme.

Sitä huvitteelliset kuvittelijat Kuopiossa tavoittelevat visioidessaan huvipuistosta. Toivottavasti kuvittelijoiden joukko kasvaa ja löytyy lisää ideoita, ajatuksia, tavoitteita.

Tv:ssä pyörivissä mainoksissa puhun muun muassa oikeudesta hyvään työhön. Että voi olla mahdollisuus tehdä hyvää työtä, on ensin oltava se työ. Ja sen eteen kansaa edustavien henkilöiden on tehtävä kaikkensa. Ilman työtä ei nimittäin ole myöskään yhteisesti rahoitettuja palveluja.

Jos päästämme liikenneyhteytemme rapautumaan, alamme viestiä maailman kulkevalle väelle, ettei tänne kannata tulla. Itä-Suomeen on päästävä vaivatta ja monella vaihtoehdolla. Autolla, junalla, lentämällä.

Täältä pitää löytyä osaamista, että saamme asialliset asiat hoidettua. Jokaisella koulutuspaikalla on merkitystä. Ja jokaisella opiskelijalla. Ja varsinkin jokaisella nuorella, joita tällä hetkellä jää liian monta oven taakse. Oven, jonka toiselta puolta alkaa matka hyvinvoivaan tulevaan. Matka koulutuksen kautta työelämään ja toimeentuloon.

Eikä vetovoimatekijöitä pidä väheksyä. Ihana työkaverini vuosien takaa muutti Savosta toisaalle, kun ei kokenut työhön liittymättömiä elämän mahdollisuuksia mielekkäiksi. Kohti pääkaupunkiseutua vei hänen tiensä, ja siellä on viihtynyt. Ja nyt kun tarkemmin muistelen, näitä ihan samanlaisia tapauksia on toinenkin jo minun melko rajatussa työpiirissäni. Jokainen näiden kaltainen on meille menetys, vaikka toki on selvää, että tilanteeseen, jossa maakuntamme on paras vaihtoehto jokaiselle, emme pääse koskaan.

Ihmisten sijoittumisen ja viihtymisen kannalta on merkittävää, millaisia harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia meillä on. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sen parempi. Ja kyllä, myös julkisin varoin esimerkiksi liikkumista on tuettava. Kuin myös kulttuuria. Niiden on oltava kaikkien saatavilla muodossa tai toisessa, oli rahaa tai ei.

Politiikassa virkamiesmäistä asioiden hoitoa tärkeämpää on vahva visio tulevasta, ja usko siihen, että maailmaa voi muuttaa visioidensa mukaiseksi. Uskotko sinä poliitikkojen mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa?